Helmikuun kuudes päivä 19 oppilaan ryhmä opettajineen lähti kulttuurilla höystetylle matkalle pastan ja pizzan maahan Italiaan. Projekti toteutettiin yhdessä italialaisen kuvataidelukion Liceo Artistico Carderellin kanssa. Matkan aikana kerätyt muistot ja solmitut ystävyyssuhteet eivät hevillä unohdu.

Lähdimme matkaan aamuyön pikkutunteina, joten tavatessamme italialaiset parimme ja opettajat La Speziassa monen tunnin matkustamisen jälkeen olimme tuskin pirteimmillämme. Energiaa kuitenkin taas virtasi aterioituamme notkuvan herkkupöydän äärellä. Syöminen ei tietenkään jäänyt niin vähään, vaan pääsimme kokemaan ensimmäistä kertaa italialaisen päivällisen omissa host-perheissämme.

Ensimmäinen kokonainen päivä Italiassa alkoi aurinkoisissa tunnelmissa. Pääsimme pienissä ryhmissä juoksentelemaan talojen ja katujen lomassa suunnistusradan muodossa, johon oli sidottu projektin teemaisesti italialainen tarina. Lounaaksi söimme muun muassa focacciaa ja pizzaa, sekä muita italialaisia herkkuja. Iltapäivä kului rennosti joko kuviksen tai musiikin työpajoissa. Kuviksessa aloitettiin rakentamaan cartapesta eläinnaamioita paperin, liiman ja veden avulla. Musiikissa sen sijaan soitettiin ja laulettiin yhdessä.

Keskiviikko oli täynnä matkustusta ja italialaista kulttuuria. Lähdimme heti aamulla bussilla Viareggioon, italialaisen karnevaalin sydämeen. Pääsimme näkemään ja kuulemaan lähietäisyydeltä, kuinka valtavia yli 20-metrisiä liikkuvia cartapesta-tekniikalla tehtyjä lavoja hahmoineen luotiin. Opastus jatkui myös museoon. Tämän jälkeen lähdimme Luccaan, jossa saimme vapaa-aikaa tutkia kaupunkia. Illalla pääsimme nauttimaan italialaisesta oopperasta, jonka varmasti jokainen paikalla ollut muistaa loppuikänsä.

Torstain vietimme koululla jatkaen työpajoja ja luoden tarinoita englannin työpajassa. Lounaan meille tarjoili lähellä ollut ravintola-alan ammattikoulu. Iltapäiväksi italialaiset olivat järjestäneet upean esityksen, johon kuului niin tanssia, musiikkia, taidetta kuin myös palkintojenjakoa. Päivän lopuksi pääsimme kaikki yhdessä ravintolaan syömään herkullista ruokaa kahden ja puolen tunnin ajaksi.

Viimeiset kaksi kokonaista päivää kuluivat upeiden maisemien parissa. Matkustimme junalla Cinque Terren kylissä, söimme eväät meren rannalla istuen kivillä ja nautimme turistittomasta ilmapiiristä. Seuraavana päivänä pääsimme näkemään kuuluisan Pisan kaltevan tornin, joka osoittautui paljon pienemmäksi kuin olimme kuvitelleet. Illalla pääsimme myös Beatricen nelikerroksiseen luksuskotiin juhliin, joita tähdittivät ruoka, Just Dance ja Adan kasvomaalaustaidot.

Lähdön hetki koitti aivan liian aikaisin, eikä kyyneleiltä tai vesiputouksisilta kohtauksilta säästytty, kun hyvästelimme rakkaat host-perheemme ja opettajat. Suuntasimme kohti Pisan lentokenttää mahat täynnä italialaista ruokaa ja matkalaukut notkuen pestosta ja tuliaisista. Vaikka kotiin oli ihana palata, ei kaipaukselta takaisin Italiaan voinut millään välttyä. Seuraavaa matkaa odotellessa…

Alunperin kirjoittanut Anni Säynätjoki

Tällä viikolla sai alkunsa kuvataiteen, musiikin ja englannin opiskelijoiden yhteinen Italia-projekti, jonka aiheena tänä vuonna on tarina. Matkan kulkua voi seurata projektin blogista.

Alunperin kirjoittanut Ada Kalliomäki

Suomen ja Ruotsin yhteinen historia on pitkä. Nykyisen Suomen alue oli osa Ruotsin valtakuntaa monta sataa vuotta, kunnes se vuonna 1809 liitettiin Venäjään. Järvenpään lukion uuden kansainvälisen projektin aihe on tämä.

Tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestetylle projektimatkalle lähti 14 historiasta kiinnostunutta opiskelijaa sekä lukion opettajat Mattias Stenvall, Suvi Randén ja Timo Joutsivuo. Projektin tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijat paremmin maidemme yhteiseen historiaan ja vahvistaa samalla ruotsin kielen taitoa. Projektin rahoitukseen saatiin tukea Suomalais-ruotsalaiselta kulttuurirahastolta, loput kerättiin itse leipomalla herkkuja opettajainhuoneeseen ja myymällä keksejä.

Ennen matkaa vietimme päivän Helsingissä kuunnellen luentoja, kääntäen vanhoja tekstejä ja tutustuen sekä Kansallisarkiston että -kirjaston kokoelmiin. Kunkin opiskelijan oli valmisteltava aiheeseen sopiva esitelmä, joka piti pitää myöhemmin Ruotsissa. Laiva lähti 23.11. Helsingistä ja oli perillä Tukholmassa seuraavana aamuna. Ensimmäiseksi suuntasimme Vasa-museoon, jossa säilytetään kuningas Kustaa II Aadolf 1600-luvulla rakennuttamaa mahtavan Vasa-lippulaivan jäänteitä. Suunnitteluvirheiden takia laiva kuitenkin kaatui ja upposi 1628 neitsytmatkallaan vain kilometrin päässä satamasta.

Lounaan jälkeen kävimme Ruotsin kulttuurihistoriaa esittelevässä Nordiska Museetissa, sitten matkustimme junalla Uppsalaan, joka on Pohjoismaiden vanhin yliopistokaupunki. Yövyimme seuraavat kaksi yötä paikallisessa hostellissa. Tutuiksi tulivat niin Uppsalan upea tuomiokirkko kultakoristeineen ja goottilaisine torneineen kuin 45 000 opiskelijan yliopistokin. Yliopiston opiskelijat ja professorit luennoivat mielenkiintoisista aiheista – kyllä, ruotsiksi – ja kertoivat yliopiston toiminnasta, johon perehdyimme vielä myöhemmin itseksemme sen historiaa avaavassa museossa.

Perjantai-iltana otettiin rennosti: kukin sai lähteä omille teilleen. Osa jäi hostellille, osa lähti ulos syömään, osa liittyi Black Fridayn hengessä katujen ihmismassaan ja tutustui Uppsalan shoppailutarjontaan.

Laiva lähti Tukholman satamasta lauantaina 26.11. kello 16. Ennen sitä kuljimme muutaman tunnin auringonpaisteessa pitkin Gamla stanin eli vanhan kaupungin mutkaisia kujia. Vaikka lunta ei ollut, kirpeä sää ja joulumarkkinat suuntasivat ajatukset tulevaan talveen. Ruotsissa on historian aikana asunut väkeä lähes kaikkialta Euroopasta ja muualta maailmasta, ja tämä asenteiden ja kulttuurien monimuotoisuus näkyi tänäkin päivänä, kun törmäsimme portilla sekä demokratiaa kovaäänisesti vaatineeseen mielenosoitukseen että Hare Krishna-kulkueeseen.

Sunnuntaiaamuna saavuimme väsyneinä mutta monta kokemusta rikkaampina sekä – toivottavasti edes hitusen – kielitaitoisempina Helsingin satamaan.

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Kaksitoista Järvenpään lukion opiskelijaa vieraili keväällä Järvenpään ystävyyskaupungissa Buchholzissa fysiikan opintoprojektin tiimoilta. Hampurin lentokentällä meitä oli vastassa Suomen lippua heiluttaen Buchholzin Albert Einstein Gymnasiumin kemian opettaja Andreas Broch. Albert Einstein Gymnasiumin opiskelijat olivat tammikuussa järvenpääläisten vieraina, jolloin käynnistettiin vuotuinen projekti jo viidennen kerran.

Lentosimulaattorissa nousukiidossa

Kevätlukukauden aikana valmisteltiin saksalais-suomalaisten ryhmien projektityöt, jotka esitellään yleisölle viimeisenä projektipäivänä AEG:n auditoriossa. Viikonlopun aikana osallistuimme Hampurin sataman 827 vuotisjuhlallisuuksiin, jossa kastettiin suuri loistoristeilijä AIDA. Sataman syntymäpäivää mainostettiin maailman suurimmaksi satamajuhlaksi. Kastetilaisuuden jälkeen risteilijä esitti upean valoshown. Tilaisuuden pääteeksi näimme vielä 20 minuuttia kestäneen henkeä salpaavan ilotulituksen, jollaista emme olleet aiemmin “livenä” kokeneet. Tiedotusvälineiden mukaan paikalla oli liki 600 000 vierasta, joka näkyi väentungoksena kaikkialla. Viikonlopun jälkeen alkoi varsinainen työskentely.

Heti maanantaiaamuna tapasimme koululla AEG:n rehtori Henningin joka toivotti ryhmämme tervetulleeksi. Tapaamisen jälkeen kiiruhdimme Buchholzin kaupungintalolle tapamaan pormestari Röhseä. Kaupungintalolla keskustelimme vilkkaasti ja vertailimme Järvenpään ja Buchholzin maahanmuuttotilannetta.

Sataman ilotulitus

Tiistaina vierailimme Hampurin-Harburgin teknillisessä yliopistossa jossa opiskelimme mittauksia tehden lentämiseen liittyvää fysiikkaa ja saimme lentää Hampurin yllä lentosimulaattorilla. Rohkeimmat opiskelijat tekivät simulaattorilla surmansilmukan. Keskiviikkona vierailimme Buchholzin keskussairaalassa jossa tutustuimme sairaalafyysikon työhön sekä syöpäpotilaiden hoitoon käytettäviin laitteisiin.

Torstaipäivä kuluikin projektitöiden viimeistelyyn esityksen harjoitteluun. Lievän jännityksen kera esittelimme työmme kuulijakunnalle. Buchholzilaisten isäntäperheiden palautteen mukaan tämän kaltainen projektityöskentely on sitä ”oikeaa kansainvälisyyttä”, jossa on jokin teema mukana pelkän matkailun ja uusiin paikkoihin tutustumisen sijaan.
Perjantaina olikin kotiinpaluu ja monelle opiskelijalle tämä ei ollut viimeinen matka Buchholziin syntyneiden ystävyyssuhteiden johdosta.

Avaruussää-projekti vieraili viime vuonna lännessä Puerto Ricossa ja sitä edellisenä pohjoisessa Norjan Huippuvuorilla. Tänä vuona ilmansuuntana oli itä, ja marraskuun loppupuolella ryhmä Järvenpään lukion, Helsingin suomalaisen yhteiskoulun ja Hämeenlinnan Kaurialan lukion opiskelijoita löysikin itsensä Japanin neljänneksi suurimasta kaupunkista Nagoyasta.

Matkaoppaanamme paikalliseen kulttuuriin ja ilmakehän ilmiöihin toimi aiemmin Nagoyassa tutkimusta tehnyt Sodankylän Observatorion johtaja Esa Turunen. Ensi töikseen hän johdatti meidät majapaikallemme, joka tavanomaisen hotellin sijaan oli perinteinen ryokan. Vaikka futonilla (pelkällä patjalla) riisityynyn kanssa nukkuminen tuntui aluksi kauhistuttavalta ajatukselta, osoittautui huoli tyystin turhaksi. Viikon aikana majatalon pehmeisiin kokolattiamattoihin, perinteiseen japanilaiseen aamiaiseen ja ennen kaikkea kuumavesialtaaseen ehti tykästyä.

Viikon ohjelmaan kuului luentoja ja muuta toimintaa Nagoyan yliopiston viihtyisällä kampusalueella. Vapaa-ajalla kohteina olivat muun muassa 400-vuotinen Nagoyan linna, valtava ostosalue Osu, sekä kaupungin tv-torni. Ohjelman puolesta vierailimme myös yliopistoalueella sijainneella lukiolla, jossa teimme paikallisten oppilaiden kanssa riisipalloja. Jos japanilaisen viihdeteollisuuden perusteella on saanut kuvan sikäläisestä lukiosta, voin vakuuttaa, että käsitys pitänee varsin hyvin paikkaansa.

Myös paikallisen käsityksen siisteydestä saimme huomata omakohtaisesti. Onnistuimme nimittäin saamaan kirjallisen varoituksen siitä, että majatalon vessan lattialle oli jäänyt papereita. Ainakin siisteyden kohdalla kulttuurishokki koittikin vasta kotiin palatessa. Kokonaisuutena maa jätti kuitenkin todella positiivisen vaikutelman, vaikka esimerkiksi kaupassa käynti melkoista arpapeliä olikin heikkojen japanintaitojemme takia.

Opetuspuolella oli tarjolla tietoa etenkin revontulista sekä muista ilmakehän ilmiöistä. Yhden päivän vietimme savikeramiikastaan tunnetussa Shigarakissa tutka-asemalla vieraillen – ja tietysti kävimme kokeilemassa saviastioiden tekoa. Ennakolta ryhmätyönä tehdyt julisteet esiteltiin muille, ja Avaruussääkurssin perinteitä noudattaen teimme Huippuvuorilla sijaitsevalla tutkalla kahden tunnin mittauksen, jonka arvo oli kuulemma 60 000 euroa. Aurinkotuuli oli kuitenkin tyyntä, joten revontulien sijaan mittaustuloksista saattoi havaita vain ionosfäärin gravitaatioaaltoja.

Vaikka kohdemaa ja projektin aihe olivatkin osittain tuttuja jo etukäteen, molemmissa oli myös paljon itselleni tuntematonta. Matkan aikana kummastakin löytyi uusia ja yllättäviä piirteitä, ja elämään jäi pieni toive, josko uuden kulttuurin ja mielenkiintoisen opiskeluaiheen voisi yhdistää jatkossakin.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Joukko lukiolaisia istuu kanssani lentokentällä. Kaikkia jännittää. Osaammeko puhua englantia tarpeeksi hyvin? Mitä host-perheet ajattelevat meistä? Millaista Italiassa edes on? Voiko vielä jäädä kotiin? Huolet osoittautuvat turhiksi. Ja Italiassa on upeaa.

Kuvaamataidon, musiikin ja englannin projekti Water Shape järjestettiin 2015-2014 helmi- ja huhtikuun aikana. Helmikuussa joukko italialaisia nuoria vieraili luonamme kylmässä, lumisessa Suomessa. Avasimme ilomielin ovet kulttuuriimme ja koteihimme, enkä usko yhdenkään projektiin osallistuneen nuoren katuvan hetkeäkään.

Huhtikuussa lähdimme vuorostamme Italiaan. Meidän otettiin vastaan kuin perheenjäsenet. Näimme upeita paikkoja. Lauloimme ja nauroimme. Tutkimme. Seikkailimme. Nämä kokemukset kulkevat mukanani koko elämän. Minä uskalsin. Se kannatti.

Videolta voit fiilistellä matkaamme – varo, ettei matkakuume iske!

Alunperin kirjoittanut Juudit Häsä

Tiistai-iltana tihutti. Sää oli marraskuiseen tapaan synkkä. Niin olivat opiskelijakunnan päätöksetkin: opiskelijakunta päätti olla jatkossa tukematta kansainvälisiä projekteja. Hämärä laskeutui tiistaina yllättävän nopeasti. Hämärä on yleensä myös pätevä sana kuvaamaan opiskelijakunnan toimintaa. Tämän viikon tiistaina päätökset olivat pimeitä.

Kansainväliset projektit ovat lukiomme pitkäaikainen ylpeys. Ne olivat minullekin yksi syy valita Järvenpään lukio Helsingin “huippulukioiden”, kuten Ressun tai SYK:n sijasta. Mielestäni on surullista, jos opiskelijakunta ei tunnusta projektien arvoa tukemalla niitä. Tässä kokouksessa, josta nyt kerron, kv-projektien tukemisen jaktamista esittävän asialistan kohdan esityksen oli valmistellut erillinen keväällä opiskelijakunnalle perustettu kv-tukityöryhmä. En ole omana aikanani opiskelijakunnassa nähnyt yhtä huolella valmisteltua esitystä. Kiitokset tästä Joonas Valjukselle, joka oli tehnyt ison työn kootessaan työryhmän ilmeisen sekavan ajatuksenkulun. Esitys oli pääpiirteiltään erittäin kannatettava: Projektin täytyisi yrittää kerätä rahaa myös muilla keinoilla. Projektilaiset eivät saa itse äänestää tuen myöntämisestä. Myös yksittäiset opiskelijat voisivat anoa tukea. Muutosehdotuksilla esitys saatiin mielestäni täydelliseen muotoon poistamalla tarpeettomat rahan käyttöä ohjaavat rajoitteet sekä tuen luovuttamisella ennen projektimatkaa.

On myönnettävä, että vastapuolen perusteet tuen myöntämisen päättämiselle olivat pääosin rationaalisella pohjalla. Kokouksessa vedottiin utilitarismiin. Myönnän, että tukirahoilla voitaisiin ehkä saada kaikille jotain, mutta mielestäni on oikeutettua puhua myös kokemusten laadusta. Olen ollut jo yhdellä projektimatkalla Liettuassa ja ensi viikolla Kiina-projekti vie minut samannimiseen maahan. Olen varma, että kummatkin ovat yksiä parhaista kokemuksistani elämässäni ja näitä kokemuksia tulen lämmöllä muistamaan vielä eläkepäivinäkin. Tahtoisin mahdollistaa samanlaisia (erityisesti lompakkoa) avartavia kokemuksia aivan jokaiselle. Tiistain kokouksessa opiskelijakunta myönsi kuusisataa euroa vanhojentanssien ilmapalloihin ja muihin hedonistisiin nautintoihin.

Ihmettelen, jos mahdollista, vielä enemmän tapaa, jolla tähän päätökseen tultiin, kuin opiskelijakunnan rahankäytön kohteita. Sen sijaan, että kv-projektien tukemista ideoinut työryhmä olisi äänestänyt tuen puolesta, he kääntyivätkin omaa ideaansa vastaan. Osalla syynä persumaiseen takinkääntöön oli se, että työryhmä ei jaksanut kirjoittaa loppuun lähes valmista paperia, joka olisi luonut pätevät raamit kansainvälisten projektien tukemiseen. Tukien loppuminen päättyi siis laiskuuteen. Asiat hoidetaan hoitamalla asiat, kuten eräs Järki-guru tapasi sanoa.

Kansainväliset projektit ovat huomattava osa lukiomme imagoa. Ne ovat hyödyllisintä, mitä lukio kykenee työelämään antamaan. Ne tarjoavat elämän parasta aikaa. Näitä arvoja minä haluan tukea. Projektit ovat jotain, mistä minä en ole valmis luopumaan.

Aion käyttää otto-oikeutta seuraavassa opiskelijakunnan kokouksessa projektien tuen palauttamiseksi. Ehkäpä silloin on pouta.

Alunperin kirjoittanut Eetu Mölsä

Saksalaiset saapuivat Suomeen tammikuun ensimmäisenä lauantaina. Kyseisen päivän vihdoin koittaessa odotimme innolla pikkkubussia lukiomme parkkipaikalla. Lopulta se kaartoi pihaan Ketolaisen Pasin johdolla. Projektin molemmat osapuolet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa.

Buchholz-projekti (saksalaisten keskuudessa tunnettu Järvenpää-projekti) on ystävyyskaupunkien välinen viikon mittainen fysiikkaprojekti. Albert Einstein Gymnasium teki aloitteen yhteisen fysiikan projektin järjestämisestä muutama vuosi sitten, ja vuonna 2013 ensimmäinen projekti lähti käyntiin. Yhteistyön tavoitteena on saada kontakteja ja ystäviä eri puolelta Eurooppaa ja työskennellä samalla fysiikan parissa. Kommunikointi tapahtuu englanniksi.

Projektiryhmät vierailevat toistensa luona viikon mittaisella visiitillä. Vierailun aikana tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin, kulttuuriin ja koulujärjestelmään. Opettajien organisoimat fysiikkaan keskittyvät vierailut, kuten Suomessa biovoimalassa ja meteorologisessa instituutissa käynnit, tehdään päiväsaikaan. Loppupäivän ohjelmasta vastaavat nuoret itse. Projektiin kuuluu myös fysiikan ryhmätyö, joka aloitetaan Suomessa. Valmis tuotos paljastetaan suuremmalle yleisölle Buchholzissa, jonne suomalaiset oppilaat matkustavat toukokuun lopulla.

Vuoden 2015 projektiryhmän lauantai-ilta vietettiin omaan vieraaseen tutustuen. Sunnuntaina oli vapaavalintaista isäntä-perheen suunnittelemaa ohjelmaa. Osa projektilaisista oli laskettelemassa tai tutustumassa Helsinkiin, osa piipahti pikavisiitille Suomen silmäterään, Porvooseen.

Projekti starttasi Pasin luokassa maanantaina kello 9.45. Jakauduimme ryhmiin, ja aloimme suunnitella oman aihepiirimme esitystä. Porukka tunsi jo toisensa selvästi aika hyvin, sillä Pasin ohella saksalaiset opettajat Oliver Gries ja Andreas Brock joutuivat välillä toppuuttelemaan kovaäänistä joukkoamme. Koulupäivän päätteeksi suuntasimme rentoutumaan Jannekadun anniskelualueenakin tunnettuun Blackpooliin. Tällä kertaa aikeenamme oli kuitenkin pelata vain biljardia.

Tiistai-aamuna nousimme pikkubussiimme rintamasuunta Helsinkiin päin osoittaen. Ensimmäinen pysäkki oli Meteorologinen instituutti, jossa kuuntelimme kaksi mielenkiintoista luentoa. Maittavan lounaan jälkeen siirryimme kiertelemään Helsingin nähtävyyksiä. Stockmann, Ravintola Tornin näköalat, Hard Rock Cafe ja Tuomiokirkko olivat kaikkien mielestä näkemisen arvoisia. Suomalaisten oma pikaruokaketju Hesburger ruokki ryhmämme alkuillasta, ja se valtasi saksalaisten sydämet. Ruoka oli kuulema parempaa kuin missään muualla. Edes pikaruokaketjujen kruunaamaton kuningas, Burger King, ei kuulemma vetänyt vertoja Heselle. Illan lopuksi päädyimme erilaisten sattumien kautta Vanhankylänniemeen, jossa meitä odotti jäähän porattu reikä ja lämmin sauna.

Mihin sitä on tullutkaan lupauduttua…

Jo kotoisaksi paikaksi kehkeytynyt pikkubussimme kaarsi keskiviikkona tarkkojen turvatoimien läpäisyn jälkeen Fortumiin, Järvenpään biovoimalaitokseen. Saksalaiset ystävämme kävivät myös sanomassa hyvää päivää kaupunginjohtajalle, Erkki Kukkoselle. Muistoksi vierailusta he saivat itselleen Sibeliuksen levyt.

Illalla koitti kaikkien kauan odottama hetki: Saksa vs. Suomi -jääkiekkomittelö. Huhujen mukaan jään reunamille kerääntyi jopa katsojia todistamaan tätä vauhdikasta spektaakkelia. Ruhjeista ja huonoista häviäjistä huolimatta ilta oli ylivoimaisesti tähän mennessä onnistunein: ensimmäistä kertaa koko ryhmä toimi tiiminä yhdessä, ei maiden tai kaveriporukoiden rajoja myötäillen.

Torstain koulupäivän jälkeen lähdimme kohti Kuusijärven avantoa. Saksalaiset saivat tällä vierailulla totisesti tutustua suomalaisuuteen ja stereotyyppiseen suomalaiseen mieheen. Saunasta pystyi bongaamaan useammankin Karhua jäähyllä nautiskelevia keski-ikäisiä miehiä. Saunassa seurassamme olleet suomalaiset kuitenkin yllättivät meidät positiivisesti puheliaisuudellaan ja avoimuudellaan saksalaisia kohtaan! Heistä useampikin vaihtoi kuulumisia saksalaisten vieraidemme kanssa.

Projektimme herätti kiinnostusta myös koulun ulkopuolisissa tahoissa, ja Järvenpää News- lehden toimittaja tuli tekemään perjantaina suuren artikkelin projektistamme lehteen.

Jälkimainingeissa

Päällimmäiset fiilikset viikosta ovat erinomaiset. Suuri kiitos kuuluu Järvenpään lukiolle, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin projekteihin. Toivomme mahdollisimman monen kiinnostuneen lähtevän ensi vuonna mukaan projektiin, sillä tällaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia. Saksalaisten juttujen perusteella vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Future engineers?

Biss dann, auf Wiedersehen!

Kuvat: Niklas Mäkeläinen, Pasi Ketolainen ja Joonas Paukkunen

Alunperin kirjoittanut Anniina Lantela ja Julie Paukkunen

Tekemisen meininki, kofeiinihöyryt ja vähäiset yöunet saivat uuden merkityksen yrittäjyyskurssin opiskelijoilla, jotka viettivät 24 tuntia koululla yhteen menoon. Järki oli seuraamassa miten syntyvät uudet menestystarinat – ja miten silmät lupsuvat yökoulun jäljiltä.

Perjantai 28.2. klo 11:00. Yrittäjäkurssilaiset saapuvat alkuinfoon Ullakko-käytävän Satumaahan. Makuupussit ja muu tarpeisto on varastoitu alakertaan. Paikalla ovat myös historian ja yhteiskuntaopin lehtorit Timo Joutsivuo ja Tommi Suvensaari sekä kurssilaisia mentoroivat Joonas Mustonen, Juho Mölsä, Niklas Tanttu ja Jani Äikäs. Osa heistä on käynyt saman kurssin aiemmin.

”Edessä on sitten 24 tuntia raatamista”, kohottaa Mustonen heti tunnelmaa.

Yrittäjien tehtävänä on kehittää menestyvä järvenpääläinen liikeyritys, jolla on potentiaalia ulkomaankaupassa. ”Luokaa uusi Metso, ja muistakaa kansainväliset markkinat”, kiteyttää Mölsä.

Kurssilaisten työaikaa ei ole erikseen määritelty, joten tarvittaessa koko yö voidaan käyttää työn tekoon. Dead line on lauantaina aamuyhdeksältä, jolloin tuotokset esitellään pressitilaisuudessa. Mukana on tuomaristo, joka valitsee voittajan. Raadissa on oikeita yrittäjiä.

Bisnestason buffettia kurssilaisille ei tarjoilla, mutta alkuinfon jälkeen lähdetään pohtimaan omia vahvuuksia ja heikkouksia kouluruoan äärelle. Kurssilaiset toimivat neljässä ryhmässä, joita mentorit konsultoivat.

Klo 11:30. Kurssilaisten ruokaillessa Timo Joutsivuo valottaa omaa taustaansa yritysmaailmassa. Joutsivuo toimii Spiritus Historiae -nimisessä yhtiössä, joka tuottaa historiallista tutkimusta. Nimi on latinaa ja tarkoittaa historian henkeä. ”Yli 100 historiallista julkaisua olemme tuottaneet”, Joutsivuo kertoo yrityksen aikaansaannoksista.

Historia on tulevaisuutta. Timo Joutsivuolle se tuo leivän pöytään. Kaikki kuvat: Henry Hedborg.

Myös muutama muu lukion opettaja uskaltaa yrittää. Esimerkiksi lehtorit Sami Tamminen ja Joona Svala pyörittävät koulutus- ja konsultointiyritystä nimeltä Maailma kouluun.

Miten sivutoiminen bisnes sujuu leipätyön ohessa? ”Ainakin aiemmin firmaan kului kaikki vapaa-aika. Kyllä se on välillä aika raskasta”, Joutsivuo toteaa.

Suomalaisen lukion ongelmana pidetään etäisyyttä työelämään. Valmentaako lukio yrittäjyyteen? ”Meillähän onkin täällä nykyään talous- ja yrittäjyyslinja. Järkevää olisi integroida työelämäsisältöjä entistä enemmän lukion koulumaailmaan. Lisäksi tietysti kaikki projektit ovat keinoja luoda kontakteja maailman toimijoihin.”

Järvenpään lukiossahan on panostettu yhteiskuntaoppiin. Onko Joutsivuo havainnut yrittäjä-ainesta opiskelijoissaan? ”Tärkeää on sisäinen yrittäjyys, jota täällä kyllä esiintyy. Käytännön kyvyt tulevat ilmi esimerkiksi ryhmätöissä.”

Miten tämänkertaisessa yrittäjäkurssissa selvitään? ”Jossain vaiheessa löytyy varmaan sopiva tekemisen euforia. Ehkä myös paniikin ja kauhunsekaiset tunteet auttavat kiireessä.”

Klo 12:30. Ruokatunnilta palataan ajoissa luokkaan, sillä täsmällisyys on hyve myös yritysmaailmassa. Lounaalla suoritetun itsetutkiskelun tueksi saadaan taustatietoa yrittäjä Jukka Linnonmaan esitelmästä.

Jukka Linnonmaa pyörittää bisnestä monessa mittakaavassa.

Linnonmaa toimii paitsi paperitehtaan toimitusjohtajana Ruotsissa, myös kajakkialan perheyrityksessä. Kurssilaiset kuulevat Linnonmaalta sivutoimisen elämysyrittäjyyden lyhyen oppimäärän.

”Jos perustaa yrityksen, touhussa pitää olla jokin järki”, Linnonmaa tiivistää olennaisen. Hyväkään idea ei yksinään riitä, vaan myös markkinointityötä kannattaa tehdä. Markkinoinnissa tärkeäintä on sisältö – ei nettisivujen ulkoasulla koreileminen.

Klo 13:14. Opiskelijat ottavat Ullakolta läppärit mukaansa ja lähtevät tehtävänannon pohjalta kehittämään omia konseptejaan.

Seuraavien tuntien haasteena on laatia liiketoimintasuunnitelma ja SWOT-analyysi. Siinä pohditaan oman yrityksen mahdollisuuksia, vahvuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tehtävään sisältyy myös hyödykkeen, markkinoiden ja kilpailustrategian pohdintaa sekä esitysmateriaalin tuottaminen pressitilaisuutta varten.

Tehtävänä luoda uusi menestysyritys.

Miten Linnonmaa kannustaisi nuoria yrittämään? ”Harvassa duunissa saa olla oma pomonsa – yrittäjä on sitä joka päivä.” Oman firman pyörittäminen kysyy sydäntä, sanoo Linnonmaa. Puoliteho ei toimi, vaan vaaditaan intohimoa hommaan. Ja onhan mukavaa mennä illalla nukkumaan, kun on tehnyt jotain kivaa.

Linnonmaa ansaitsee elantonsa Ruotsista, missä ruotsin kieli nousee arvoon arvaamattomaan. Hän kannustaakin nuoriakin opiskelemaan kieliä. Sitä tarvitaan, jos aikoo yrittää yhtään kotimaan rajojen ulkopuolella.

Klo 13:30. Satumaahan jäävät työskentelemään Joonas Lindberg, Saija Huoponen, Susanna Lehtonen, Jenni Kola ja Jyry Ranta. Heitä neuvoo Niklas Tanttu. Liikeideaa ei ole vielä syntynyt. ”Tyhjästä on paha nyhjästä”, ryhmä kommentoi. Linnonmaan antamia vinkkejä aiotaan kuitenkin kuunnella, joten eiköhän ideoita pian saada aikaan.

Emilia Kautto, Mikko Salminen, Lotta Poikkimäki, Annina Pohjantähti ja Joona Kaapeli sekä mentori Jani Äikäs työskentelevät kieliluokka Gröna Lundissa. Tunnelma ei ole vielä huvipuiston tasoa, mutta työn maku maittaa. Syntymässä on urheiluharrastuksiin liittyvää liiketoimintaa.

Kakkoskerroksen luonnontiedekäytävällä Solu-luokassa ahertavat Sami Salminen, Oskari Soinola, Ida Siili, Elsa Okkonen ja Nenna Nikula. Joonas Mustosen ohjaama ryhmä osui näppärästi biologian ja maantieteen luokkaan: pohdinnassa kävi Tuusulanjärven puhdistamiseen keskittyvä firma. Työn alle valikoitui kuitenkin paikallinen matkailuyritys.

Tommi Suvensaaren historianluokassa työskentelevät Sofia Fabritius, Veronica Harjunen, Oskari Hailio ja Jani Lehtinen. Ryhmäläisillä on taustaa lukion talouden ja yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehdolta. Onko siitä apua? ”Eniten ehkä innostuksen ja motivaation tasolla”, yrittäjät tuumaavat. Mentorinsa Juho Mölsän avulla ryhmä on visioimassa jotakin palvelualan yritystä. Mutta minkälaista, se on vielä epäselvää.

Klo 14:08. ”Onko tässä taas kyseessä jokin vitsi?” hokee biologian ja maantieteen lehtori Emma Lager koulun käytävillä. Biologien työhuoneeseen on nimittäin ilmestynyt vuode, mikä herättää suurta ihmetystä.

Vuoden kepponen ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan punkan on itselleen sijannut Suvensaari tulevaa yötä varten. Nähtäväksi jää, heittäytyykö kukaan väsynyt opettaja perjantai-iltapäivän päiväunille ennen kuin Suvensaari iltamyöhään pääsee nukkumaan.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Sen toteaa Emma Lager.

Klo 14:20. Järjen toimittaja orientoituu ja asioi kahviautomaatilla. Iltapäivän oppitunnit ja sitä myöten viikon koulutyö alkavat samaan aikaan tulla päätökseensä, ja kotiin rientävä historian ja latinan kielen opettaja Suvi Randén tiedustelee, onko missään ryhmässä hoksattu ottaa latinan kieltä myyntivaltiksi. Ei ole, ainakaan vielä.

Klo 15:00. Kurssilaiset kokoontuvat lukion ala-aulaan pientä taukoleikkiä varten. Ohjelmassa on portaiden juoksua, hyppelyä ja performansseja. ”Tämä huutaminen on kyllä kivaa”, toteaa Juho Mölsä ohjatessaan opiskelijatovereita. Vallankahvasta nauttii myös Joonas Mustonen.

Päällysmies Mustonen työn touhussa.

Klo 15:15. Yrittäjät palaavat työskentelemään. Opettajakaksikko passitetaan ostamaan evästä kaupasta Pajalantien toiselta puolen. Samaan aikaan viimeinenkin bussia odottanut opiskelija poistuu lukiolta viikonlopun viettoon. Jännitys nousee, sillä koulu on käytännössä autio.

Askeleet vapauteen.

Klo 15:36. Opiskelijoiden energiatankkaus on turvattu, kun opettajat saapuvat ruokakassien kanssa. Tilanne on harvinainen: normaalistihan opiskelija kiikuttaa omenan opettajalle, mutta nyt asetelma on päinvastainen.

Omenoitta jääneet opettajat kantavat eväät opiskelijoille.

Klo 15:40. Ullakolla työskentelevä ryhmä on kehitellyt voittoisan strategian. ”Murskaamme kilpailijat!” tytöt hihkuvat. Muissa ryhmissä esiintyy sen sijaan jo nälän ja väsymyksen merkkejä. ”Fiilis on nälkäinen”, kuuluu yleinen kommentti. Onneksi mentorit vääntävät pian voileipätarjoilun välipalatarvetta paikkaamaan.

Klo 17:30. Team spirit kohoaa jälleen, kun ohjelmassa on murhamysteerin ratkominen. Lukion käytäville ei ole kuitenkaan järjestetty ruumista, vaan bisnesmiehet ja -naiset saavat käytellä ryhmissä hoksottimiaan vihjeet apunaan. Salapoliisitehtävän selvittävät nopeiten ryhmät Ullakolla ja Suvensaaren luokassa.

Kuka on syyllinen?

Klo 17:45. Vellikello soi, kun opettajat saavat illallisen valmiiksi. Ruokalistalla ollut lasagne ja salaatti saa hyvän vastaanoton nälkäisten visionäärien keskuudessa.

Bisnesten pyörittäminen on kovaa hommaa, sillä eineslasagnea kuluu nälkäisiin suihin ainakin 5 vuokaa ja opettajainhuoneen uuni käy kuumana.

Oman lisämausteensa ateriaan tuo ruokailu opettajainhuoneen sohvilla – tai vaihtoehtoisesti tyhjällä Areenalla, mikä on normaalien ruokatuntien hälinään verrattuna eksoottinen kokemus.

Tältä näyttää bisnestason ateria.

Klo 19:00. Ruoan jälkeen yrittäjäkurssilaiset ovat palanneet työn pariin. Jukka Linnonmaa palaa vilkaisemaan, miten ryhmät ovat edistyneet.Matkailuyritysryhmä saa Linnonmaalta neuvoja järvenpääläisyyden hyödyntämiseksi. ”Kyllä hän asiansa osaa”, ryhmä kommentoi saamaansa konsultaatiota. ”Hienoa kuulla ammattiyrittäjän ajatuksia.” Myös itse työ on ryhmällä jo hyvässä vaiheessa.

Klo 19:31. ”Usealla ryhmällä on hyvässä vauhdissa työ”, sanoo kahvikupin ääreltä yhytetty Joutsivuo. ”Kunhan eivät luulisi olevansa jo valmiita. Kiire tulee varmasti, kokemus on sen osoittanut.”

Minä juon nyt kahvia. Joutsivuo on kuin Harri Holkeri.

Myös Jukka Linnonmaa on havainnut innostuksen. ”Ryhmät ovat innolla tehneet työtä. Enemmän konkretiaa pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi; mitä myydään ja kenelle.” Toistaiseksi kehitteillä olevat yritykset pyörivät vielä paljolti ajatusten varassa.Entä onko kurssilaisissa ainesta oikeiksi yrittäjiksi? ”On, ilman muuta”, Linnonmaa toteaa. ”Kymmenen vuoden kuluttua usealla heistä voi hyvinkin olla oma firma.”

Klo 20:00. On aika pienelle happihyppelylle ja eväsvarastojen täydennykselle. Täydellä kokoonpanolla riennetään Pajalan K-Supermarkettiin evästä ostamaan.

Edessä on mitä työntäyteisin yö, sillä usean ryhmän ostoslistalla on makeisia ja kofeiniinpitoisia juomia.

Yötyö vaatii yötyön eväät.

Klo 21:03. Järjen toimittaja lähtee kotiin nukkumaan, mutta yritysten rakentelu jatkuu lukiolla vielä myöhään yöhön.

Lauantai 1.3.2014, klo 7:10. Opettajat keittävät aamupuuroa, kun Järjen toimittaja palaa lukiolle. Vaikka kaikki ovat saaneet jotenkuten nukuttua, on Järjen toimittaja mitä ilmeisimmin läsnäolijoista pirtein.

Ryhmillä on aikaa vielä vajaat pari tuntia, sillä pressitilaisuus alkaa yhdeksältä. Viimehetken kiire alkaa olla käsillä.

Klo 7:20. Matkailuyritysryhmä on selvinnyt yöstä, mutta yksi sukka on kadoksissa. Firmalla menee toisaalta hyvin, jos tappiot rajoittuvat vain yhteen vaatekappaleeseen näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.

Myös palvelukonseptiryhmä on saanut projektinsa hyvään vaiheeseen. ”Kaikki voitava on tehty”, huokaistaan. Edessä on enää presentaation rakentaminen.

Ullakolla on meneillään jo pressitilaisuuden harjoittelu, ja extremematkailuryhmäkin heräilee pikku hiljaa Montenegrosta, ruotsinluokasta. ”Täällä on ikävän kova lattia, mutta tämähän onkin ruotsinluokka.”

Extreme-elämyksen kokee jo yöpymällä ruotsinluokan ääriolosuhteissa.

Klo 8:50. Pressitilaisuuden alkuun on enää kymmenen minuuttia. Viimehetken jännitystä ei ole ilmassa, vaan juhlavaatteissa edustavat yrittäjät kertovat olevansa ainoastaan uupuneita.

Väsymystä onkin pitkän ahertamisen jälkeen ilmassa, kun Joonas Mustonen hakee pressitilaisuuteen lisävirtaa hengittelemällä kahvipaketin tuoksuja. Yön unilelu pysyy mukana loppuun asti.

Kofeiinihöyryt pitävät hereillä…

…vaan viestiikö tämä ilme jo kahvin yliannostuksesta?

Klo 9:00. On aika esitellä tulokset. Arvovaltaisessa tuomaristossa istuvat yrittäjä Jukka Linnonmaan lisäksi Järvenpään Yrittäjät ry:n tiedottaja ja graafisen alan yrittäjä Heli Tiensuu, logistiikka-alan toimija Hannu Kolmonen sekä lukion edustajana opinto-ohjaaja ja aikuislinjan apulaisrehtori Päivi Järvinen.

Lisäksi esityksiä kuuntelevat myös kurssin opettajat, mentorit sekä muut kurssilaiset ja koulun toimittaja.

Pressitilaisuuden aloittaa Valhallassa työskennellyt extreme-matkoja markkinoiva ryhmä. Luomistyön tuotoksena syntyi Extreme Holidays, joka tarjoaa reipashenkistä matkailua vaativampaankin makuun.

Tuomaristo kehuu idean omaperäisyyttä. Kohderyhmä on haastava, joten persoonallisuutta tarvitaan.

Toiseksi esiintyy Ullakolla ahertanut ryhmä, joka loi yrityksen nimeltä Refresh. Iskulauseensa ”loistava lähiö” mukaisesti yritys ehostaa harmaantuneiden betonilähiöiden julkisivuja.

Idea sai ryhmässä syntynsä kadulla tehdyistä havainnoista. ”Ihanaa, että nuorten ihmisten mielestä paikat pitää pitää kunnossa”, hehkuttaa Päivi Järvinen. Tuomaristo kehuu ryhmän esitystä ja visualisointia. ”Ideana tämä on hirveän iso kakku, ei mitään nappikauppaa.”

Palvelua kehitellyt ryhmä aikaansai Fetchers -nimisen firman. Idea monipuolisuus kerää plussapisteitä.

Fetchers sai kiitosta myös seikkaperäisestä presentaatiosta kaavioineen kaikkineen. ”Tervemenoa vain Aalto-yliopistoon”, toivottaa Linnonmaa nuorille yrittäjille.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, kuullaan matkailuyrityksen kehittäneen ryhmän visio. Vanhankylänniemen potentiaali matkailualueena hyödynnetään terveyskeskukseen perustettavalla Locus-nimisellä majatalolla ja matkailualueella.

Idea perustuu siihen, että terveyskeskus siirtyy aikanaan kaupunkiin kaavailtuun uuteen Terveystaloon, jolloin vanhan terveyskeskuksen tilat voidaan remontoida ja ottaa uuteen käyttöön.

Idea on tuomariston mielestä varsin realistinen ja saa paljon hyväksyviä kommentteja.

Klo 10:46. Pressitilaisuus tulee päätökseensä, ja kaikkien kurssilaisten luomukset on nähty ja koettu. Tuomaristo vetäytyy pohtimaan voittajaa.

Mitkä ovat opettajien mielipiteet kurssilaisten aikaansaannoksista? ”Kaivattua konkretiaa saatiin yöllä aikaiseksi. Kaikki ovat nähneet paljon vaivaa ja tulokset ovatkin sen mukaisia”, lausuvat opettajat yhdestä suusta.

Klo 11:00. Aloituksesta on kulunut juurikin 24 tuntia, kun tuomaristo nimeää voittoisan liikeyrityksen.

Tuomarit Heli Tiensuu (vas.), Jukka Linnonmaa, Hannu Kolmonen ja Päivi Järvinen.

”Kaikissa ryhmissä on mietitty hyvin organisaatio, rahoitus ja vastuu”, tuomaristo kertoo. Pisimmälle viedyksi projektiksi nousi tuomariston mielestä Locus-majatalo.Voittajat saavat suklaata ja lämmintä kättä, joten viikonloppu voi alkaa hyvillä mielin. Myös koko muu porukka on tyytyväinen kurssiin.

Ja onhan ainutlaatuinen kokemus viettää lukiolla 24 tuntia putkeen, vaikka lukiolaisen koulupäivät monesti venyvätkin.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg