Saksalaiset saapuivat Suomeen tammikuun ensimmäisenä lauantaina. Kyseisen päivän vihdoin koittaessa odotimme innolla pikkkubussia lukiomme parkkipaikalla. Lopulta se kaartoi pihaan Ketolaisen Pasin johdolla. Projektin molemmat osapuolet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.

Buchholz-projekti (saksalaisten keskuudessa tunnettu Järvenpää-projekti) on ystävyyskaupunkien välinen viikon mittainen fysiikkaprojekti. Albert Einstein Gymnasium teki aloitteen yhteisen fysiikan projektin järjestämisestä muutama vuosi sitten, ja vuonna 2013 ensimmäinen projekti lähti käyntiin. Yhteistyön tavoitteena on saada kontakteja ja ystäviä eri puolelta Eurooppaa ja työskennellä samalla fysiikan parissa. Kommunikointi tapahtuu englanniksi.

Projektiryhmät vierailevat toistensa luona viikon mittaisella visiitillä. Vierailun aikana tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin, kulttuuriin ja koulujärjestelmään. Opettajien organisoimat fysiikkaan keskittyvät vierailut, kuten Suomessa biovoimalassa ja meteorologisessa instituutissa käynnit, tehdään päiväsaikaan. Loppupäivän ohjelmasta vastaavat nuoret itse. Projektiin kuuluu myös fysiikan ryhmätyö, joka aloitetaan Suomessa. Valmis tuotos paljastetaan suuremmalle yleisölle Buchholzissa, jonne suomalaiset oppilaat matkustavat toukokuun lopulla.

Vuoden 2015 projektiryhmän lauantai-ilta vietettiin omaan vieraaseen tutustuen. Sunnuntaina oli vapaavalintaista isäntä-perheen suunnittelemaa ohjelmaa. Osa projektilaisista oli laskettelemassa tai tutustumassa Helsinkiin, osa piipahti pikavisiitille Suomen silmäterään, Porvooseen.

Projekti starttasi Pasin luokassa maanantaina kello 9.45. Jakauduimme ryhmiin, ja aloimme suunnitella oman aihepiirimme esitystä. Porukka tunsi jo toisensa selvästi aika hyvin, sillä Pasin ohella saksalaiset opettajat Oliver Gries ja Andreas Brock joutuivat välillä toppuuttelemaan kovaäänistä joukkoamme. Koulupäivän päätteeksi suuntasimme rentoutumaan Jannekadun anniskelualueenakin tunnettuun Blackpooliin. Tällä kertaa aikeenamme oli kuitenkin pelata vain biljardia.

Tiistai-aamuna nousimme pikkubussiimme rintamasuunta Helsinkiin päin osoittaen. Ensimmäinen pysäkki oli Meteorologinen instituutti, jossa kuuntelimme kaksi mielenkiintoista luentoa. Maittavan lounaan jälkeen siirryimme kiertelemään Helsingin nähtävyyksiä. Stockmann, Ravintola Tornin näköalat, Hard Rock Cafe ja Tuomiokirkko olivat kaikkien mielestä näkemisen arvoisia. Suomalaisten oma pikaruokaketju Hesburger ruokki ryhmämme alkuillasta, ja se valtasi saksalaisten sydämet. Ruoka oli kuulema parempaa kuin missään muualla. Edes pikaruokaketjujen kruunaamaton kuningas, Burger King, ei kuulemma vetänyt vertoja Heselle. Illan lopuksi päädyimme erilaisten sattumien kautta Vanhankylänniemeen, jossa meitä odotti jäähän porattu reikä ja lämmin sauna.

Mihin sitä on tullutkaan lupauduttua…

Jo kotoisaksi paikaksi kehkeytynyt pikkubussimme kaarsi keskiviikkona tarkkojen turvatoimien läpäisyn jälkeen Fortumiin, Järvenpään biovoimalaitokseen. Saksalaiset ystävämme kävivät myös sanomassa hyvää päivää kaupunginjohtajalle, Erkki Kukkoselle. Muistoksi vierailusta he saivat itselleen Sibeliuksen levyt.

Illalla koitti kaikkien kauan odottama hetki: Saksa vs. Suomi -jääkiekkomittelö. Huhujen mukaan jään reunamille kerääntyi jopa katsojia todistamaan tätä vauhdikasta spektaakkelia. Ruhjeista ja huonoista häviäjistä huolimatta ilta oli ylivoimaisesti tähän mennessä onnistunein: ensimmäistä kertaa koko ryhmä toimi tiiminä yhdessä, ei maiden tai kaveriporukoiden rajoja myötäillen.

Torstain koulupäivän jälkeen lähdimme kohti Kuusijärven avantoa. Saksalaiset saivat tällä vierailulla totisesti tutustua suomalaisuuteen ja stereotyyppiseen suomalaiseen mieheen. Saunasta pystyi bongaamaan useammankin Karhua jäähyllä nautiskelevia keski-ikäisiä miehiä. Saunassa seurassamme olleet suomalaiset kuitenkin yllättivät meidät positiivisesti puheliaisuudellaan ja avoimuudellaan saksalaisia kohtaan! Heistä useampikin vaihtoi kuulumisia saksalaisten vieraidemme kanssa.

Projektimme herätti kiinnostusta myös koulun ulkopuolisissa tahoissa, ja Järvenpää News- lehden toimittaja tuli tekemään perjantaina suuren artikkelin projektistamme lehteen.

Jälkimainingeissa

Päällimmäiset fiilikset viikosta ovat erinomaiset. Suuri kiitos kuuluu Järvenpään lukiolle, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin projekteihin. Toivomme mahdollisimman monen kiinnostuneen lähtevän ensi vuonna mukaan projektiin, sillä tällaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia. Saksalaisten juttujen perusteella vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Future engineers?

Biss dann, auf Wiedersehen!

Kuvat: Niklas Mäkeläinen, Pasi Ketolainen ja Joonas Paukkunen

Alunperin kirjoittanut Anniina Lantela ja Julie Paukkunen

Järvenpään lukion sauna on valikoitunut saunomisen SM-kisojen Uudenmaan karsintojen pitopaikaksi. Kisat jouduttiin siirtämään pois aiemmin kisapaikkana toimineesta, pyörillä kulkevasta kilpasaunasta sen jouduttua viime viikon huonon sään takia onnettomuuteen Joensuussa. Uudenmaan karsinnat järjestää Uudenmaan saunaklubi. Saunomisen suomenmestaruuskisat täyttävät tänä vuonna 50 vuotta.

Vaikka kaikki opiskelijat eivät välttämättä tätä tiedäkään, on Järvenpään lukiossa sauna. Eikä mikään tehoton sauna; keskiviikon 1.4. jälkeen se on Uudenmaan saunaklubin virallinen kilpasauna Saunomisen SM-kisojen Uudenmaan karsintoihin.

– Yleensä tälläiset kilpailut on ollut tapana pitää virallisessa, peräkärryyn rakennetussa kilpasaunassa, mutta valitettavasti tällä kertaa se joutui onnettomuuteen matkallaan Joensuusta tänne. Yleensä meillä ei ole ollut tapana käyttää näissä tälläistä “tavallista” saunaa, Uudenmaan Saunaklubin presidentti Martti Lehtola naurahtaa. Onneksi kuitenkin kilpailun säännöt ovat yksinkertaiset: saunassa viimeisenä oleva kilpailija voittaa. Kilpailun aikana sauna lämpenee koko ajan, löylyä heitetään huipputarkan annostelijan avulla 5 desilitraa kerrallaan 3 minuutin välein. Kilpailun alkaessa saunan lämpötila on 90 astetta. Nykyisiin sääntöihin päädyttiin muutama vuosi sitten sattuneen tapaturman vuoksi, aikaisemmin lämpötila oli aloitettaessa 110 astetta ja löylyä heitettiin 30 sekunnin välein. Uusilla säännöillä saunomisesta tulikin enemmän kestävyyslaji.

Mutta miksi juuri lukion sauna?

Presidentin mukaan Järvenpään lukion saunan valinnalle kilpailupaikaksi oli selkeät perusteet; lukion sauna on nimittäin samankokoinen tilavuudeltaan kuin kilpailusauna ja kiukaan teho riittää korkeisiinkin lämpötiloihin. Kisoissa lämpötilat saunassa saattavat nousta jopa yli 120 asteeseen. Kun SM-kisojen järjestäjä kysyi Martti Lehtolalta mielipidettä kilpasaunan korvaajaksi, oli valinta selvä. -Tulin aikanaan lukion avajaisten yhteydessä vuonna 2003 kokeilleeksi saunaa ensimmäisten joukossa ja se on todellakin täydellinen, Lehtola sanoo.

Kilpasaunomisella on pitkät perinteet Suomessa ja tänä vuonna juhlitaankin jo kisojen 50-vuotista taivalta. Uudenmaan Saunaklubikin on ollut kilpailutoiminnassa mukana jo 40 vuotta, joten tänä vuonna seuralla on erityistä syytä juhlaan.

– Uudellamaalla karsinta järjestetään jo 50. vuotta ja opiskelijoita pyydetäänkin pukeutumaan saunavermeisiin juhlavuotta kunnioittaakseen. Toivommekin, että kaikki lukiolaiset pukeutuisivat keskiviikkona aamutakkiin ja toisivat oman pyyhkeen, Lehtola pyytää.

Saunomisen SM-kisojen Uudenmaan karsinnat pidetään Järvenpään lukion saunassa keskiviikkona klo 10.00 alkaen. Kisat kestävät 2,5 tuntia ja voittaja julistetaan lukion areenalla klo 12.45.

Järki on saanut kuluneen lukuvuoden aikana paljon yhteydenottoja lukijoiltaan. Maaliskuun pääkirjoituksessa perataan palautepostia ylioppilaskokeista ja koeviikosta toivuttaessa.

Miksi vaihto-opiskelija Lizin kolumnit on suomennettu? Lukiolaiset osaavat kuitenkin hyvin englantia.

Lizin seikkailut on käännetty suomeksi, sillä kaikki eivät osaa englantia yhtä hyvin kuin me opiskelijat: Järjen koko lukijakunta ei ole nauttimassa laadukasta englannin opetusta lukiossa, joten haluamme, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus lukea Lizin kertomukset. Liz tosin opiskelee ahkerasti suomen kieltä, joten kenties loppukeväästä saamme lukea suomea hänen omasta kynästään?

Kuulkaas. Jaoin Järki-jutun Facebookissa, jolloin linkin yhteyteen tuli aivan väärä kuva. Missä on vika?

Toimitus on tietoinen tästä ongelmasta. Facebook poimii kuvat linkkeihin logiikalla jota Järjen sivusto ei käsitä. Ongelman voi välttää, kun yrittää linkin syöttämistä Facebookissa useamman kerran ja päivittää välillä sivun – yleensä oikea kuva löytyy parin syöttökerran jälkeen. Toistaiseksi asialle ei Järjen sivuston päässä voida oikein mitään. Pahoittelemme asiasta jakamiselle aiheutuvaa ylimääräistä vaivaa.

Miksi Järjen jutut ovat niin kevytmielisiä? Haluamme vakavaa journalismia.

Järjen kantavana teemana on monipuolisuus – horoskoopppeja tehdään yhtä suurella sydämellä kuin reportaaseja polkupyörävarkauksista. Jokainen lehtikurssilainen kirjoittaa itseä kiinnostavia aiheista, joten Järki on kattaus monenlaisiin lukiolaisia kiinnostaviin aiheisiin. Otamme mielellämme vastaan myös freelancereiden tuotoksia ja mielipidekirjoituksia (myös vakavista aiheista).

Miten toimitukseen pääsee mukaan? Lehtikurssi vaikuttaa kiinnostavalta.

Järkeen pääsee mukaan ottamalla yhteyttä toimittajiin tai kaappaamalla opettaja Marjaana Svalan puhutteluun. Puskaradion kautta voi myös kalastella tietoa seuraavan toimituskokouksen ajankohdasta, jonne voi sitten ilmestyä paikalle ja ilmoittautua lehtikurssille. Tarkemmin asiasta kerrotaan täällä.

Palautetta niin hyvässä kuin pahassa voi jatkossakin aina esittää. Erityisesti toivomme lukijoiden esittävän kommentteja suoraan kommenttibokseissa juttujen yhteydessä. Viesti tulee kätevästi perille myös Facebookissa tai sähköpostilla: toimitus@jarkimagazine.fi. Yhteystiedot löydät täältä.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

It’s time for another article about the life of Liz, woohoo! This time I’m going to be talking about dancing in wanhat and going in an avanto.

I recently just danced in wanhojen tanssit and it was so different from Canadian prom! In Canada the prom is like an after party, you dance to music that is put on by a DJ and you dance with your friends. We also have awards like “the best smile”, “the funniest” and the prom king and queen (like in the American movies) so this dance was so different so this dance was so different from what I am used to. When I told my friends in Canada that I was learning dances for the prom they were shocked, and were laughing that I had to do dances like the waltz and tango. At first I was having a lot of trouble with all the dances but it was actually pretty fun to learn the dances after I finally understood what to do… Except the polka. I hate polka so much.

Another big difference is how everyone is dressed: in Finland all the girls had big princess dresses and the guys were in tuxedos, where in Canada girls wear slim dresses and the guys will just wear a suit. I actually prefer wanhat to Canadian prom because everyone looked so nice and it looked amazing when you got to see everyone dance. Also, big thanks to Ossi for putting up with my horrible dancing and constant swearing.

The other thing I want to talk about is avanto. I love it. The first time I went in I felt like I was going to die and I felt like I couldn’t breathe but after I went in a few more times it felt amazing! I didn’t really understand why everyone was telling me “Remember to breathe!” until I went in and forgot. Also, I only went down in avanto, I didn’t try swimming but the Finns were swimming in the hole – you guys are crazy. After the avanto I went into the sauna and tried out my Finnish with some older ladies but it turned into Finglish. (I’m fluent in Finglish.) I am still trying to get used to the whole naked sauna thing with strangers, but I’m getting there.

Originally written by Elisabeth Johnson

Avantouintia ja wanhojen tanssit

On uuden Lizin artikkelin aika, jee! Tällä kertaa kerron wanhojen tansseista ja avannossa käymisestä.

Tanssin äskettäin wanhojen tansseissa, jotka olivat niin erilaiset kanadalaisiin tansseihin verrattuna! Kanadassa tanssit ovat kuin jatkot, niissä tanssitaan kavereiden kanssa DJ:n soittaman musiikin tahtiin. Meillä on myös palkintoja kuten “paras hymy” ja “hauskin”, sekä tanssiaisten kuningas ja kuningatar (niin kuin amerikkalaisissa leffoissa), joten nämä tanssit olivat hyvin erilaiset verrattuna siihen, mihin olen tottunut. Kun kerroin kanadalaisille ystävilleni opettelevani tansseja wanhoja varten, he olivat järkyttyneitä ja nauroivat, kun minun piti oppia esimerkiksi valssi ja tango. Aluksi minulla oli ongelmia tanssien kanssa, mutta kun ymmärsin, mitä tehdä, niiden opetteleminen oli oikeastaan aika hauskaa…. Paitsi ei polkan. Vihaan polkkaa niin paljon.

Toinen suuri ero on siinä, miten tansseihin pukeudutaan. Suomessa kaikilla tytöillä oli muhkeat prinsessamekot ja pojilla smokit, kun taas Kanadassa tytöt pukeutuvat kapeaan vartalonmyötäiseen mekkoon ja pojat vain pukuun. Itse asiassa pidän enemmän suomalaisista kuin kanadalaisista tansseista, sillä kaikki näyttivät niin hyvältä, ja oli mahtavan näköistä, kun kaikki tanssivat. Suurkiitokset myös Ossille siitä, että hän jaksoi kestää kamalaa tanssimistani ja jatkuvaa kiroilemistani.

Toinen asia, josta haluan kertoa, on avanto. Rakastan sitä. Kun laskeuduin avantoon ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisin kuollut enkä pystyisi hengittämään, mutta käytyäni avannossa pari kertaa se tuntui upealta! En ymmärtänyt, miksi kaikki muistuttivat minua hengittämisestä, kunnes kävin avannossa ensimmäisen kerran ja unohdin sen yks kaks. Kävin vain kastautumassa, en uinut jäähän hakatussa reiässä suomalaisten tavoin – te olette ihan hulluja. Avannon jälkeen menin saunaan ja testasin siellä suomen kielen taitoani muutaman vanhemman rouvan kanssa, mutta siitä tuli Finglishiä. (Puhun Finglishiä erittäin sujuvasti.) Minun täytyy vielä totutella saunomaan alasti ventovieraitten kanssa, mutta kehityn koko ajan.

Suurpiirteinen suomennos: Vilhelmiina Virtanen

Abiturienttien lukuloma on hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen eväsretki on jo takanapäin. Järjenkin toimittajista muutama painaa valkolakin keväällä päähänsä ja on näin ollen päättänyt matkansa koulun lehdessä. Jasmine Leppä, Järjen pitkäaikainen kolumnisti ja horoskooppiguru, kertoi lehdelle taipaleestaan toimittajana.

Järkeen Jasmine muistelee päätyneensä oikeastaan puolivahingossa puolisentoista vuotta takaperin. ”Jos muisti pelaa oikein niin seurailin silloista lehden päätoimittajaa Hannaa käytävällä, kun hän puolileikkisästi kysäisi, haluaisinko tulla mukaan koulun lehteen. Se oli tokan vuoden alussa, ja ajattelin vain, että mikäs siinä, kun samalla luvattiin, että saisin toteuttaa itseäni ihan rauhassa. Totta kai sellaisella myyntipuheella lähdin mukaan.”

Järki on lähivuosina kokenut suuria muutoksia, kun printtilehti vaihtui verkkoversioon. Jasminen aloittaessa lehti oli monimutkaisessa siirtymävaiheessa, ja tunnelmakin oli sen mukainen. ”Alku oli aikalaista säätöä”, Jasmine myöntää. Parempaa päin on kuitenkin menty. Jasmine kertoo nykyisen Järjen olevan hienompi ja selkeämpi. Toimittajien ja näin ollen myös juttujen määrä on kasvanut, ja ilmapiiri on rennompi.

Viekö lehdessä oleminen paljon aikaa? Jasmine vastaa tämän riippuvan paljolti henkilöstä ja priorisoinnista. Hänen kohdallaan horoskoopit tuntuivat usein mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin matematiikan läksyt (ymmärtäähän sen). Näin ollen lehdessä oleminen söi jonkin verran aikaa koulutyöltä. Jasmine kuitenkin myöntää, ettei tekemättömien läksyjen takia ole katkeria katumuksen kyyneleitä tarvinnut vuodattaa.

Kohokohdiksi omalta taipaleeltaan Jasmine nostaa Järjen kaoottiset kokoukset, joissa huhun mukaan kartoitetaan, mitä toimittajat ovat tai eivät ole saaneet aikaiseksi. Etenkin lehden kokoonpanon kasvettua näissä tapaamisissa on vallinnut eloisa tunnelma, jota Jasmine jää kaipaamaan. Jasmine kertoo arvostavansa myös sitä, että toimittajilla on vapaus valita juttujensa aiheet omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Hän löysikin itsensä melko nopeasti ja helposti kolumnien, leffa-arvostelujen ja pilke silmäkulmassa kyhättyjen horoskooppien parista. Jutuissa sekoittuivat viihteellisyys ja ”elämään kyllästyneen lukiolaisen henkimaailma”. Horoskooppeja Jasmine ehti väsätä lehteen useampia. ”Ne olivat yllättävän työläitä, mutta eivät osaltani vaatineet kristallipalloon tuijottelua. Ne olivat enemmänkin viihdettä itselleni, kun kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”

[pullquote-right]”Kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.”[/pullquote-right]

”Koulun lehteä ei kannata ottaa liian vakavasti”, on Jasminen kullanarvoinen vinkki Järjessä jatkaville toimittajille. ”Jos kirjoittamisesta ottaa kaiken ilon pois, se on samanlaista kuin esseiden kirjoitus tunneilla, ja en ainakaan itse tarjoilisi lukijoille ihan samanlaista mössöä kuin opettajaraukoille.” Jasmine kehottaa toimittajia myös rohkeasti toteuttamaan itseään – siihen Järjessä toden totta pystyykin, kun juttujen aiheille ei kovin tiukkoja raameja ole.

Minne tiesi vie nyt? Jasmine kertoo aikovansa graafiseksi suunnittelijaksi. Muitakin vaihtoehtoja toki on, kuten kadulla asuminen, Saksaan kaverin kellariin muuttaminen ja oman linnan ostaminen Skotlannista. Tulevaisuus on usein suuri sekä tuntematon. ”Kai elämä jonnekin kuljettaa. Tai niin voi ainakin pelokas abi toivoa.”

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Kesäloma. Se kuulostaa kaukaiselta, etenkin jos katsoo ulos. Sohjoa, lunta ja mustaa maata. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut paljon talveen liittyvää: hiihtoloma, vanhojentanssit, opiskelijakunnan hallituksen vaihtuminen, penkkarit… Koulu tuntuu tyhjältä, kun abit ovat poistuneet lukulomalle. (Pssst! Abishowsta voi katsoa videokoosteen ja Opk:sta jutun piakkoin Järjen nettisivuilta!)

Jakson loppua kohti kasautuvat kurssityöt, projektit, kokeisiinlukemiset ja läksyt eivät näin talven jälkeen juurikaan nosta opiskelijalle fiilistä siitä, että loma odottaisi nurkan takana.

Innolla odotetaan kesää, sen tapahtumia ja uimarantakelejä, mutta supisuomalaiseen tapaansa pohjoinen ilmastomme heittää kuitenkin jäisen takatalven keskuuteemme huhtikuussa, ja pääsiäisen aikaan kasvatetaankin rairuohon sijaan jäisiä kikkareita. Kun Ruotsin eteläosissa voi käydä uimassa ulkovesistöissä, Suomen järvissä jäätä on enää sentään vain kolme senttiä.

Mutta silti: kalenterin mukaan kesäkuun alkuun on enää 95 päivää.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Lehtikurssi on perinteisesti käynyt tutkimusmatkalla suuressa maailmassa ja hakenut oppia mediaa leipätyökseen tekeviltä. Tällä kertaa kohteeksi valiintui Olivia-lehti, sillä naistenlehtigenre oli monelle vielä tuiki tuntematon.

Kun syksyisessä toimituskokouksessa nostettiin esille kysymys tämän lukuvuoden vierailukohteesta, kuultiin heti huomattavilla desibeleillä pian eläköityvien naisabiturienttien vaatimus päästä vihdoin käymään naistenlehdessä. Aivan koko toimitus ei tätä mielihalua oitis jakanut, mutta erilaiseen genreen tutustuminen päätettiin ottaa vastaan avartavana oppimiskokemuksena.

Kohteeksi valikoitui Järjen ohjaavan opettajan lehtori Marjaana Svalan kontaktien myötä Olivia-lehti, jota julkaisee Aller Media. Lehden toimitilat sijaitsevat Helsingin Punavuoressa, jonne sukkuloitiin sujuvalla julkisen liikenteen ja patikkakyydin yhdistelmällä tammikuisessa talvisäässä.

[pullquote-right]Naistenlehti ei automaattisesti tarkoita hömppälehteä[/pullquote-right] Olivian toimituksessa Järjen delegaation vastaanotti toimittaja Ninni Lehtniemi. Hän kertoi lehtikurssilaisille Olivian konseptista: lehteä tehdään monenlaisille koulutetuille ja virkeille naisille. Samalla opittiin myös, että naistenlehti ei automaattisesti tarkoita hömppälehteä: Oliviassa käsitellään myös yhteiskunnallisesti tärkeitä ja syvällisiä aiheita. Lehtniemi selosti myös miten pitkä prosessi Olivian tekeminen on: lehtihyllyn tuotteen takana on palapeli lukuisten eri ihmisten työpanosta niin ideoinnista, kirjoittamisesta, kuvaamisesta, haastatteluista, kokouksista kuin oikolukemisesta aina printtilehden painattamiseen ja markkinointiin asti.

Entä mitä eroa on aikakauslehden tekemisellä ja vaikkapa nopeatempoisella uutistyöllä? Oliviassa työstetään laajoja juttukokonaisuuksia viikkoja, ellei jopa kuukausiakin. Monenlaisissa lehdissä työskennellyt Lehtniemi kertoikin pitävänsä siitä, että meneillään olevien juttujen tekemiseen saa kunnolla perehtyä, eikä deadline luo liiaksi liukuhihnatyön tunnelmaa. Kun lopuksi päästiin kiertämään Olivian avokonttorissa, kaikkialla vallitsikin lähinnä keskittynyt hiljaisuus. Järjen toimituskokouksissa meno on usein toisenlaista.

Junassa on tunnelmaa. Järjen toimitus matkalla suureen maailmaan. Kuva: Hanna Kuusisto.

Matka-aika käytettiin taustatutkimukseen aineiston äärellä. Kuva: Juudit Häsä.

Nopea tilannekuva: lapsilauma kuulemassa media-ammattilaista. Kuva: Ossi Kallio.

Kattohuoneistossa on avaraa! Huomaa katosta roikkuva kutsukello, jollaisen tarvitsisi myös lehtikurssin opettaja. Kuva: Ossi Kallio.

Toimituksesta löytyi myös meditointinurkkaus. Onneksi säkkituoleja löytyy myös lukiolta. Kuva: Ossi Kallio.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

Hello again! In this article I will be discussing the interactions I have had with Finnish people (how they react to my English) as well as some more cultural differences. First of all, I try to not speak English in public because Finnish people stare at me when I speak English and become scared of me, ahahaha! (I even try to not speak loudly so the other students won’t recognize me.) I don’t understand why Finnish people are so scared to speak English – everyone’s English in Finland is amazing! Many of my friends are always telling me that their English is “terrible” and “so bad”. STOP! YOUR ENGLISH IS GREAT. I don’t judge anyone’s English because I am just grateful that you are speaking to me in ENGLISH. I would be so scared to speak Finnish.

Finnish people are very nice and helpful to me when they find out that I’m Canadian. I went to Estonia the other weekend and a lot of people were rude to me once I started speaking English, so I prefer the Finns much more. I have not experienced really any racism since being in Finland and I am very happy about that, and I hope that it will stay that way. Even though Finns are quiet they are very kind and funny.

To change the topic, I always wanted to discuss the cultural differences between Finland and Canada involving human personalities. In Canada we have many different cultures, since people from all over the world have immigrated to Canada. For instance I am half Norwegian and half English (my great grandparents moved to Canada). This is often the same for many people. Most of my friends’ grandparents or great grandparents moved to Canada from Europe. I also have many friends who moved over from Asia when they were a child. I am grateful that I am Canadian because I have been introduced to so many different cultures and religions growing up. In Finland many people look similar: blue eyes, and light hair, where in Canada everyone looks very different because of the hundreds of different cultures. I am actually not used to seeing so many blondes in school, ahahahah! Sometimes I can’t find my friends because of how similar some people look.

Originally written by Elisabeth Johnson

Erikokoisia eroavaisuuksia

Hei taas! Tällä kertaa kerron viestimisestä suomalaisten kanssa (miten suomalaiset suhtautuvat englannin kieleeni) ja myös muutamista muista kulttuurieroista. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että yritän olla puhumatta englantia julkisilla paikoilla, sillä suomalaiset tuijottavat minua, kun puhun englantia, ja alkavat pelätä minua, ahahaha! (Yritän myöskin olla puhumatta kovalla äänellä jotteivat muut opiskelijat ihmettelisi minua.) En ymmärrä miksi suomalaiset ihmiset ovat niin pelokkaita puhumaan englantia – kaikkien englannin osaaminen Suomessa on hämmästyttävää! Monet ystäväni selittävät koko ajan, miten heidän englantinsa on “hirveää” ja “niin kehnoa”. LOPETTAKAA! TEIDÄN ENGLANTINNE ON UPEAA. En tuomitse kenenkään englannin kielen taitoa, sillä olen vain kiitollinen siitä, että ylipäätään puhutte minulle ENGLANTIA. Pelkäisin niin paljon keskustella suomeksi.

Suomalaiset ihmiset ovat minulle todella kivoja ja avuliaita havaittuaan että olen kanadalainen. Kävin eräänä viikonloppuna Virossa ja monet ihmiset olivat töykeitä minulle, kun aloin puhua englantia, joten pidän suomalaisista paljon enemmän. En ole kokenut oikeastaan mitään rasismia Suomessa ollessani, ja olenkin tosi onnellinen siitä, ja toivon, että niin on myös jatkossa. Vaikka suomalaiset ovat hiljaisia, ovat he todella kilttejä ja hauskoja.

Asiasta toiseen, olen aina halunnut pohtia kulttuurieroja Suomen ja Kanadan välillä ihmisluonteiden osilta. Kanadassa meillä on paljon erilaisia kulttuureja, sillä Kanadaan on muuttanut ihmisiä eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi minä olen puoliksi norjalainen ja puoliksi englantilainen (isovanhempieni vanhemmat muuttivat Kanadaan). Samoin on monilla muillakin ihmisillä. Monet ystävieni isovanhemmista, tai heidän vanhempiensa isovanhemmista, ovat muuttaneet Kanadaan Euroopasta. Minulla on myös monia ystäviä, jotka ovat muuttaneet Aasiasta saakka lapsina. Olen kiitollinen siitä, että olen kanadalainen, sillä siten olen tutustunut niin moniin kulttuureihin ja uskontoihin koko ikäni aikana. Suomessa monet ihmiset näyttävät toisiltaan: siniset silmät ja vaaleat hiukset, kun taas Kanadassa kaikki ovat erinäköisiä sadoista eri kulttuureista johtuen. En oikeastaan ole tottunut näkemään näin monia vaaleahiuksisia koulussa, ahahahah! Välillä en löydäkään ystäviäni, koska ihmiset näyttävät niin samanlaisilta.

Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg.

Järvenpään lukion opiskelijakunnassa on eletty viimeisen vuoden aikana vaiherikkaita aikoja. On ollut monenlaisia keikkoja, niin ministerien vierailuista aina massiivisiin uudistuksiin hallituksen sisällä. Nyt vallan vaihtuessa sopiikin tavata koko vuoden opiskelijakunnan johdossa toiminutta Sara Niemelää.

Kovista kiireistä huolimatta hallituksen puheenjohtaja ehtii pysähtyä miettimään viimeisen vuoden käänteitä. Sara Niemelä aloittaa kertomalla ensivaikutelmista ja ajatuksista opiskelijakuntatoiminnasta ennen puheenjohtajaksi päätymistään. Sara kertoi yllättyneensä aluksi kovasti siitä, että kaikki lukion opiskelijat kuuluvat opiskelijakuntaan. Tämä pieni, mutta merkittävä asia on todellakin monille opiskelijoille täysi yllätys; Suomen lukiolain mukaan kaikki lukiolaiset kuuluvat opiskelijakuntaan.
– Yllätyin, kun tulin lukioon, että jokainen opiskelija kuuluu opiskelijakuntaan. Opiskelijakunnan hallitus taas tuntui tiiviiltä kaveriporukalta ja olihan se sitä. Vasta päästyäni itse hallitukseen ymmärsin miksi se tuntui siltä. Hallitukseen valitaan usein noin 10 toisilleen tuntematonta tai ei niin tuntematonta ihmistä, Sara kertoo kokemuksistaan. Hän mainitsee myös hallituksen muodostuneen ajan mittaan läheiseksi kaveriporukaksi lukiossa. Yhteistyö on ollut hallituksessa suuri yhdistävä voima, vaikkakin juuri opiskelijakunnan puheenjohtajuuden tuoma työmäärä ja sen priorisointitarve kuulemma ovat yllättäneet.

[pullquote-left]
Jokainen opiskelija kuuluu opiskelijakuntaan.
[/pullquote-left]

– Luulin myös, että opiskelijakunnan hallitus ja näin ollen opiskelijakunnan toiminta on vähäistä, eikä siellä paljoa töitä tarvitse tehdä. Yllätyin, sillä hallituksella olisi koko ajan jotain tehtävää tai kehitettävää, jos vain aktiivien varat ja aika riittäisivät koko ajan toimimiseen, Sara vastaa kysymykseen opiskelijakuntatyön tuomasta työmäärästä. Tunteja on mennyt useita, mutta myös tulosta on tullut.

Mitä vuodesta jäi mieleen?

-Koen OPK:n merkittävimpinä saavutuksina muun muassa toimintapäivän, johon saimme tänä vuonna varoja Lasten ja nuorten ääni –hankkeesta. Myös keväällä järjestetty eurovaalipaneeli, sekä syksyllä ulkoministeri Erkki Tuomiojan vierailu lukiossamme olivat merkittäviä tapahtumia. Olemme tällä kaudella korjanneet edellisen hallituksen jättämää ”mainetta” opiskelijakunnasta. Nostimme, ja nostamme, imagoa. Järjestämällä pieniä tapahtumia, mm. pääsiäismuna -jahtia tai kurpitsajahtia, OPK:sta syntyy opiskelijoille rento ja yhteinen tunnelma.

Viime syksynä opiskelijakunnan sisällä kuitenkin kuohui. Syksyn järjestäytymiskokousten yhteydessä tuli esille varmasti koko nykyistä hallitusta hämmentänyt tapaus: kokoukseen oli kokoontunut suuri määrä opiskelijoita, jotka olivat tyytymättömiä opiskelijakunnan hallituksen toimintaan. Muutaman pitkän ja vaiherikkaan kokouksen jälkeen uusi yhteisymmärrys toiminnasta kuitenkin löytyi. Hallitukseen otettiin tämän jälkeen uusia jäseniä ja sen toiminta muuttui jonkin verran. Kaiketi muutos ei kuitenkaan ollut aivan helpoimmasta päästä, mutta lopputulos on puheenjohtajan mielestä kuitenkin hyvä.
[pullquote-right]
Jostain vanhasta täytyy loppua, jotta jotain uutta voi alkaa.
[/pullquote-right]

– Viime syksy sisältää muutaman viikon elämästäni, joita en välttämättä haluaisi muistaa. Kaikesta oppii, onhan se totta. Siltikin minusta tuntuu, että monen monet opiskelijat eivät edes tienneet, että opiskelijakunnassa pohdittiin vallankaappausta. Monen muun tavoin pidän viimesyksyistä ylilyöntinä ja aivan tarpeettomana. Toki hallitus sai lisäbuustia tekemiseen, eli siinä määrin se oli hyödyllinen, mutta se tapa, jolla viimesyksyinen tapahtui, oli mielestäni asiaton. Tätä vuotta ja kaikkea, mitä se on opettanut, en kuitenkaan vaihtaisi mihinkään, eikä samaa voi mistään kirjasta oppia. Koen onnistuneeni. Kuten sanonta sanoo, jostain vanhasta täytyy loppua, jotta jotain uutta voi alkaa.
[pullquote-right]
Jokaisella on oikeus vaikuttaa, ei vain muutamalla hassulla hallituslaisella.
[/pullquote-right]

Nyt tammikuun lopussa väistyvän puheenjohtajan ajatukset opiskelijakunnan tulevaisuudesta ovat avoimet. Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä, eikä se ikinä oikeastaan lopu. Opiskelijakunta on kuitenkin jäänyt hieman varjoon monien lukiolaisten keskuudessa. Syyksi tähän puheenjohtaja esittää nimenomaisesti tiedostamattomuuden siitä, että kaikki lukiolaiset kuuluvat tasavertaisesti opiskelijakuntaan. Tämä vie opiskelijakunnan kauemmas opiskelijoista.
– Jokaisella on oikeus vaikuttaa, ei vain muutamalla hassulla hallituslaisella. Opiskelijakunnan kokoukset ovat kaikille avoimia, mutta toiset kokevat sinne tulemisen olevan vaikeaa. Näkyvämpi toiminta ja yhteisöllisyyden lisääminen luovat opiskelijakunnasta varmasti läheisemmän toimijan. Seuraavan hallituksen on hyvä jatkaa tästä ja nostaa vielä opiskelijakunnan imagoa lisää!

Alunperin kirjoittanut Joonas Valjus

Pakkaskelit ovat viimein saapuneet keskuuteemme ja ulkona hytistessä ja lumen alla piilottelevaan jäähän liukastellessa onkin vaikea kuvitella, että olemme joka hetki askeleen lähempänä kevättä. Valo hiipii Suomen ylle jo hieman aiemmin kuin viikko sitten ja sen piristävä vaikutus viipyy hieman pidempään ilonamme jokaisen päivän myötä. Uskokaa tai älkää, pian hyytävä kylmyys on voitettu ja saamme jälleen hyvästellä pakkasukon tämän talven osalta.

Keväällä on luvassa muitakin hyvästejä. Toukokuun lopulla Järvenpään lukiossa jälleen suuri joukko abiturientteja asettaa lakin päähänsä ja ottamaan askeleen kohti elämän seuraavaa etappia. Toiset meistä jatkavat työelämään, toiset opiskelujen pariin ja toiset ties minne au pair -vuodesta nunnaluostariin. Järki on tietenkin hengessä mukana ja sivuilla on muun muassa luettavissa oppilaskunnan puheenjohtajan ja tämän kevään abiturientin Sara Niemelän ajatuksia menneestä vuodesta ja hänen kaudestaan puheenjohtajana ja tietenkin myös kaikki uuden oppilaskunnan hallituksen valinnasta.

Vuoteen 2014 on mahtunut paljon. Joka vuosi toistuvat perinteet vanhojen tansseista joulujuhlaan ovat rytmittäneet arkeamme yhdessä oppituntien ja koeviikkojen kanssa. Lukiossa on järjestetty vuoden aikana niin useita tapahtumia kuin ulkomaanprojektejakin ja marraskuun Kiinan-matkasta tuleekin nähtäville valokuvareportaasi. Sen lisäksi saamme vielä fiilistellä joulukuussa järjestetyn suvaitsevaisuusviikon konsertin upeita esityksiä videon muodossa. Järjen sivuilla tietenkin.

Jonkin vanhan täytyy astua syrjään elämässä, jotta tilalle voi tulla jotain uutta. Abien lukuloman alkaessa on minun kolmevuotinen ikuisuusprojektini Järjen parissa saatettu päätökseen. Tuosta matkasta voitte lukea enemmän haastattelun muodossa Järjestä. Muiden valmistuvien tavoin lähden viimein etsimään sitä “todellista elämää”, joka lukion kiireiden keskellä on tuntunut ehtineen jo hukkaan. Ehkä sille olisi lukion ja lehtikurssin jälkeen viimein tilaa?

Tahtoisin nyt omasta puolestani kiittää ja toivottaa hyvää jatkoa ja suuresti voimia niille, jotka yhä tämänkin jakson jälkeen joutuvat lukion penkkejä kuluttamaan. Haluaisin myös muistuttaa teille asiasta, että antakaa kaikelle elämässä vastaantulevalle mahdollisuus – edes näin uuden vuoden myötä. Parhaat asiat elämässä tapahtuvat sattumalta ja vasta kiivettyään koko mäen ylös näkee maiseman kaikessa kauneudessaan. Ja etenkin itsensä.

Lopuksi, vaikka lehden pitkäaikaisin toimittaja siirtyykin lukion vesiltä suuremmalle merelle, voit jatkossakin lukea hauskoja, viihdyttäviä ja ajatuksia herättäviä juttuja lukiolaisten elämästä, arjesta ja mieltä askarruttavista asioista. Järkikin sen sanoo.

Alunperin kirjoittanut Hanna Kuusisto