Tähän mennessä jokainen on varmasti kuullut jo koronaviruksesta, joka pyörii maailmalla. Kun kerran THL nyt suosittelee kasvomaskien käyttöä, ajattelin esitellä ja vertailla kasvomaskeja, jotka löytyvät itseltäni kotoa. Yritän listata parhaani mukaan, mistä maskit ovat ja paljonko ne maksoivat, kun ostimme ne.

Ensimmäisenä ovat Vetan uudelleenkäytettävät maskit. Ostimme seitsemän maskin setin, joka maksoi 37.50€. Mukana tuli kuusi eriväristä maskia ja yksi maski, jossa on kukkakuvio. Maskit on tehty kokonaan pellavasta. Maskit ovat ylipäätään hyviä, mutta tehokkuudesta en itse ole varma. Maski on varmasti paljon parempi kuin ei mitään, mutta jos tulee liian lähelle (sanoisin ehkä 10-15cm), pystyy tuntemaan hieman ilmaa maskin läpi, kun puhaltaa tosi kovaa. Naama kostuu, jos maskia pitää pitkän aikaa, muttei enempää kuin minkään muun maskin kanssa. Maskin kanssa hengitys onnistuu erittäin hyvin. 7/10

Näiden on pakko olla lempimaskimme. Ne ovat 3-kerroksiset maskit MUJIsta, mukana tuli kaksi maskia, ja ne maksoivat 9.95€. Maskin ulkoinen materiaali, joka koskee naamaa, on tehty puuvillasta. Maskin kanssa hengitys onnistuu ihan hyvin, eikä kosteus kerääntynyt liian paljoa sitä käyttäessä. Tykkään myös maskin ulkonäöstä ja koosta. Lempipuoli tämän maskin kanssa on, että sisällä on pieni alumiinin pala, jonka saa taitettua nenää vasten tiukasti. 10/10

Tämä on M.A.S.I.-kangasmaski, joka on ostettu Prismasta ja maksoi 9.95€. Materiaali on 50/50 polyesteri- ja puuvillasekoitus. Itse en ole käyttänyt sitä vielä, mutta se vaikuttaa ihan hyvältä. Kysyin äidiltäni, joka on käyttänyt maskia paljon, ja hän sanoi, ettei kosteutta keräänny liikaa ja että hengitys onnistuu ihan hyvin. Erityisen hyvää on, että korvalenkit pystyisi helposti irrottamaan tai vaihtamaan pidempiin halutessaan. 9/10

Tämä on varmasti joukon huonoin maski. Se on Lidlistä, ja kahden maskin setti maksoi 5.95€. Maskit ovat ihan hyväntuntuista materiaalia, mutta muoto ja istuvuus sekä suodattavuus ovat hyvin heikkoja. Näyttää, että maskit on tehty samalla koneella kuin sukat, ja ne istuvat naamalla oudosti. Materiaali päästää paljon ilmaa läpi eikä pysäyttäisi juuri mitään, jos itse yskäisisi se päällä. Tietenkin se on aina parempi kuin ei mitään, mutta omista vaihtoehdoistani nämä ovat aivan hätävaramaskeja, ja jos joutuisimme käyttämään niitä, niin yrittäisimme laittaa jotakin suodatusmateriaalia väliin. 2/10

Toinen lemppareistani on globe hope -maskit. Neljän maskin pakkausta, jossa on kaksi eri kokoa, ei enää myydä, mutta kun ostimme sen, se maksoi 50€. Ostimme maskit monta kuukautta sitten, ja olemme jo pesseet niitä monia kertoja, ja ne ovat yhä erittäin hyviä tehtävässään. S/M-koon korvalenkit olivat hieman tiukat, mutta kun ne vaihdettiin, maski istui hyvin. Maski on tehty Ahlstrom–Munksjön kuitukankaasta, ja se on päällystetty vintage-kankaalla. Hengitys onnistuu hyvin, mutta kosteus tykkää kerääntyä aika herkästi. 9/10

Joukon viimeinen uudelleenkäytettävä maski on Finlaysonin Muumimamma unelmoi -kangasmaski. Ostimme sen Prismasta, ja se maksoi 6.95€. Maskin puoli, joka koskee naamaa, on tehty kokonaan puuvillasta. Itse kokeilin sitä kerran, mutta maskissa on liikaa kangasta ja sen läpi oli hankala hengittää. Tosin varmasti maski ottaa kiinni kaikki pisarat samasta syystä. Nenän kohdalla on tiukempaa ompelua, jotta maski pysyisi naamassa paremmin. Maski kerää myös kosteutta naaman alueella jonkin verran. Kuvio on erittäin kiva. 7/10

Viimeisenä muttei vähäisimpänä klassinen kertakäyttömaski. Satuin ostamaan nämä maskit viime jouluna Amerikan matkalla, ja ne ovat olleet erityisen hyvä ostos. Maskit ovat Equate 20 kertakäyttömaskia Walmartista, ja ne maksoivat $2.97, kun ostimme ne. En ole käyttänyt niitä kovin paljoa, sillä ne on vähän kuin hätävaralla uudelleenkäytettävien rinnalla. Maskin kanssa hengitys onnistuu ihan hyvin. Kosteutta kerääntyy muttei erityisen paljoa. Minun on pakko ottaa yksi miinuspiste, koska tämä maski on vain kertakäyttöinen. 6/10

Eli suosittelisin erityisesti näistä MUJIn maskeja, M.A.S.I.-maskia ja Globe Hopen maskeja. Mikä vain on parempi kuin ei yhtään mikään. Oma maski suojaa toisia omilta pöpöiltä, ja toisen maski suojaa sinua. Pidä turvaväli, pese kädet, älä koske omaa naamaasi ja käytä maskia.

Peppumiehen synty osa 5.

Abien TJ100 nähtiin tänäkin vuonna, vaikka korona varmasti uhkasikin järjestämistä. Onneksi saimme kuitenkin myös tänä vuonna nähdä lukiomme opiskelijoiden lahjakkuutta ja rentoutua hetkeksi hauskojen ohjelmanumeroiden avulla, vaikka emme tyypilliseen tapaan areenalla. Tänä vuonna suuri osa opiskelijoista näki TJ100 juhlan luokistaan striimin kautta. 

Tänä vuonna juhlassa oli teemana 70-luku ja näimmekin monta esitystä aiheeseen liittyen. Ensimmäisenä kuitenkin abit pitivät jumppatuokion, jossa vaikutti olevan myös nykypäivän liikkeitä mukana. Mutta tätä seurasi ensimmäinen monesta musiikki esityksestä ja saimme ensimmäisen maistiaisen teemasta.  

Jumppaa ja musiikkia seurasi opettajien ja abien välinen musiikkivisa, jossa kilpailijat arvasit joukkueittain 70-luvun biisejä. Abeilla oli vastassa itsevarmat opettajat Juha Haapola, Emma Lager sekä Susanne Heinonen. Itsevarmuus ei kuitenkaan opettajia voittoon vienyt sillä tiukan kisan voittivat abit.  

Seuraavaksi näimme seuraavat useasta musiikki esityksestä ja eräs esiintyvistä abeista esitti hellyttävän toiveen, Hän toivoi normaali aikojen palaamista mahdollisimman pian. Musiikki esitys olikin aluksi haikea, mutta sai loppuun iloisen käänteen. 

Koko juhlan kuitenkin kruunasi Retro Asu kilpailu, jossa näimme yli 20 asua suoraan 70-luvulta. Muutamia mieleen jääneitä asuja olivat varmasti nahkainen kilpa-ajo asu, syvä v-kaulainen paita sekä alaspäin levenevät housut, jotka ovat varmasti jokaiselle tuttu 70-luvun kuvista. Kilpailun kuitenkin voitti kaikkien yllätykseksi eräs kolmesta tuomarista. 

Kokonaisuudessa TJ100 juhla toi koko lukion arkeen mukavan lyhyen tauon ja esitteli tämän vuoden ykkösille mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti TJ100 juhlan pirteä tunnelma jatkuu abeilla vielä kirjoitusten jälkeenkin.

Uusi lukuvuosi on Järvenpään lukiossa saatu alkaneeksi ja koronarajoitukset ovat näkyneet tapahtumien määrissä ja ylioppilaiden erikoistoimissa.

Uusi lukuvuosi aloitettiin tiistaina 11.8. hermostuneen odotuksen jälkeen. Koko kesän ajan oppilaat, opettajat ja koulun rehtori Marja-Liisa Lehtinen olivat seurailleet tilannettaa ja odottaneet, että tieto syksyn koulunaloituksesta saapuisi. Lukuvuosi kuitenkin on aloitettu lähiopetuksessa, joka on jakanut mielipiteitä opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa kesken.

Lukuvuoden aloitus on kaikesta huolimatta meille Järjessä mukava juttu, koska tämä antaa meille mahdollisuuksia jatkaa kaappiin säilytykseen piilotettuja projekteja. Pienenä alkupalana voimme muun muassa paljastaa, että podcastit ovat työryhmän checklistin tärkeänä ideana ja kehityksen kohteena tälle vuodelle.

Järjen väki myös muistuttaa, että kannattaa seurata THL:n informointia ja suosituksia koronarajoituksia koskien.

Tiistaina 3.3. Järvenpään lukion biologian 2. kurssin opiskelijoille oli tarjolla lyhytmuotoinen vierailu Viikin jätevedenpuhdistamolle. Vierailun aikana pääasiassa 1. vuoden opiskelijoista koostuvalle ryhmälle kerrottiin vedenpuhdistamisesta ja heille esiteltiin myös vedenpuhdistamisen eri vaiheet yksityiskohtaisesti laitoksen uumenissa. Ennen itse laitokseen pääsyä, opiskelijoille pidettiin lyhyt teoreettinen luento siitä, miten jätevesi päätyy Viikkiin, kuinka monen kunnan jätevedet Viikissä hoidetaan ja minne puhdistettu vesi päätyy. 

Maanalaiseen tunneliverkostoon päästyään, joutuivat jotkin oppilaat pidättämään hengitystään nenään käyvän lemun takia. Rohkeimmat kulkivat ongelmitta altaalta toiselle, mutta olosuhteista vähiten nauttivia koeteltiin toinen toistaan vahvempiaromisella huoneella. 

Jätevedenpuhdistamon lisäksi, maanantaina 9.3. kouluun tuli käymään vierailevaksi tähdeksi alun perin Helsingistä kotoisin oleva ammattiluontokuvaaja ja toimittaja/tietokirjailija Tea Karvinen. Tällä luennolla koulun luma-linjan opiskelijoita ja muita vapaaehtoisia pääsi kuulemaan Suomen kansallispuistoista. Esitys perustui Karvisen julkaisemaan kirjaan Kansallispuistot – maamme luonnon helmet, joka on julkaistu vuonna 2017 Suomen 100. Vuoden kunniaksi. Luennolla opiskelijat pääsivät kuulemaan lisää myös siitä, mitä kirjan julkaisun jälkeen on saatu aikaan. 

Luennon aikana Karvinen jakoi kuvausretkien kokemuksiaan ja tarinoitaan sekä kertoi siitä, miten dronella kuvaamisesta oli tullut mielenkiintoista puuhaa. Lukuisia luontoilmiöitä ensilumista, pohjoisen revontuliin esiteltiin kuvasarjassa, jota pystyi vain ihailemaan. Kuvasarja koostui monista erilaisista kuvista, monista eri Suomen kansallispuistoista ja ei ole epäilystäkään, että tämä oli vain pintaraapaisu Karvisen aikaansaamasta työstä. 

Luennon lopussa Yleisölle näytettiin noin 12 minuutin pituinen video, johon oli koottu Karvisen ottamia kuvia ja videoita eri vuodenajoilta, eri ympäristöistä, eläimistä ja paikoista, joihin Karvinen on vaeltanut kuvaamaan. 

Luennon jälkeen, kun Karviselle annettiin vapaa sana kertoa jotain, mitä hän haluaisi jakaa lehden lukijoille, totesi hän, että ihmisten tulisi vaeltaa metsissä rohkeammin. Olemme nimittäin liian riippuvaisia merkityistä poluista, mutta jos poikkeaisimme syvemmälle metsään, saatamme löytää sieltä jotain meille itselle tärkeää, jolloin halumme suojella luontoa ja ympäristöä kasvaisi. Karvinen myös painotti, että Suomen luonnossa ei ole mitään pelättävää, ja että “Suomessa et kuitenkaan törmää leijonaan, kuten Afrikassa” hän naureskeli. 

Peppumiehen synty osa 4

Järvenpään lukiolaisilla etäopetuksen arki alkoi samoihin aikoihin, kuin suurimmalla osalla muista Suomen toisen asteen opetuslaitoksissa ja jatkuu edelleen. Muutaman viikon jälkeen oppilaat, opettajat ja huoltajat ovat päässeet tuntumaan siitä millaista arki on nyt, kun nuoret viettävät suurimman osan päivästään videopalaverissä ja nauhoitettuja luentoja katsellen. On päivän selvää, että etäopiskelu jakaa monia mielipiteitä, aivan kuten kaikki muukin opiskeluun liittyvä päätöksenteko, mutta tällä kertaa kyseessä on tapaus, jossa päättäjillä ei ollut paljon vaihtoehtoja. 

Uuden jakson aloitus tuotti paljon erilaisia huolia ja jännitystä oppilaissa ja opettajissa. Monet opettajat esimerkiksi joutuivat suunnittelemaan kurssinsa hyvin eri tavalla opetettavaksi, kuin mitä oli tarkoitus, osa opettajista joutuivat perumaan kursseihin kuuluvia vierailuja, ja osa on joutunut opettelemaan täysin uuden tavan opettaa, jossa teknisiltä ongelmilta ei selvitä. Oppilaiden kohdalla etäopetus ei ensisilmäyksellä näytä normaalia haastavammalta, mutta karu totuus on se, miten merkittävä osuus koulun opiskelijoista ovat nykyisissä oloissa pulassa koulutöidensä kanssa ja ovat sitä mieltä, että heillä ei aika riitä kaikkiin palautusaikatauluihin tai muiden noudattamiseen. Tästä toinen ääripää on oppilaat, joilla on “käynyt hyvä tuuri” oppiaineidensa suhteen, jolloin heidän oppiaineensa ovat joko opetustyylin, palautusaikojen tai muiden kurssivaatimusten takia huomattavasti helpommat kuin muilla, jolloin oppilaiden ajankäytölle on kasvanut suuria eroja. Tämä ei ole opettajien syy, mutta oppilaillakaan ei ole asian eteen paljoa tehtävissä. Jotkin aineet sattuvat vaatimaan enemmän työtä kuin toiset, jonka takia ollaan pisteessä, missä oppilaalle helposta aineesta on saattanut tulla jakson vaikein. Nykyistä tilannetta voisi verrata ihan tavalliseen koulunkäyntiin, jossa motivoituneemmat ja tunnollisemmat oppilaat noudattavat aikatauluja ongelmitta ja saavat aikaiseksi kaiken pyydettävän, mutta se ei ole reilua. Nykyisessä tilanteessa myös lahjakkaat opiskelijat ovat olleet vaikeuksissa, kun opettaja ei oppitunnin aikana ole aina samalla tavalla saatavilla, jolloin jo koulussa oppitunnilla, jos oppilas ei uskalla pyytää apua, on se joillekin mahdotonta etäällä Wilma-viestinkään turvin.  

Nopeaan kommunikaatioon ei ole välttämättä helppoa ratkaisua, mutta useat opiskelijat ovat ehdottaneet ja kehottaneet opettajia vaihtamaan Discord-sovellukseen paremman ja helpomman kommunikoinnin saamiseksi, sekä ryhmälle, että yksityisenä viestinä. Oppilaat ovat vedonneet myös Discordin käyttöön sillä kannalla, että monet koulun opiskelijat käyttävät sitä aktiivisesti päivittäin myös vapaa-ajan aktiviteetteihin, eikä vain opiskeluun, jolloin heillä on useampi asiaa samassa paikassa. Mutta nopea kommunikaatio ei riitä kaikkeen. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu vaikeus noudattaa aikatauluja on asia, mihin pitäisi löytyä oma ratkaisunsa. Jos opiskelijalla ei ole aikaa ja mahdollisuutta noudattaa kaikkia aikatauluja, tulisi tällä olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa erityistapauksista. Tällaiset ovat olleet niitä asioita, joihin opiskelijat ovat vedonneet etäopiskelun aikana. 

Etäopetukseen liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että koulussa sosiaalisen selviytymisen alaiset oppilaat ovat nostattaneet tasoaan keskiarvolta huomattavasti etäopetuksen aikana loputtoman työrauhan ja tyhjän tilan tarjoaman itsenäisen työskentelyn ansiosta. Tämä fakta tosin katoaa nopeasti näkyvistä opiskelijoiden palautteen alle, kun opiskelijoiden tyytyväisyyttä pidetään tärkeämpänä asiana ja ihan hyvästä syystä. Monet nuoret ovat sanoneet kärsivänsä alakuloisuudesta ja masennuksesta etäopetuksen aikana, joka on asettanut koko maailman hankalaan pisteeseen, mistä pois pääseminen tulee viemään aikaa, ja vain aika kertoo, kuinka paljon. 

Etäopetus on tuonut siis oman määränsä mansikkaa, mutta enemmistöä näyttäisi palvelevan paluu takaisin kouluun lähiopetukseen. Tässä kohtaa virallista lausuntoa asiasta ei ole vielä tullut, mutta opettajat ovat jo suunnitelleet, että vuoden viimeinen jakso tullaan käymään loppuun kotioloissa. 

Sanni Tabell

”Sinä
et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa
Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.

Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.

Kuka?

• Opettanut kiinaa Järvenpään
  lukiossa vuodesta 2010
• Asunut Kiinassa
  2000–2005
• Opiskeli aikuiskasvatustiedettä
  Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa
• Kiinalainen
  lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo)
• Palkittu Järvenpään kansalaisopiston
  vuoden opettajaksi 2019

Janne
Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa
25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin
kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli
jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis
luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella
englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon.
Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen
on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.

”Aloitin
kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin,
että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri
”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi
ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”

Heikkinen
haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan
kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin
hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin
kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota
pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken,
vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.

”Senhetkinen
kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän
sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi
harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”

Heikkinen
otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He
halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama,
josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.

”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never.  Nyt tai ei koskaan.”

Hangzhou

Kuva: WorldAtlas

Monet
Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire
töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi.
Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki,
rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja
juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska
kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia
asioita.

”Kiinassa
on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin
piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja
että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”

Kiinassa on
todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että
jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja
eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai
Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.

Heikkisellä
ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja
mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi
ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa,
jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja
murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo
kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä
tapa kustantaa asumista.

Kiina oli
myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun
muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä
naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:

”Meni kolme
kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi
meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut
kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä
keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain
monista asioista.”

Nämä
kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin
Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei
aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui
takaisin.

”Sanotaan
myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia
ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”

Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen
kansalaisopistolle.

Heikkinen
vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana
vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin
mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa
jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen
luokseen vierailuille Suomeen.

Halu palata
Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi
aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä
matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä
opiskeli ja teki töitä.

Nyt
Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä
päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.

”Ajattelin,
että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa
täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan
itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli
jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan
opiskelusta.”

Heikkinen
on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää
opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii
pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen
mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan
itseään.

”Opetuskin
muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia
opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja
CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”

Heikkinen
haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On
olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin
aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.

”Ei ole
toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi
sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti
toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että
kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”

Peppumiehen synty osa 3.

Kuukausien harjoittelun jälkeen olet valmiina näyttämään koululle ja perheellesi mahtavat tanssitaitosi…eli enimmäkseen Tiktok -tansseja. Kyllä, ihan pian on Vanhojen tanssit jälleen kerran! Kaikista ongelmista huolimatta, muista vetää täysillä ja pitää hauskaa. Pian onkin jo hiihtoloma, joten juhlimista voi jatkaa niin pitkään kun jaksaa.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen