Järvenpään lukion joulujuhla alkoi kello kymmeneltä 22.12.2023. Esitys alkoi juontajien Kasper Teurokosken ja Minea Heinälän tähdittäminä. Juontajat puhuivat joulun tärkeydestä ihmisten elämässä. He esittelivät meille myös illan ensimmäiset esitykset ja niiden esiintyjät.

Joulujuhlan ensimmäinen esitys oli lukion musiikkilinjalaisien esittämä versio Katri Helenan jouluklassikosta Joulumaa. Kappale oli yleisölle tuttu teos, jolla pyrittiin saamaan yleisöä lämmiteltyä juhlaa varten. Esitys välitti taustan koristeineen yleisölle lämpimän tunnelman, josta pystyi vain nauttimaan. Juhlan toinen kappale oli jo monelle tuntemattomampi Eartha Kittin Santa Baby. Esiintymään jäivät aikaisemmasta kokoonpanosta Anni, Tytti, Jenna, Julia ja Ella; ja uusina niminä lavalle nousivat Siiri, Hilma, Aatos ja Onni. Kappale esitettiin hienosti. Kumpikin esitys oli kohtalaisen samantyylinen. Esitykset olivat staattisia ja rauhallisia ilman suurempaa energiaa lavalla. Kuitenkin kumpaankin kappaleeseen ja juhlan alkuun sopi tällainen.

Meille Manteli Hyppösen kuvaamataidon 8. kurssilla tekemä lyhytelokuva. Yleisö rakasti lyhytelokuvaa. Se keräsi suuren määrän aplodeja ja arvostusta. Lyhytelokuvassa musiikit oli taidokkaasti tehty ja todella hyvin kohtauksiin suunniteltuja. Kameraa oli myös nerokkaasti käytetty erilaisien kuvakulmien käyttämiseen ja syvyyden tuomiseen lyhytelokuvaan. Lyhytelokuva oli mestariteos. Lyhytelokuvan jälkeen meille esiintyivät tanssilinjalaiset Suvi ja Matilda koreografiallaan kappaleeseen “All Nite”. Lava sai elämää enemmän kuin yleisö osasi odottaa. He keräsivät jo alkuminuuteilla hurrauksia yleisöltä. Lava oli kuvainnollisesti liekeissä tanssijoiden jälkeen odottamassa seuraavaa esitystä.

Lavalle nousi seuraavaksi koulumme rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi pitämään jokavuotisen puheensa. Puheessa näkyi kokemus ja osaaminen. Aiheiden “vetäminen tonttulakista” oli nerokkaasti toteutettu idea rehtoriltamme, jonka puhe piti sisällään meille tärkeitä aiheita. Hänen puhe käsitteli esimerkiksi tekoälyä ja sen vaikutusta meidän opiskeluumme. Puheen lopuksi Lehtiniemi heitti tonttulakistaan yleisöön karkkia, joka toi iloa vuoden hämärimpänä aikana.

Marja-Liisa Lehtiniemen jälkeen lavalle nousivat tämän jälkeen Mars laulamaan ja Tuure pianoon. He vetivät yhdessä jouluklassikon Walking In The Air. Kappale pääsi heidän esittämänään todelliseen loistoonsa ja sitä oli upeaa seurata. Vahva naisääni toi syvyyttä kappaleeseen. Kappaleen jälkeen Tuure poistui lavalta ja hänen tilalleen saapuivat Sara ja Tuuli. He vetivät yhdessä Marsin kanssa Sylvian Joululaulun. Tämä trio sai yhdessä esitettyä sen melankolisuuden, jota kyseinen kappale on täynnä. Yleisö vaipui täyteen hiljaisuuteen heitä kuunnellessa.

Lauluesityksien jälkeen saimme nähdä Juuson tekemän runovideoteoksen. Runovideoteos oli ottanut vaikutteita kansalliseepoksestamme Kalevalasta. Video oli mystinen ja herätti yleisössä suuresti mielenkiintoa. Runon jälkeen lavalle nousivat Peppi, Mila, Iiris ja Linnea näyttämään yleisölle elokuvan pohjalta tekemän esityksensä. Ryhmä toimi hyvin yhdessä. He ottivat yleisön hyvin mukaan alkumetreillä.

Tämän jälkeen saimme nerokkaasti toteutetun ja upealla huumorilla varustetun introvideon räppiesityksestä, jonka meille tulisi esittämään Arttu Lager. Hän saapui lavalle suuren energian kanssa esittämään Elastisen Vain elämää -ohjelmassa esittämän version kappaleesta Tip Tap. Esityksessä oli lavakarismaa, jota jokainen suuri esitys tarvitsisi. Se keräsi illan suurimmat aplodit itsellensä.

Energisen lavaesityksen jälkeen näimme opettajien hämmennystä tuovan videoesityksen, jota kukaan ei osannut olettaa. Videoilla opettajat liikkuivat ympäri lukion tiloja tonttulakkien kanssa. Tämän jälkeen lavalle nousivat Petsku, Iiro, Matias, Topi, Helmi, Paula, Eeli, Tuure ja Lukas esittämään kappaleen Rumpalipoika raskaampana kuin koskaan aikaisemmin. Esitys iski nopeammin kuin yleisö osasi odottaa. Esiintyjämme toivat lavalle iloa yhteisellä tekemisellään. Esityksessä nousi suuresti esille Petskun kitarasoolo. Yleisö rakasti esiintyjiä.

Emme ehtineet saada esityksen jälkeen taukoa kun Tuuren, Paulan, Petskun, Iiron, Matiaksen ja Topin muodostama kokoonpano soittamaan Nisse-Polkan samalla energialla kuin äskeisenkin kappaleen. Yleisö rakasti tätä. Tuure esiintyi lavalla kuin ammattilaulaja. Yleisö antoi esityksen jälkeen raikuvat aplodit juhlan viimeiselle esitykselle. Vuoden pimein päivä oli esiintyjiemme toimesta täynnä valoa ja lämpöä. Pääsemme todistamaan tätä seuraavan kerran vuoden päästä.

Kuvat: Osse Vettenterä

Unohtakaa presidentinvaalit ja kääntäkää katseet keskiviikkona 24.1. järjestettäviin opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajavaaleihin! Näissä vaaleissa vastakkain kilpailee kiveäkin kovempi kaksikko: Arttu Lager ja Sami Ollinmäki. Vuoden suurin poliittinen spektaakkeli nähdään, kun keskiviikkona 24. päivä klo 9.45 areenalla järjestetään myös Yhdysvaltojen Joe Bidenin sekä Donald Trumpin päät sekoittava VAALITENTTI! Tässä suuressa debatissa nämä kaksi erinomaista ehdokasta, Sami Ollinmäki ja Arttu Lager, asetetaan vastaamaan toinen toistaan kiperimpiin kysymyksiin tavoitteena erotella jyvät akanoista. Tämä tilaisuus ei jätä ketään kylmäksi! Alla ensimakua ehdokkaista haastattelun muodossa.

Tekoälyn näkemys vaaliväittelytilaisuudesta

Ehdokkaiden haastattelu

Sami Ollinmäki

Kuka on Sami Ollinmäki?

Olen Sami Ollinmäki, 2. vuosikurssin jokapaikanhöylä ja luonnontiede-matemaattisen linjan opiskelija. Olen aktiivisesti mukana useissa tapahtumissa ja tahoissa lukiolla, organisoiden säännöllisesti mielialaa kohottavia ja arkea rentouttavia tapahtumia. Olen rauhallinen, järjestelmällinen ja luotettava.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut tulisi valita opiskelijakunnan puheenjohtajaksi aiemman kokemukseni sekä osoittamieni taitojen vuoksi. Olen säännöllisesti osallistunut nykyisen hallituksen toimintaan, parantaen sitä ja tuoden esiin mielipiteitäni. Osaan aiempien toimien vuoksi kokouskäytänteitä, hallinnollisia seikkoja sekä johtamista mielestäni erinomaisesti, ja enemmän kuin vastaehdokkaani tai lukion opiskelijakunnan johtamiseen oikeasti tarvitsisi.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Johtamani opiskelijakunnan hallitus olisi tehokas, laajakatseinen sekä tarkoituksenmukainen. Hallitukseni ei toimisi eliittikerhona tai kuppikuntana, vaan olisi olemassa yksinomaan opiskelijakunnan jäsenien, eli teidän arvon lukijat, etujen ja opiskelumukavuuden ajamiseen. Hallitukseni ei olisi vain tapahtumaorganisaattori, konserttien järjestäjä, kioskiyritys tai kokoustoimisto. Hallitukseni olisi monipuolinen ja laaja-alainen taho, joka tekisi työtä monella taholla opiskelijoita varten.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiini lukeutuu muun muassa vastuullisuus, järjestelmällisyys sekä kokemus. Ilman näitä opiskelijakunnan ja sen hallituksen johtaminen ei ole toimivaa, vaan saattaa muistuttaa enemmän sitä kaveriporukan päätöstä siitä, mihin mennään syömään. Vahvuuksiini kuuluu myös tiiviiksi muodostunut verkosto eri lukiomme osaajien kanssa sekä selkeät tavoitteet ja päämäärät, joiden ei voida katsoa olevan eturistiriitaisia. Kehittämiskohteita, joita jotkut kutsuvat heikkouksiksi, on minulla myös tietenkin, niinkuin on kaikilla ihmisillä. Suurin kehittämiskohteeni, joka kumpuaa lähinnä samasta paikasta kuin kykyni ja kokemukseni, on työn määräni. Olen aktiivinen monessa paikassa, ja tämä täyttää luontaisesti kalenteriani, mikä voi johtaa esimerkiksi hallituksen kokousten myöhästymiseen. Tämä aktiivisuus tuo toki myös etuja, sillä kytkeytyneempi puheenjohtaja sujuvoittaa monien yhteistyöhankkeiden järjestelyä.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Tulevana puheenjohtajana odottaisin kaudeltani saumatonta yhteistyötä hallituksen välillä, suuria projekteja sekä jatkuvasti parantuvia opiskelijoiden mahdollisuuksia nauttia lukiovuosistaan. Tämän lisäksi haluan panostaa voimakkaasti opiskelijoiden hyvinvointiin, edistää avointa vuoropuhelua opettajien kanssa ja varmistaa, että lukiossamme vallitsee inklusiivinen ilmapiiri, jossa jokainen opiskelija tuntee itsensä arvostetuksi. Näiden tavoitteiden eteen työskentely on keskeinen osa visiotani, ja pyrin luomaan yhteisön, jossa jokainen opiskelija voi menestyä ja kehittyä.

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Elämä on mielestäni matka, joka koostuu oppimisen etapeista. Jokaisella on paljon varaa oppia lisää, ja käytännön teot ovat parhaita mahdollisia keinoja tehdä niin. Näinollen, minullakin olisi vielä paljon opittavaa opiskelijakunnan puheenjohtajana. Vaikka johtamisesta minulla onkin kokemusta, en ole ennen johtanut lukion opiskelijakuntaa. Se tuo mukanaan uniikkeja haasteita, kuten lukion opetussuunnitelman, tilojen käytön rajoitteet opetuksen puitteissa sekä rajallisen budjetin, jonka kasvattaminen ei ole suurissa määrin mahdollista. Nämä haasteet kuitenkin tekevät pestistä mieluisan, sillä ihmisenä haluan luonnostaan haastaa itseäni ja siten kehittyä.

Vapaa sana:

Hyvät kanssaopiskelijani. Nämä ovat todennäköisesti ensimmäiset puheenjohtajavaalit, joissa kukaan teistä äänestää. Pyydän teitä huomioimaan, että lukion opiskelijakunnan hallitus on fundamentaalisesti erilainen kuin esimerkiksi yläasteen oppilaskunnan hallitus, vaikka se kantaakin samankaltaista nimeä. Pyydän teitä harkitsemaan ääntänne tarkasti – kenet haluatte oikeasti johtamaan tätä tahoa, solmimaan koulukuvaussopimuksia ja yritysyhteistöitä tapahtumapäivään, sekä rahoittamaan wanhoja ja muita tapahtumia. Vaikkette päätyisikään lopulta äänestämään minua, pyydän teitä harkitsemaan valintaanne. Valitkaa pätevä ehdokas, älkää äänestäkö suoraan suosittua sellaista. Voit tutustua lisää kampanjaani ja esimerkiksi kannatuspuheenvuoroihini osoitteessa https://ollinmäki.com/opkh/pj

Arttu Lager

Kuka on Arttu Lager?

Arttu Lager on 16-vuotias Järvenpään lukion ensimmäistä vuotta käyvä opiskelija. Artun tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon isoja asioita, joilla on vaikutusta muihin ihmisiin ja maailmaan. Hän on Jäken lukion biologian ja maantieteen opettajan Emma Lagerin poika, ja Artulla on tavoitteena jättää itsestään mahdollisimman iso, vaikutusta tuonut, ja hyvän tyypin jalanjälki Jäken lukioon.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut pitäisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi, koska minulla on aiempaa kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen vastuullinen ja luonnollinen johtaja. Kykenen tekemään vaikeitakin päätöksiä ja seistä niiden takana. Olen itsevarma ja tunnen Jäken lukion, sillä olen käynyt täällä jo alle 7 vuotiaasta lähtien. Olen myös hyvä esiintymään.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Minun johtama opiskelijakunnan hallitus olisi järjestäytynyt, tasa-arvoinen ja sillä olisi halu toteuttaa ahkerasti opiskelijoiden tavoitteita sekä parantaa koulun ilmapiiriä ja tunnettavuutta. Opiskelijat olisivat tyytyväisia hallituksen toimiin ja haluaisivat itsekin olla osa opkh:ta. Ennen kaikkea minun johtama hallitus ajaisi aina ensimmäisenä opiskelijoiden etua ja hyvinvointia.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiani ovat, että olen hyvä johtaja ja luontainen esiintyjä. Saan ääneni kuuluviin. Minulla on kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen rohkea kokeilemaan uusia asioita, vaikka minulla ei olisikaan asiasta aiempaa kokemusta. Osaan sanoa ei. Olen myös erittäin sosiaalinen, mikä helpottaa minua saamaan yhteyksiä muihin tahoihin. Olen kunnianhimoinen tekemään koulustamme Suomen tunnetuimman. Teen ahekrasti töitä roolista tai pestistä riippumatta. Heikkouksiani ovat, että saatan joskus olla jopa liian tunteellinen ja ottaa liikaa vastuuta itselleni. Olen myös suhteellisen nuori puheenjohtaja isossa lukiossa. En asu Järvenpäässä, mutta saan toisena vuonna ajokortin. Olen myös aktiivinen muussa koulun toiminnassa, mikä saattaa aiheuttaa kiirettä. Minun lukujärjestykseni on etenkin ykkösvuonna kiireellinen.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Alkukausi tulisi varmasti olemaan pientä härdelliä, sillä tuoreella hallituksella asiat menevät jokseenkin uusiksi. Kuitenkin kun tilanne on saatu kuntoon ja vakautettua, niin odotan kiirellistä vuotta hallituksessa sekä mahtavia ja ennenäkemättömiä kokemuksia. Hallituksen toiminta tulee olemaan hyvinkin ammattimaista ja totisempaa verrattuna ylä- ja alakoulujen oppilaskuntien hallitusten toimintaan. Lupaan, että areenatapahtumista tulee entistäkin mullistavampia!

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Koen, että voin ja tulen oppimaan lisää johtamisen taitoja sekä kehittymään päätöksenteossa, aikatauluttamisessa ja minusta tulee parempi neuvottelija.

Vapaa sana:

Jäken lukio tarvitsee vahvan esikuvan. Sellaisen, joka on valmis tekemään isoja ja vaikeita päätöksiä koulun eteen ja joka haluaa tehdä Jäken lukiosta suositumman vaihtoehdon Suomessa. Sellaisen, joka ajaa opiskelijoiden etua loppuun saakka, pystyy esiintymään ja on opiskelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa sekä saa äänensä esiin. Sellaisen, joka hoitaa hommansa loppuun ja joka tekee sen hyvin. Jos olette minun kanssa samaa mieltä, äänestäkää minua, tehdään Jäken lukiosta Suomen tunnetuin lukio!

Väistyvän puheenjohtajan haastattelu

Ville Sikström

Millaista on toimia opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana?

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana toimiminen on haastavaa, mutta palkitsevaa. Tielle on tullut paljon yllättäviä ja aikaa vieviä tehtäviä; on tullut rampattua hallintokäytävällä alinomaa, mutta kaikki haasteet on tähän mennessä selätetty. Työhön kuuluu paljon organisoimista ja ihmisten kanssa työskentelyä, erilaisten intressien pompottelua. Nyt kahden vuoden jälkeen, olen täysin valmis luovuttamaan nuijan seuraavalle puheenjohtajalle.

Oletko oppinut jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Olen oppinut paljon erilaisia taitoja puheenjohtajana. Olen oppinut paljon organisoimistaitoja ja neuvottelutaitoja: kompromisseja ja tiukkoja äänestyksiä on ollut, ja tilanteet on täytynyt selvittää. Erilaisten ihmisten kanssa työskentelemisestä olen myös oppinut paljon, sillä opiskelijakunnan hallitus on toiminut viimeiset kaksi vuotta erilaisilla kokoonpanoilla.

Onko jotain sellaista, mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen puheenjohtajakaudeltasi?

Erityisesti minulla on jäänyt mieleen Ukrainan Värinen Taivas -tukikonsertti, jonka järjestimme syksyllä. Saimme kerättyä 600€ Ukrainan tueksi, mikä on todella merkityksellistä itselleni.

Mitä vinkkejä antaisit tulevalle puheenjohtajalle?

Vinkki viitonen seuraavalle puheenjohtajalle: älä ota liikaa itsellesi tehtäväksi!

Artikkelikuvat luonut Nuppu Tuukkanen ja Eemil Pietilä. Kuvien luomisessa on käytetty apuna myös tekoälyä (poislukien ehdokkaiden omat kuvat).

Juttua muokattu 19.1.2024 klo 1.29, korjattu kirjoitusvirhe väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin haastattelun otsikosta. Poistettu ylimääräinen a-kirjain.

Maanantaina 4.12.2023 koulussamme juhlistettiin Vapauden viestin sanomaa ja lähestyvää itsenäisyyspäivää. Juhlassa näimme niin koulun ulkopuolelta tulleita puhujia ja esiintyjiä sekä koulun omaa väkeä Areenan lavalla.

Ensimmäisen vuoden opiskelijana syksy Järvenpään lukiossa on näyttäytynyt tapahtumarikkaana, opiskelijoiden esitykset ja yhteisölliset ohjelmanumerot läpi syyslukukauden ovat tuoneet kouluarkeen vaihtelua ja hupia. Viimeisintä koulun tapahtumaa vietettiin aivan itsenäisyyspäivän ovella, kun Vapauden viestin sanoma julistettiin koulullamme Itsenäisyysjuhlan yhteydessä.

Juhlan arvokkuudesta kertoo hyvin Areenalla vallinnut harras ja kunnioittava tunnelma. Opiskelijat ja koulun henkilökunta olivat kokoontuneet Areenan ääreen ja esiintymislavan edessä istuivat juhlaan kutsutut vieraat, joita olivat koulun ulkopuoliset puhujat ja vieraat. Puhujan korokkeen taakse asteli niin lukiomme opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Ville Sikström kuin entinen koulun opiskelija ja nykyinen kansanedustaja Eemeli Peltonen. Musiikkiesityksistä vastasivat niin Laivaston soittokunta ja koulun lahjakkaat opiskelijat, mitkä rytmittivät juhlaa ja antoivat hengähdystaukoja puheiden välille. Areenan lavalla nähtiin myös tanssia ja musiikkia yhdistävä esitys, jossa koulun oppilaat tulkitsivat kappaletta Nää Maat sointujen ja liikkeen keinoin.

Juhlan toi päätökseen yhteinen Maamme-laulu, jonka säkeet raikasivat Areenalla suurenkin juhlan tavoin. Vapauden viesti on näin siirretty uusille opiskelija ikäluokille, ja vastaavaa juhlaa koulussamme saadaan todistaa vasta kolmen vuoden kuluttua.

Kuvat: Sofia Väänänen ja Niklas Sivula

Pelin perusnäkymä. Kuva on kesän LT78-pelistä

Civlization-pelisarja on sarja Sid Meierin luomia vuoropohjaisia sivilisaatio- ja strategiapelejä. Ensimmäinen Civilization-sarjan peli julkaistiin vuonna 1991. Sarjan pelit ovat valtiosimulaattoreita eli pelaaja hallitsee kokonaista maata tai kansaa ja kehittää sitä pelin edetessä.

Civilization-sarjan peleihin verrattuna Freeciv on avoimen lähdekoodin ilmainen versio kaupallisista vastineistaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole suora kopio, vaan Sid Meierin civ2 ja civ3 -peleistä inspiraatiota saanut uusi pelikokonaisuus. Freeciv on pohjimmiltaan strategia- ja sivilisaatiopeli.

Peliä pelataan erilaisissa yhteisöissä, kuten longturn.net:ssä. Longturnilla on peliä varten kehitetty oma säännöstönsä, joka perustuu civ2civ3 -säännöstöön. Säännöstöllä tarkoitetaan nimensä mukaan sääntöjä, joilla peli pelataan. Nämä säännöt ovat mahdollista määrttää erikseen eri osa-alueille, kuten yksiköille, tieteille ja rakennuksille. Tällä mahdollistetaan pelin joustava muokattavuus eli jokainen peli on hieman erilainen. Longturnin säännöstö eli ruleset on kehitetty pelaajien toiveita kuunnellen reiluun moninpeliin. Suurimpia muutoksia verrattuna civ2civ3-rulesettiin ovat muun muassa 23 tunnin vuorot sekä yksiköiden kolminkertainen liikenopeus. Vuoron aikana pelaaja siirtää yksiköitään, ostaa rakennuksia kaupunkeihin sekä käy diplomatiaa muiden pelaajien kanssa. Nimestään huolimatta vuoron aikana useampi pelaaja voi olla yhdistettynä peliin samanaikaisesti eli voit reagoida vihollisen liikkeisiin myös reaaliaikaisesti, joskin RTS eli Real Time Strategy on joissain tapauksissa kiellettyä. Näin peleistä saadaan myös aloittelijalle mielekkäitä ja tapahtumantäyteisiä. 23 tunnin vuorot mahdollistavat pitkän ja tapahtumarikkaan pelin ilman, että täytyy roikkua pelin ääressä tuntikaupalla päivässä.

Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan?

Longturnin Freeciv-peleistä inspiraatiota saaneena ajattelin järjestää Jäken lukion oman Freeciv-pelin. Peli pelataan Longturnin LTX (longTurn Experimental) -rulesetillä ja usean mantereen kartalla. Tarkemmat pelikohtaiset säännöt päätetään myöhemmin riippuen siitä, mitä pelaajat haluavat. Peli voidaan aloittaa, kunhan saamme tarpeeksi pelaajia kasaan. Tarkkaa aikaa on vaikea tässä vaiheessa sanoa.

Tyypillinen Longturnin rulesetillä pelattu peli kestää noin 100–150 vuoroa eli muutamia kuukausia. Useita kuukausia pelatessa oma valtakuntasi pääsee tuntumaan toden teolla omalta! Pelien onkin tarkoitus olla ikimuistoisia kokemuksia, joita voit muistella vielä vanhojen päivilläsikin. Moni onkin muistellut pelejä jopa yli kymmenen vuoden takaa.

Mikäli kiinnostuit pelistä, avaa seuraava linkki: https://discord.gg/kRTdqekP89 ja pääset pelin omalle Discord-kanavalle. Ennen virallista peliä tarjolla on useita päiviä päällä oleva harjoituspeli, jossa uudet pelaajat voivat kokeilla, miten peli toimii ja samalla kysellä vinkkejä kanssapelaajilta. Myös tarkempi pelikohtainen keskustelu tullaan käymään Discordissa. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Mitä enemmän pelaajia saamme, sen parempi!

Pelissä nähdään!

L1meE

Nyt on taas se aika, kun annan mielipiteeni satunnaisista asioista ilman, että kukaan pyysi sitä. Tänään aiheena on makeiset Yhdysvalloista. Minulla on perhettä siellä, ja sain nämä heiltä lahjana.

Ensimmäisenä on klassinen Hershey’s maitosuklaa. Se tuli myyntiin ensimmäistä kertaa vuonna 1900!

Annan sille arvion 2/10. Se maistuu siltä, kuin söisi huonoa pääsiäismunasuklaata oksentamisen jälkeen. Tämä maku johtuu siitä, että kyseinen suklaa sisältää voihappoa, jota on myös löydettävissä oksennuksesta. Sitä käytetään stabilointiaineena tässä tapauksessa.

• 

• 

Seuraavaksi on Yhdysvaltalainen KitKat. Toisin kuin muualla maailmaa, Yhdysvalloissa KitKat patukan tekee Hershey, joka valmistaa myös yllä mainitun maitosuklaan. Se tuli myyntiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa.

Annan sille 4/10. Sen maku on huomattavasti makeampi kuin muualla maailmaa myytävien. Sen suklaa ei edes maistu kovinkaan paljoa suklaalta, vaan sokerimassalta. Se keksi on kuitenkin mukavan rapea.

• 

• 

Päivän viimeinen suklaatuote on Reece’s peanut butter cups. Se on suklaa “kuppi” jonka sisällä on makeaa maapähinävoita. Ne tulivat myyntiin vuonna 1928! Moni näistä makeisista on vanhempia kuin luulisi! Kaikki nämä suklaatuotteet ovat Hersheyn omistamia tai lisenssoimia.

Annan sille 9/10. Se on makea, mutta sopivasti. Vaikkei siinä käytetty suklaa ole mitään parasta, sen sisältämä makea maapähkinävoi pelastaa päivän.

• 

• 

Nyt on aiheena Twizzlers. Se on mansikan makuinen lakritsi, mutta on myös saatavilla monessa eri maussa. Alkuperäinen maku vuonna 1929 oli lakritsi, mutta 1970-luvulla hedelmäiset maut tulivat myyntiin ja vaikuttavat olleen paljon suositumpia ja jopa 70% vuosittaisesta tuotannosta on nykyään mansikan makuisia.

Annan niille 5/10. Se maistuu ihan hyvältä, muttei ole mikään maailmaa mullistava karkki. Mansikkamaku ei oikeastaan edes sisällä yhtään aitoa mansikkamakua, vaan on täysin keinotekoinen.

• 

• 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on Sour Patch Kids. Nämä karkit ovat makeita hedelmäkarkkeija, joiden ympärillä on kirpeä kerros sokeria. Ne tulivat myyntiin 1970-luvulla eri nimellä, mutta saivat nykysen nimensä vuonna 1985. Nämä karkit saattavat olla tutu YouTubettajan Markiplierin ansiosta. Hän on tehnyt yhteensä 6 videota niihin liittyen, joissa hän kokeili eri tuotteita ja jopa sai brändiltä pari lahjaa.

Annan niille 8/10. Hedelmäiset maut ovat hyviä ja ne ovat mielestäni sopivan kirpeitä nautittaviksi. Lempi makuni on sitruuna.

• 

Hain mukaan kolmen viikon vaihto-ohjelmaan Ranskaan viime lokakuussa. Hieman stressaavan ja pitkältä tuntuvan suunnittelun jälkeen löysin itseni kuitenkin lentokoneesta matkalla kohti Charles de Gaullen lentokenttää. Voin siis todeta ohjelman toimivan, sillä kirjoitanhan tätäkin George Clemenceaun lukion pihalla Reimsissä. 

Kolmen viikon kokemukseni osui osittain ranskalaisten lomien päälle, joten pääsin näkemään myös isäntäperheeni lomailua. Ajoimme suoraan Pariisista itään Alsace-nimiselle alueelle, jossa vaihtoparini täti asusteli vuoriston seassa. Jos oikein siristi silmiään, pystyi pihalta näkemään jopa Alpit. 

Tädin luona koin ensimmäisen kulttuurishokkini, kun vessassa oli kirjaimellisesti pelkkä vessanpönttö. Ei lavuaaria. Ei peiliä. Ei roskista. Mutta ei hätää, sillä talon yläkerrassa olevasta kylpyhuoneesta löytyi peräti kaksi käsienpesuallasta. Sieltä löytyi myös kylpyamme, jossa uskalsin käydä suihkussa vain puolikyykyssä, sillä ilman suihkuverhoa pelkäsin kastelevani koko huoneen.

 

Mieltä rauhoittavan maiseman keskellä sain myös ensimmäisen kosketuksen ranskalaisiin ruokailutapoihin. Olin onneksi kerennyt hieman perehtymään asiaan googlen avulla, jotten totaalisesti häpäissyt edustamaani Suomen kansaa olemalla epäkohtelias. Ruoka tarjoiltiin valmiina lautaselle laitettuna, ja pääsin koskemaan kauhaan vasta, kun itse valmistin perheelle perinteisiä lihapullia ja perunamuusia. Ruokaan ei kuulunut koskea ennen kuin talon emäntä tai isäntä tarttui haarukkaan. Kaikkien kuulemat sanat ”bon appétit” myös lausuttiin ilmaisemaan ruokailun alkamista. Sitä kuuli myös ventovierailta, jos sattui olemaan piknikillä julkisella paikalla. 

Ruoan jälkeen yritin tarkkailla, mihin asentoon muut jättävät haarukan ja veitsen. Logiikkaa löytämättä jouduin kysymään, miten ilmaistaan olevansa valmis.  Vastaukseksi sain, että aterimien asennolla ei ole mitään väliä, ja ne jätetään siihen asentoon mihin ne luonnollisesti putoavat syömisen jälkeen. Voin kuitenkin kertoa, että veitsen osoittaessa kello kahta ei ole mitään luonnollista. 

Illallinen oli aina noin yhdeksän aikaan illalla, niin kuin minua oli etukäteen varoitettu. Minulle tarjottiin perinteisiä ranskalaisia ruokia, kuten quicheä (piirakkaa), pâtéta (pasteijamaista pötköä) ja ratatouillea (se elokuva), sekä tädin asuinpaikalla kehittynyttä suklaakakkua. Maistoin ensimmäistä kertaa ankkaa sekä Saksasta peräisin olevaa spätzleä (muussattua pastaa). Minulle tarjottiin kaiken näköisiä herkkuja, joista vain katkarapuja syödessä jouduin yrittää olla irvistämättä. 

Nostan vielä pöydälle elefantin, joka saattaa olla monien mielessä: alkoholin. Vastoin stereotypiaa ranskalaiset eivät ala juottamaan punaviiniä lapsilleen heti äidinmaidon jälkeen. Kaikki on tietysti aina perhekohtaista, mutta tyypillisesti pieniä maistiaisia alkoholista aletaan antamaan yli 15-vuotiaille. Laillinen ikäraja on sama kuin Suomessakin, mutta illastaessani vuotta nuoremman vaihtoparini ja tämän ikätovereiden kanssa minulle ilmeni, että monille ravintoloille riittää, että näytät 18-vuotiaalta, eikä papereiden kysyminen ole ollenkaan rutiinia. Juomalistalta punaviini tulee kuitenkin harvemmin valituksi nuorten keskuudessa. 

Kuten jo mainitsinkin, satuin maahan loma-aikaan. Koululaisilla on kahden viikon lomapätkiä kevätpuolella kaksi, ja todennäköisesti samat kaksi löytyvät myös syyspuolelta. Suomalaiselle lukiolaiselle se tarkoittaisi ehkä sitä, että jokaisen koeviikon jälkeen olisi kaksi viikkoa aikaa palautua ennen uuden jakson alkamista. Mutta älä anna kateuden värittää poskiasi purppuralla ihan vielä, sillä kolikossa on aina kaksi puolta. Ranskalaisen opiskelijan kouluviikko kestää nimittäin kuusi päivää viiden sijasta. Olisitko sinä valmis uhraamaan lauantaisi?  

George Clemenceaun lukio, jota kävin kaksi viikkoa, on opiskelijamäärältään sekä pinta-alaltaan suurempi kuin Järvenpään lukio. Monesta rakennuksesta muodostuva koulu sisälsi muun muassa asuntolan kaukaa tuleville opiskelijoille, ruokalan, kirjaston sekä urheilukentän pitkien luokkahuoneilla koristeltujen käytävien lisäksi. Oppitunti kesti noin 50 minuuttia, ja päivän pituus saattoi olla kello yhdeksästä kahteentoista tai vastapainoisesti kahdeksasta kuuteen. Samalla lukujärjestyksellä mennään koko vuosi, ja opiskelija pystyy ainoastaan vaikuttamaan siihen, mitä lisäkieltä hän haluaa opiskella.

Ranskalaisen koulun kuri oli huomattavasti tiukempi kuin meillä Suomessa. Opettajia teititeltiin, puhelin pidettiin visusti opettajan katseen ulottumissa, syöminen ja jopa vedenjuominen luokassa oli kiellettyä, ja vessaan ei voinut lähteä kesken tunnin. Todistin hetken, jolloin oppilas oli ottamassa särkylääkettä veden kanssa, ja opettaja miltei heitti tämän ulos luokasta. 

Minun läsnäolostani opettajat eivät juurikaan välittäneet. Saattoivat ottaa Suomen esimerkiksi, jos se sattui liittymään aiheeseen tai heittämään siitä jonkun vitsin. Eräskin opettaja vitsaili, että tulen kertomaan kotiväelleni ranskalaisten opettajien (tai pelkästään hänen) olevan kahjoja. Tarkoista tavoista huolimatta opiskelijoilla oli yksi tapa osoittaa mieltään opettajille. Jos opettajasta tykättiin, tunnin alussa jäätiin seisomaan odottaen tältä lupaa istuutua, mutta jos opettaja ei ollut mieluisa, saattoi oppilas lysähtää suoraan penkkiin sisään tullessaan. Yksinkertainen tapa osoittaa kunnioitusta tai toisaalta olla näyttämättä sitä.

Koulussa minut yllätti vielä ruokailu. Ensimmäisenä päivänä kävimme lunastamassa minulle shekillä kortin, jonka skannatessa mekaaninen kone sylkäisi minulle tarjottimen. Ruokatauko on ilmeisesti yleensä tunnin, mutta vaihtoparini lukujärjestyksestä johtuen meidän paussimme kestikin kaksi tuntia. Ruoka koostui kolmesta lautasesta: alkupala, pääruoka sekä jälkiruoka. Alkupalavaihtoehtoina oli erilaisia salaatteja tai esimerkiksi pizzapalanen. Lämpimäksi ruoaksi oli yleensä kahta eri sorttia, joista piti kertoa (minun tapauksessani osoittaa) kumpaa halusi. Jälkiruoaksi tarjolla oli yleensä erimakuisia jugurtteja, hedelmiä, juustolautanen tai jokin leivos. Monille oppilaille on myös yleistä käydä kotona lounastamassa ja sitten palata koululle. 

Suomen kielen vähäinen puhuminen jatkui, kun vaihto-ohjelman toinen puolisko käynnistyi Suomen puolella. Ranskassa olemisen lisäksi olen päässyt jakamaan suomalaista kulttuuria (karjalanpiirakat) ja näyttämään Suomen nähtävyyksiä (metsää) ranskalaiselle vaihtoparilleni. Meidän onneksemme wanhatkin tanssittiin vasta toukokuun puolella. Siinä vasta olikin ällistelemistä, kun saliin tulvi prinsessoja ja klooneilta näyttäviä frakkipoikia. 

Olen opiskellut ranskaa seitsemän vuotta ja vasta nyt minulle konkretisoitui miksi. En uskalla sanoa, että kielitaitoni teki hirveää loikkausta parempaan, mutta ainakin löysin uudenlaista motivaatiota sen opetteluun. Toki jäihän minulle joitain ilmauksia mieleen, kuten miten sanoa terveydeksi toisen aivastaessa (=à tes souhaits). Alkumatkasta kerkesin murehtia Suomen pään koulutehtävien suorittamisesta pitkän poissaoloni aikana, mutta sitten eräs ystäväni sanoi, ettei mikään kurssi varmasti vedä vertoja kolmen viikon kulttuurielämykselle. Näinhän se oli. Tämä vaihto-ohjelma oli täydellinen korvike pidemmälle tai puolikkaalle vaihtovuodelle. Se oli todellakin vaivannäön arvoinen matka. Voisin suositella vastaavaa kaikille vieraan kielen opiskelijoille. Myös niille, jotka epäilevät taitojaan.

Rohkeus. Niin monissa eri asiayhteyksissä käytetty sana. Kuka voisi enää keksiä siitä mitään uutta sanottavaa? Ensimmäisen vuoden draamaopiskelijat kuitenkin onnistuivat luomaan esityksen, joka nostatti ainakin minulle ajatuksia rohkeudesta. Ei välttämättä uusia sellaisia, mutta niin arkisia, ettei niitä aina edes osaa ajatella.  

Esitys alkoi luokkahuone tilanteesta, kun opettaja saapui paikalle ja ilmoitti, että jokaisen täytyy kirjoittaa essee rohkeudesta. Aiheesta, jota henkilökohtaisesti kammoan sen kliseisyyden vuoksi. Tilanteeseen oli jaettu hyvin, millainen kukin ihminen oli oppilaana. Kohtaus loppui kaoottiseen sekamelskaan, ja valot sammuivat.  

Siitä siirryttiin perinteiseen tyttöjeniltaan musiikin saattamana. Lavalle raahattu patja loi efektin huoneesta, ja tanssahtelevat tytöt nostattivat tunnelmaa, joka oli vaihtunut hetkessä koulun paineesta viikonlopun vapauteen. Musiikin lakatessa yksi tytöistä kysyi, mitä muut olivat kirjoittaneet esseeseen. Ymmärrettävästi jokainen oli heittänyt aivojensa koulukansion sängyn alle iltaa varten, joten siihen loppui esseistä puhuminen.  

Rohkeus kuitenkin nousi puheenaiheeksi, ja tytöt alkoivat pilkallisesti siteeraamaan arjessa kuultuja lauseita rohkeudesta. ”Sä oot rohkee, kun uskallat olla oma ittes”, voisi tiivistää viestin. Moni asia vaatii rohkeutta. Se kävi loistavasti ilmi, kun jokainen yksitellen nousi seisomaan kertoen, miten on ollut itse rohkea tai mihin toivoisi enemmän rohkeutta. Tämän täytyi olla lempikohtani esityksestä. Rohkeutta on puhua ongelmista. Yrittää, vaikka voi epäonnistua. Kysyä, kun joku mietityttää. Puuttua, kun jokin ei ole kohdallaan. Millä tavoin sinä olet rohkea? 

Suullisista rohkeuden tunnustuksista päästiin koomisiin ja konkreettisiin esimerkkeihin, kun ”uutiset” alkoivat. Uutismaisessa lähetyksessä yleisölle esiteltiin hupaisalla tavalla jokaiselle tuttuja tilanteita, joissa on mahdollisuus ylittää pelot, kuten ihastukselle tunnustaminen tai alkoholista kieltäytyminen. Samalla tehtiin pilaa muutaman vuoden takaisesta tyhmänrohkeasta suunnitelmasta rynnäköidä Amerikassa sijaitsevaan Area 51:een.  

Esityksen lopussa draamalaiset tarjoilivat yleisölle itsepuolustustanssia tai ainakin jotain ryhmäliikuntaa muistuttavaa. Se sai katsojan vielä varpailleen, sillä itse ainakin yllätyin. Ennen kumarrusta ja aplodeja sali täyttyi yhtäläisellä huudolla, joka kuulosti minun korvaani epätoivoiselta tarpeelta saada kokea rohkeutta. 

Pidin näytöksen sisällöstä, ja etenkin sen monipuolisuudesta sekä totuudenmukaisuudesta. Sitä oli helppo seurata loistokkaiden näyttelijöiden ansiosta, jotka onnistuivat eleillään ja äänillään viestittämään juuri sen, mikä täytyi tulla sanotuksi. He saivat visionsa elämään. Valitettavasti esitystä ”Rohkeus” ei voi nähdä näin jälkeen päin, mutta voin mielelläni suositella ensimmäisen vuosikurssin draamalaisten tulevia produktioita. Tämä näytös ylitti odotukseni. Nyt osaan odottaa enemmän.