Järvenpään keskustaan kohoaa tornitalo, nuorisokahvilaa pompotellaan kiinteistöstä toiseen ja Tuusulanjärven turismia yritetään elvyttää uusin keinoin. Päätökset näistä asioista tekevät epäsuorasti kuntalaiset. Kuka ehdokkaista vastaa parhaiten omaa arvomaailmaasi ja näkemyksiäsi tulevaisuuden kotikunnastasi?

Kuntavaalit?

Neljän vuoden välein pidetään kuntavaalit, jolloin äänioikeutetut kuntalaiset äänestävät kunnan ehdokaslistalta yhtä ehdokasta. Tarpeeksi ääniä saanut ehdokas valitaan kunnanvaltuustoon, joka on mukana päättämässä kunnan sisäisistä asioista ja ohjaamassa niitä. Milloin ja mitä kautta bussit kulkevat? Tarvitsevatko Järvenpään lukiolaiset kunnan tukea läppäreiden hankinnassa? Miten Kinnarin koulun remontti toteutetaan?

Kunnanvaltuustoon valitaan Järvenpäässä, Tuusulassa ja Keravalla 51 valtuutettua eri puolueista. Kaikki ehdokkaat kuuluvat johonkin rekisteröityyn puolueeseen. Järvenpäässä ehdokkaita on 302 yhdestätoista eri puolueesta. Kaikki ehdokkaat löytyvät Keravan, Tuusulan ja Järvenpään kunnan sivuilta.

Miten löydän itselleni sopivan ehdokkaan?

Jos oma tietämyksesi vaaleista tai politiikasta ylipäätään tuntuu rajoittuneelta, suosittelen tutustumaan puolueiden pääarvoihin ja näkemyksiin asioista. Löytämällä itselle sopivan puolueen saa rajattua ehdokasmäärää suuresti ja voi poimia sieltä itselle parhaan vaihtoehdon. Sitä paitsi äänestämällä ehdokasta antaa äänen myös ehdokkaan puolueelle. Tietoa ehdokkaista löytää esimerkiksi ehdokkaiden omilta sivuilta, yleensä blogeista. Useilla ehdokkailla on myös omat Facebook-, Twitter- ja muut somekanavat käytössä.

Kuntavaalien alla on myös hyvä seurata esimerkiksi paikallislehteä. Keski-Uusimaa julkaisee ”vaalikynä” -vinjetin alla pitkin viikkoa ehdokkaiden kirjoituksia, jotka liittyvät kunnan asioihin. Myös puoluetelttoihin voi törmätä läheisellä ostarilla, josta voi tarttua mukaan esimerkiksi ilmapalloja, makkaraa, karkkia tai muisto ajatuksia herättävästä keskustelusta ehdokkaan kanssa.

Lisäksi vaalikoneet toimivat nopeana ja suuntaa antavana menetelmänä ehdokasta etsittäessä. Ehdokkaat vastaavat omien mielipiteidensä mukaisesti vaalikoneen kysymyksiin, jotka esitetään myös äänestäjälle. Äänestäjän vastattua vaalikoneen kysymyksiin yhdistää kone vaalikoneeseen laitetut vastaukset ehdokkaaseen, joka on vastannut mahdollisimman samalla tavalla kuin äänestäjäkin. Vaalikoneita löytyy muun muassa Helsingin Sanomien, Keski-Uusimaan ja Yleisradion sivuilta.

Vaikka et tietoisesti etsisikään itsellesi ehdokasta, tulet melko varmasti törmäämään vaalimainokseen jossain. Se voi kolahtaa postiluukusta, seistä tienvarrella kylttinä tai esiintyä Facebookissa sponsoroituna mainoksena.

Äänestäessä tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin luottamus ehdokasta kohtaan ja saman arvomaailman jakaminen, — älä äänestä ketä tahansa!

On aika vetää äänestyshousut päälle

Sinulla on äänestysoikeus, jos täytät 18 vuotta viimeistään 9.4.2017. Äänestysoikeuden omaava henkilö saa maistraatilta ilmoituksen äänioikeudesta, jossa kerrotaan tarkemmat tiedot äänestystilaisuudesta, kuten äänestysalue ja -paikka.

Ennakkoäänestys on käynnissä nyt (29.3–4.4.2017) ja varsinainen vaalipäivä pidetään 9.4.2017 kello 9–20.

Ennakkoäänestykseen voi osallistua missä tahansa ja vaalipäivänä vain äänestysilmoituksessa määrätyssä paikassa. Vaalien alustavat tulokset saadaan jo vaalipäivänä 9.4. kello 20 jälkeen, tarkastuslaskenta suoritetaan 10.4 ja vaalien lopullinen tulos julkistetaan keskiviikkona 12.4. Uudet valtuutetut aloittavat työnsä 1.6.2017.

Lisätietoa kuntavaaleista löydät esimerkiksi vaalit.fi:stä.

Monet asiat tulevat muuttumaan –nuorison näkemyksiä kaivataan

Kuntaliiton selvityksen mukaan vuoden 2012 vaaleissa valituista kunnanvaltuustoista keski-iältään nuorin valtuusto on 42 -vuotias. Nuorten määrä valtuustossa on siis vähäinen. Äänestämällä nuoria ja nuorenmielisiä ehdokkaita päätöksentekijöiksi lähestulkoon taataan kunnanvaltuuston (tai sen osan) ymmärrys nuoria kohtaan. Kuntavaaleihin voi lähteä ehdokkaaksi samoilla eväillä kuin äänestämään: täysi-ikäisenä paikkakuntalaisena. Esimerkiksi Järvenpään ehdokaslistausta katsoessa voi bongata myös Järvenpään lukiosta tuttuja nimiä.

Tässä kuussa valittavat valtuutetut tulevat astumaan virkaansa kuin myrskyn silmään. Kesken kauden, vuoden 2019 alussa, toteutuva sote- ja maakuntauudistus herättää huolta, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnille. Sotesta keskusteltaessa lukiolainen voi pohtia, miten opiskeluterveydenhuolto toteutuu tulevaisuudessa. Taataanko opiskelijoille yhdenvertaisesti oikeus laadukkaaseen terveydenhuoltoon?

Kaikki lukiolaiset eivät kuitenkaan tähän äänestysrumbaan kerkeä esimerkiksi alaikäisyyden vuoksi. Äänestämisen lisäksi vaikuttamisen vaihtoehtoja on kuitenkin useita: voi tehdä vapaaehtoistyötä, muuttaa kulutustottumuksiaan, osallistua kunnan projekteihin ja järjestöjen toimintoihin…

Sitä paitsi tammikuussa 2018 ryhdytäänkin jo äänestämään seuraavasta presidentistä. Se on sitten vähän toisenlainen rumba.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Opetushallituksella on kova tarve pysytellä ajan hermoilla muuttuvan yhteiskunnan mukana, ja tämä tarkoittaa muutoksia uuteen opetussuunnitelmaan. Harkinnassa olevat muutokset aiheuttaisivat erityisesti tieteisiin perustuvien oppiaineiden opetuksen kokevan ennennäkemättömiä oikaisuja.

Opetushallitus lupailee OPS:iin lisättäväksi esimerkiksi vaihtoehtoiset faktat luonnontieteiden opetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat saavat vapaammat mahdollisuudet ilmaista omaa näkemystään maailmasta. Jos oppilas kokee esimerkiksi vahvaa erimielisyyttä vaikkapa populaation koosta tai historiallisen tapahtuman päivämäärästä, hän voi muokata faktaa itselleen sopivaksi. Tämän perusteella oppilas saa myös esimerkiksi keksiä, siis muotoilla erilaisia tutkimustuloksia tai laskelmia omia perusteluitaan paremmin pohjustaakseen.

Opetushallitus on myös katsonut, että perusteet ilmastonmuutoksen todellisuuteen ovat menettäneet pohjansa, ja hallituksen jäsenetkin yhtyvät siihen, että Suomessa voitaisiinkin kaivata pidempiä rantakelejä. Tämän vuoksi ilmastonmuutoskin on näillä näkyvin poistumassa opetuksen piiristä.

Keskusteluja käydään myös siitä, pitäisikö opettajien saada laajemmat oikeudet oman näkemyksensä esiin tuomiseen. Ollaan huomattu, että auktoriteetti saa suuremmankin ryhmän hullaantumaan mielettömistä aatteista, ja tätä etua suunnitellaan otettavaksi käyttöön opetuksessakin. Uudistus tarkoittaisi, että mikäli terveystiedon opettaja ei koe koskemattomuutta erityisen merkittävänä oikeutena tai yhteiskuntaopin opettaja on sitä mieltä etteivät köyhät tarvitse terveydenhuoltoa, saisivat opettajat tuoda aatteensa vapaasti esiin.

Opetushallitus kertonee syyslukukauden alkupuolella, mikäli muutoksia ollaan ottamassa käytäntöön. Siihen asti jää vain arvailujen varaan, kuinka radikaalisti opetus tulee vielä muuttumaan.

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

Uskoisin, ettei keneltäkään ole jäänyt huomaamatta, että vuosi 2017 on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi. Paremmin juhlavuosi tunnetaan nimellä ”Suomi 100”, sillä onhan valtio nimeltä Suomi ollut itsenäinen jo sata vuotta.

Juhlavuoden teema Yhdessä ei tunnu sopivan suomalaisuuteen, sillä mehän viihdymme yksinämme. Suomi on maa, jossa panostetaan yksilötaitoihin. Junissa ja muissa julkisissa kulkuvälineissä ei puhuta vieraille. Tuttua ehkä kuuluisi moikata kaupassa, mutta ei se ole huono asia, jos jättää moikkaamatta. Meillä on jopa sanonta ”puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa”. Näistä syistä yksi klisee suomalaisista onkin, että olemme ujoja ja epäsosiaalisia verrattuna esimerkiksi etelä- tai keskieurooppalaisiin.

Oikeasti, kulttuuria on monenlaista. On totta, että yhteisöllisemmässä ja ilmapiiriltään lämpimämmässä yhteiskunnassa voi olla mukavampaa elää, koska ihminen on sosiaalinen olento, joka kaipaa sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Se ei kuitenkaan ole meidän juttumme. Sen ei tarvitse olla osa kulttuuriamme, sillä moni suomalainen on tyytyväinen saadessaan istua junassa yksin ja keskityttyä omiin ajatuksiinsa. Osaamme antaa ihmisille omaa rauhaa.

Kaikkien ei tarvitse puhua äänekkäästi koko ajan. Oman rauhan antaminen ei kuitenkaan tarkoita, että meidän ei tarvitsisi olla kohteliaita ja ottaa muita huomioon. Jos satut näkemään tutun julkisella paikalla, miksi et moikkaisi häntä? “Hei” on vain yksi sana ja parhaimmassa tapauksessa voit saada aikaan paljon hyvää. Eikä kukaan pahastu tullessaan huomatuksi positiivisella tavalla. Ehkä teema Yhdessä onkin kannustin sosiaalisempaan ja yhteisöllisempään Suomeen. Ehkä meidän pitäisi olla hieman lämpimämpiä ja huomaavaisempia, ainakin tuntemiamme ihmisiä kohtaan. Se ei ole iso muutos, eikä meidän silti tarvitse alkaa viljellä small talkia satunnaisille henkilöille, joita emme tunne.

Alunperin kirjoittanut Marika Masalin

Lukuvuoden neljäs koeviikko lähestyy kovaa vauhtia, oletko valmis?

Alunperin kirjoittanut Ada Kalliomäki

Helmikuun kuudes päivä 19 oppilaan ryhmä opettajineen lähti kulttuurilla höystetylle matkalle pastan ja pizzan maahan Italiaan. Projekti toteutettiin yhdessä italialaisen kuvataidelukion Liceo Artistico Carderellin kanssa. Matkan aikana kerätyt muistot ja solmitut ystävyyssuhteet eivät hevillä unohdu.

Lähdimme matkaan aamuyön pikkutunteina, joten tavatessamme italialaiset parimme ja opettajat La Speziassa monen tunnin matkustamisen jälkeen olimme tuskin pirteimmillämme. Energiaa kuitenkin taas virtasi aterioituamme notkuvan herkkupöydän äärellä. Syöminen ei tietenkään jäänyt niin vähään, vaan pääsimme kokemaan ensimmäistä kertaa italialaisen päivällisen omissa host-perheissämme.

Ensimmäinen kokonainen päivä Italiassa alkoi aurinkoisissa tunnelmissa. Pääsimme pienissä ryhmissä juoksentelemaan talojen ja katujen lomassa suunnistusradan muodossa, johon oli sidottu projektin teemaisesti italialainen tarina. Lounaaksi söimme muun muassa focacciaa ja pizzaa, sekä muita italialaisia herkkuja. Iltapäivä kului rennosti joko kuviksen tai musiikin työpajoissa. Kuviksessa aloitettiin rakentamaan cartapesta eläinnaamioita paperin, liiman ja veden avulla. Musiikissa sen sijaan soitettiin ja laulettiin yhdessä.

Keskiviikko oli täynnä matkustusta ja italialaista kulttuuria. Lähdimme heti aamulla bussilla Viareggioon, italialaisen karnevaalin sydämeen. Pääsimme näkemään ja kuulemaan lähietäisyydeltä, kuinka valtavia yli 20-metrisiä liikkuvia cartapesta-tekniikalla tehtyjä lavoja hahmoineen luotiin. Opastus jatkui myös museoon. Tämän jälkeen lähdimme Luccaan, jossa saimme vapaa-aikaa tutkia kaupunkia. Illalla pääsimme nauttimaan italialaisesta oopperasta, jonka varmasti jokainen paikalla ollut muistaa loppuikänsä.

Torstain vietimme koululla jatkaen työpajoja ja luoden tarinoita englannin työpajassa. Lounaan meille tarjoili lähellä ollut ravintola-alan ammattikoulu. Iltapäiväksi italialaiset olivat järjestäneet upean esityksen, johon kuului niin tanssia, musiikkia, taidetta kuin myös palkintojenjakoa. Päivän lopuksi pääsimme kaikki yhdessä ravintolaan syömään herkullista ruokaa kahden ja puolen tunnin ajaksi.

Viimeiset kaksi kokonaista päivää kuluivat upeiden maisemien parissa. Matkustimme junalla Cinque Terren kylissä, söimme eväät meren rannalla istuen kivillä ja nautimme turistittomasta ilmapiiristä. Seuraavana päivänä pääsimme näkemään kuuluisan Pisan kaltevan tornin, joka osoittautui paljon pienemmäksi kuin olimme kuvitelleet. Illalla pääsimme myös Beatricen nelikerroksiseen luksuskotiin juhliin, joita tähdittivät ruoka, Just Dance ja Adan kasvomaalaustaidot.

Lähdön hetki koitti aivan liian aikaisin, eikä kyyneleiltä tai vesiputouksisilta kohtauksilta säästytty, kun hyvästelimme rakkaat host-perheemme ja opettajat. Suuntasimme kohti Pisan lentokenttää mahat täynnä italialaista ruokaa ja matkalaukut notkuen pestosta ja tuliaisista. Vaikka kotiin oli ihana palata, ei kaipaukselta takaisin Italiaan voinut millään välttyä. Seuraavaa matkaa odotellessa…

Alunperin kirjoittanut Anni Säynätjoki

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2017 astui Suomessa voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Eduskunta hyväksyi avioliittolain muutoksen marraskuussa 2014. Laki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton, ja uudistetussa avioliittolaissa puhutaan nyt naisen ja miehen sijaan puolisoista tai kahdesta henkilöstä. Tämän myötä Suomi on nyt yksi 23 maasta, joissa sukupuoli ei vaikuta naimisiinmenoon. Moni muu maa hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen.

Mielestäni tasa-arvoisen avioliiton hyväksyminen on merkittävä asia. Se tekee kaikista pareista oikeudellisestikin samanarvoisia eikä ihmisiä enää lokeroida rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin. Samaa sukupuolta olevien parien lisäksi Suomessa on lukuisia sateenkaariperheisiin kuuluvia lapsia, ja tutkimusten mukaan yksi suurimmista ongelmista näille perheille on yhteiskunnan asenne. Uusi avioliittolaki antaa selkeän viestin siitä, että nämä perheet ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin.

Suomi on vapaa ja tasa-arvoinen maa, jossa ihmisiä kannustetaan olemaan omia itsejään. Tuntuu siksi oudolta, jos samalla syrjittäisiin seksuaalivähemmistöjä ja annettaisiin heille vähemmän mahdollisuuksia.

Alunperin kirjoittanut Siiri Salo

Uusi opiskelijakunnan hallitus valittiin vaaleilla 26. tammikuuta. Tällä kertaa puheenjohtajan pestin nappasi itselleen Riikka Kokko, joka oli myös edellisellä hallituskaudella mukana toimintavastaavana. Toista vuottaan lukiossa opiskeleva Kokko tahtoo hallituksen uutena puheenjohtajana lisätä yhteistyötä lähilukioiden ja Suomen Lukiolaisten Liiton kanssa sekä vaikuttaa koulun yleiseen ilmapiiriin.

Puheenjohtaja Riikka Kokko

Puheenjohtajan tehtävinä on johtaa opiskelijakunnan kokouksia, joihin jokainen lukiolainen on tervetullut päättämään yhteisistä asioista sekä myöntää rahoitusta toimintavastaaville, jotka järjestävät yhteisiä tapahtumia lukiolla.

Opiskelijakunnan hallituksen tehtävänä on ennen kaikkea ajaa lukiolaisten etua.

”Meille saa tulla heittämään mitä vaan ideoita, ei sen tarvitse olla mitään kunnon poliitikkojauhantaa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan”, sanoo Kokko.

Yhteensä opiskelijakunnan hallituksessa on kaksitoista jäsentä, ja kokouksia pidetään aina tarvittaessa, yleensä muutaman kerran kuussa. Hallituksessa on kolme toimintavastaavaa, kaksi kioskivastaavaa, kirjavastaava, sihteeri, kaksi PR- ja tiedotusvastaavaa sekä ympäristövastaava. Eikä tietenkään saa unohtaa itse puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa.

Hallituksen kokouksissa on lämmin tunnelma ja toki haastattelijoita kiinnosti myös kokousten ravitsemuspuoli, mistä pidetään Kokon mukaan hyvää huolta. ”Kysyn yleensä muilta hallituksen jäseniltä, mitä he haluaisivat syödä, ja yleisesti ottaen meillä on kyllä ihan kelpo safkat.”

Tulevalta hallituskaudelta Kokko toivoo enemmän lukioiden välistä yhteistyötä ja opiskelijoiden aktiivisuutta ja positiivista meininkiä. ”Me ollaan täällä teitä varten”, summaa Kokko lopuksi.

Opiskelijakunnan hallitus.
Jäsenet vasemmasta yläkulmasta: Maija Mäkinen (PR- ja tiedotusvastaava), Tuuli Pitkänen (PR- ja tiedotusvastaava), Joakim Nyberg (kiskavastaava), Teemu Enström (kiskavastaava), Tuomas Härmä (ympäristövastaava) ja Riikka Kokko (puheenjohtaja).
Vasemmasta alakulmasta: Enni Kuutti (kirjavastaava), Elias Räinä (toimintavastaava), Lassi Laasasenaho (toimintavastaava), Aleksi Mettiäinen (sihteeri). Kuvasta puuttuu Santeri Karttunen (varapuheenjohtaja) ja Jerry Halme (toimintavastaava).

Järvenpään lukion opiskelijakunta löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo ja Olivia Horjamo

Turvaudumme usein antibiootteihin, jotka hoitavat mikrobien aiheuttamia infektioita, mutta mitä tapahtuu kun antibiootit eivät enää toimikaan? 

Superbakteerit ovat kehittyneitä bakteereita, jotka ovat immuuneja antibiooteille. Tämä ominaisuus tekee bakteerien tuhoamisesta todella vaikeaa ja tautien hoitamisesta miltei mahdotonta antibiootin menetettyä tehonsa. Antibiooteilla on ollut suuri vaikutus nykypäivän lääketieteen kehitykseen, sillä kaikki tulehdukset ja niiden ehkäisy, esimerkiksi leikkauksen jälkeen, hoidetaan antibiooteilla. Kun antibiootit eivät enää estä tulehduksia, jopa harmittomimmat voivat koitua kohtaloksi.

Mitä enemmän antibiootteja käyttää, sitä parempi mahdollisuus bakteereilla on kehittyä immuuneiksi niitä vastaan. Emme kuitenkaan voi niin vain lopettaa antibioottien käyttöä, sillä suuri osa nykylääketieteestä on niistä riippuvaisia. Voimme ainoastaan vähentää antibioottien turhaa käyttöä ja odottaa että tutkijat kehittävät jonkinlaisen ratkaisun tilanteelle.

Antibioottien turha käyttö on nykypäivänä pelottavan suurta. Lääkärit määräävät antibiootteja liiankin helposti moniin tauteihin, vaikkei heillä olisi täyttä varmuutta vallitsevasta taudista. Myös ruokataloudessa antibiootteja syötetään eläimille etukäteen tautien estämiseksi, jolloin superbakteerit pääsevät helposti kehittymään immuuneiksi niille ja siirtyvät helposti lihantuotantoeläimissä ihmisille. Joten tulevaisuudessa voimme varautua paljon pahempiin sikainfluenssoihin jotka voivat tappaa vuodessa jopa noin kymmenen miljoonaa.

Kaikkea toivoa ei kuitenkaan ole menetetty, sillä uusia mahdollisia ratkaisuja superbakteerien tuhoamiselle esitetään koko ajan. Yhtenä lupaavimmista vaihtoehdoista voidaan pitää viruksia. Tutkijat ovat huomanneet, että tietyt virukset pystyvät tuhoamaan superbakteereja. Myös Suomessa tutkijat ovat lähteneet mukaan kehittämään viruksista saatavia parannuskeinoja. Ja ehkä jonain päivänä, jos lääketiede sallii, virukset syrjäyttävät perinteisen antibiootin.

Alunperin kirjoittanut Peppiina Puttonen

Kolmen nuoren miehen muodostama jazz-trio Milo & Moses on juuri lopettanut settinsä Järvenpään lukion auditoriossa ja pyydän heitä antamaan lyhyen haastattelun.

Toisin kuin juuri keikalta tulleet rokkarit, nämä muusikot eivät onnekseni ole hikisiä ja haisevia, sillä keikka sisälsi vähemmän lavalla liikkumista ja enemmän huomion kiinnittävää virtuoosimaista soittamista, kuten kunnon jazz-keikan kuuluukin.

Milo & Moses sisältää kitaristi Milo Mäkelän, rumpali Mooses Kuloniemen ja basisti Jon Pettersonin. Tämä herättää heti kysymyksen: Minkä takia vain kitaristin ja rumpalin nimet muodostavat trion nimen? Onko tämä jonkinlaista basistien syrjimistä, mistä itsekin basson soittaja voisin loukkaantua? “Ei sentään vaan homma lähti siitä, että Milo ja Mooses kirjoittivat kahdestaan levytyssopimuksen ja basisti vaihtui vasta sen jälkeen ja nyt on ensi elokuussa uusi levy ja nimeäminen tulossa”, Jon vastaa. Basisteja ei siis syrjitä ja kaikki on hyvin maailmassa.

Jazz muusikoista on olemassa paljon hauskoja stereotypioita, joista muutaman haluan käydä läpi nyt, kun on näin hyvä tilaisuus koittanut.

Heti ensimmäisenä on aika kovan kuuloinen väite: jazz-muusikot ovat synnynnäisiä lahjakkuuksia, joiden ei tarvitse harjoitella, sillä he osaavat jo kaiken. Suureksi yllätyksekseni saan kuulla että tämä väite ei ole totta, sillä näköjään myös jazz-muusikoidenkin täytyy harjoitella. “Jos jazz-muusikolta kysyy, että mitä hänen täytyy tehdä, niin vastaus on että harjoitella”, kuuluu ainakin näiden muusikoiden vastaus. Kun kysyn päivittäisen harjoittelun tuntimäärää, niin lukemat ovat 2–3 tuntia päivässä ja bändin nykyinen kokoonpano on soittanut ainakin sata tuntia yhdessä. Keikkojakin on yleensä muutama kuukaudessa, joten kyllä soittamista mahtuu jazz-muusikon arkeen paljon.

Seuraavaksi kysyn varmaan yleisimmän stereotypian: kaikki jazz-muusikot käyttävät paljon päihteitä. Tämäkään ei ole totta ainakaan tämän bändin kohdalta. “Yksikään meistä ei käytä päihteitä. En voi kaikkien muusikoiden puolesta puhua, mutta kaikki, joihin olen törmännyt, ovat olleet raittiita”, Milo vastaa suoraan. “Nykyään on menty vähän toiseen suuntaan”, Jon jatkaa. ”’Elä kovaa ja kuole nuorena’ -väite on nykyään ’soita hyvin ja vanhene viisaana’”, hän naurahtaa.

“Mustien soittaminen tulee sielusta, mutta valkoiset ovat teknisiä nysvääjiä”, on väite, jossa bändin mielestä on enemmän totuuden perää.

“Jazziin liittyvä voimakas rotuhistoria teki genrestä mustille paljon henkilökohtaisemman sen alkuaikoina, mutta nykypäivänä tällä ei ole ehkä enää niin paljon vaikutusta”, on bändin jäsenten vastaus tähän väitteeseen. Mutta eivät nämäkään muusikot pelkkiä “teknisiä nysvääjiä” ole, vaan kyllä heiltäkin lähti sooloilu jostain muualta kuin pelkistä teoriaopinnoista, kuten musiikissa kuuluukin. Lähes koko setti oli heidän omaa materiaaliaan ja improvisaatiota oli paljon, joten oma ääni ja persoona kuului musiikissa vahvasti.

Iiro Rantala, suomalaisten jazz-muusikoiden tunnetuimpiin nimiin lukeutuva henkilö, on joskus lausunut näin: ”Yksi virhe on jazzia, kaksi virhettä on soolo ja kolme virhettä on apuraha.” Tämä herättää hiukan naurahdusta, mutta Milo kertoo, että uskoisi tämän olevan pelkkää huumoria, jos hän ei Iiroa olisi tavannut, mutta uskoo Iiron olevan ihan tosissaan tämän asian kanssa. Jon jatkaa myös, että suomalaisten muusikoiden palkat ovat Iirolle sydämen asia, sillä Suomessa eivät muusikot kovin paljoa tienaa. Tunnetusti popmuusikot soittavat kolme sointua kolmelle tuhannennelle ihmiselle, kun taas jazz-muusikot soittavat kolme tuhatta sointua kolmelle ihmiselle, joten suomalaisen jazz-muusikon tienestit eivät varmaan kovin päätä huimaavia ole.

Vielä viimeiseksi annan bändin jäsenille tehtäväksi kuvailla musiikin soittamisen kolmella tai vähemmällä sanalla. “Me räjäytetään”, aloittaa Mooses. “Flow, jytä, svengi”, jatkaa Jon. “Me räjäytetään”, lopettaa Milo. Ehkä sen näin kuuluukin mennä, basistina totean. Kitaristi ja rumpali räjäyttää ja basisti hoitaa flown, jytän ja svengin.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Järvenpään lukion opiskelijan jokapäiväiseen elämään kuuluu kivien syönnin ja viidenkymmenenseitsemän raipaniskun lisäksi Areenan lasikaiteiden pelkääminen. Mitä lukiolaisuus olisikaan ilman päivittäisiä adrenaliiniryöppyjä, jotka kantautuvat terveiden opiskelijoidemme syvimmistä peloista ja pohdinnoista?

Alunperin kirjoittanut Ada Kalliomäki