Ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden päätettyä lukuvuotensa perjantaina 31. päivä jäi jäljelle vielä valmistuvat abit eli tulevat ylioppilaat. Heidän päivänsä koitti, kun koululla vietettiin 1.6. perinteistä ylioppilasjuhlaa. Juhla kokosi jälleen koulun areenan ja lehterit täyteen katsojia. Myös Järki oli paikalla seuraamassa juhlaa.

Ylioppilasjuhla on perinteikäs juhla, jota vietetään lukioilla ympäri Suomen niin keväisin kuin syksyisinkin. Se juontaa juurensa jopa yli 200 vuoden taakse 1800-luvulle. Juhlassa ylioppilaskirjoituksista selvinneet lukio-opiskelijat lakitetaan ja heistä tulee virallisesti ylioppilaita. Tänä keväänä valmistuu valtakunnallisesti noin 24 800 uutta ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta päivälinja ja aikuislinja mukaan lukien yhteensä 235 ylioppilasta. Vuosittain lukioista valmistuu maan laajuisesti noin 30 000 ylioppilasta ja Järvenpään lukiosta noin 300 ylioppilasta.

Ylioppilasjuhlaa järvenpääläiseen tapaan

Järvenpäässä juhlapäivän helteinen sää ja auringonpaiste lämmittivät koulua, ja tuvan ollessa täynnä kylmä kenellekään ei varmasti päässyt tulemaan! Ennen juhlan virallista alkua rehtori muistutti vielä juhlaväkeä juhlan etiketistä sekä kertoi käytännön ohjeita, kuten vesipisteiden sijainnin.

Juhla alkoi valmistuvan opiskelijan Juuso Heikkilän upealla pianoesityksellä, jonka jälkeen lavalle astui pitämään puhetta ja avaussanoja aikuislinjan tuleva ylioppilas Tero Kaartinen. Hän puhui koulutuksen kehityksestä Suomessa sekä henkilökohtaisesta polustansa opinnoissa. Puheen jälkeen juhlaväki pääsi jälleen nauttimaan musiikkiesityksestä. Toisen vuosikurssin musiiki- ja tanssilinjan opiskelijat esittivät lavalla Pehmoainon kappaleen Valssi. Viimeisenä ennen rehtorin puhetta ja todistusten jakoa kuulimme riemuylioppilaiden tervehdyksen. Lavalle astuivat Abban musiikin saattelemana ylioppilaat Leena Frestadius-Huotari, Terttu Heikkinen ja Hannele Raejärvi. Kolmikko toi lavalle tuulahduksen nostalgiaa kertoessaan lukio-opinnoista puolen vuosisadan takaa. Riemuylioppilaat kuitenkin tsemppasivat ja kannustivat tulevia ylioppilaita elämässä ja onnittelivat heitä.

Rehtorin tervehdys

Juhlan alkuosan jälkeen rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi piti puheen juhlaväelle sekä tuleville ylioppilaille. Hän nosti esille tärkeintä pointteja lukio-opinnoista. Rehtori mainitsi syksyisin valmistuvien eli kolmeen ja puoleen vuoteen lukion käyvien lisääntyneen määrän sekä kertoi huolensa tekoälyn ja internetin käyttämisestä vastausten kopioimiseen lukion tehtäviä varten. Rehtori kuitenkin lisäsi ettei tekoälyä saa jättää huomiotta, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisjohtajista palkkaa mieluummin työtehtäviin tekoälyn käytön osaavia henkilöitä.

Nykyisestä lukiokoulutuksesta rehtori nosti esille 18 ikävuoteen päättyvän oppivelvollisuuden sekä maksulliset oppimateriaalit 20 ikävuoteen asti. Rehtori kuitenkin totesi maksuttomien oppimateriaalien olevan veitsenterällä nykyisen hallituksen huhtikuussa esittämän linjauksen perusteella. Maksuttomia oppimateriaaleja koskevasta uudistuksesta Järki uutisoi jo aiemmin koululla järjestetyn ulosmarssin yhteydessä.

Myös opiskelijoiden hyvinvointi oli puheessa keskeisessä roolissa. Rehtori nostikin esille areenalla järjestettävien tapahtumien tärkeyden ja vaikutuksen lukiomme ilmapiiriin. Valtakunnallisessa ulkoisessa lukiokoulutusta mittaavassa arvioinnissa Järvenpään lukion taso oli korkea ja oppilaitoksen teettämien kyselyiden perusteella opiskelijat viihtyvät hyvin lukiossa. Henkilökunnan keskuudessa on myös huomattu kuinka osa opiskelijoista jää koululle jopa oppituntien jälkeen viettämään aikaa. On kuulemma ihmetelty, miksi koululla on perjantaisin pakko kuuluttaa opiskelijoille, että nyt on aika lähteä pois. “Ei meidän aikanamme nyt ainakaan perjantaisin koululle jääty”, rehtori totesi huvittuneena.

Puheen jälkeen rehtori jakoi tuleville ylioppilaille todistukset sekä stipendit ansioituneille ylioppilaille. Etenkin eri oppiaineissa hyvin suoriutuneiden stipendejä jaettiin paljon.

Ennen todistusten ja stipendien jakoa areenalla kävi kuitenkin pienimuotoinen välikohtaus, sillä puhujanpönttö meinasi kaatua. Yleisössä ehdittiin jo kauhistua, mutta kiitos rehtorin nopeiden refleksien, puhujanpönttö saatiin pidettyä pystyssä.

Onnea ylioppilaat!

Todistusten ja stipendien jako oli juhlan pisin yksittäinen osuus, mutta sen loppumista kannatti odottaa! Osuuden jälkeen koitti nimittäin jokaisen valmistuvan opiskelijan paljon odottama hetki; ylioppilaiksi julistaminen! Rehtori julisti heidät ylioppilaiksi lauantaina 1. kesäkuuta 2024 kello 11.55. Ylioppilaiksi julistamisen jälkeen rehtori piti vielä lyhyen puheen onnitellen ylioppilaita itsensä sekä koko koulun henkilökunnan puolesta. Virallisuuksien jälkeen juhlaväkeä oli hyvä jälleen vähän piristää musiikkiesityksellä. Koko juhlaväki nousi seisomaan, kun lukion areenalla kajahti yhteislaulu Gaudeamus igitur.

Tässä vaiheessa juhla oli ajallisesti jo lähestymässä loppuaan eikä jäljellä ollut enää kuin muutama musiikkiesitys, runoesityksiä sekä ylioppilaan puhe. Ennen ylioppilaan puhetta juhlaväki kuuli ylioppilas Noémi Smatin pianoesityksen. Hän esitti ABBA:n kappaleen Slipping Through My Fingers.

Tämän jälkeen lavalle astui ylioppilas Ilmari Virman kertomaan tunnelmia valmistumisesta sekä kiittämään kanssavalmistuvia. Virman nosti humoristisesti esille monia Järvenpään lukiota ja kansallista lukiokoulutusta koskevia kokemuksia ja stereotypioita, kuten esimerkiksi omien nimikirjainten bongaamisen jäkecrush-kanavalta tai pitkässä matematiikassa derivoinnin haasteet. Hän mainitsi myös opiskelijoiden huolen maksuttoman toisen asteen kohtalosta. Eräs hyvin tärkeä pointti, jonka Virman nosti esille, oli jokaisen ylioppilaan henkilökohtainen saavutus. Hän totesi kuinka median hehkutuksesta huolimatta läheskään kaikilla ylioppilailla taikka yliopistoon päässeillä ei komeile todistuksessaan 7 laudaturia, mutta heillä on silti yhtä hyvät mahdollisuudet suoriutua hyvin elämässä.

Virmanin puheen jälkeen lavalle astuivat runoesitystä pitämään Emilia Arenius, Juuso Heikkilä sekä Minsku Paalasmaa. Tämän jälkeen toisen vuosikurssin musiikkilinjan opiskelijat sekä ylioppilas Paula Nummila esittivät juhlaväelle Nummilan itse säveltämän ja sanoittaman kappaleen Kaikki Muuttuu. Juhlan kruunasi vielä perinteikkäästi koko juhlaväen yhteislaulu Suvivirsi sekä video kolmesta ylioppilaasta vierailemassa sankarihaudoilla.

Juhla oli paikalla olevalle toimituksen jäsenille ensimmäinen laatuaan ja oikein onnistunut sellainen! Työskentelimme juhlan ajan lukion av-tiimin tilan vieressä ja ainakin av-tiimin vastuuopettaja Petra Koivu vaikutti tyytyväiseltä juhlaan. Hän kiitteli suuresti kaikkia juhlan tekemiseen osallistuneita.

Nyt kuitenkin myös toimitus jää kesätauolle. Vielä kerran onnea tuoreille ylioppilaille ja tsemppiä uusille poluille sekä hyvää ja rentouttavaa kesää myös muulle koululle ja koulun henkilökunnalle koko toimituksen puolesta!

Kirjoittanut: Eemil Pietilä

Kuvat: Iita Markkanen

Juttua korjattu 1.6. klo 22.27, korjattu pieniä kirjoitusvirheitä.

Lukiomme Jodel-kanavalla keväällä 2024 päätään nostanut kritiikki opiskelijakunnan hallituksen järjestämistä perjantaimuusiikeista eskaloitui tiistaina 21.5.2024 jopa musiikkeja soittavien mediavastaavien henkilökohtaiseksi solvaamiseksi sekä muuksi törkeäksi kiusaamiseksi ja haukkumiseksi. Tästä syystä opiskelijakunnan hallitus päätti kokouksessaan 24.5.2024 lopettaa perjantaimusiikit toistaiseksi.

Lukiomme opiskelijakunnan hallituksella on ollut jo useamman vuoden perinteenä soittaa joka perjantai ruokavälituntisin kello 11-13.05 välillä musiikkia koulun areenalla. Perjantaimusiikit ovat alunperin tarkoitettu yhteisöllisyyttä nostattavaksi tapahtumaksi parantamaan koulun ilmapiiriä. Opiskelijakunnan hallitus on pitkään pyytänyt biisitoiveita muun muassa lukion Jodel-kanavalla sekä aika ajoin myös erillisellä Forms-kyselyllä. Musiikit ovat pääosin sujuneet menneinä vuosina ilman häiriöitä.

Mutta mikä on opiskelijoiden mielipide perinteestä?

Perinne on jo pitkään otettu vastaan pääosin avosylein. Haastattelimme vapaamuotoisesti kahta koulumme abia, Nelliä ja Mayaa, perjantaimusiikin toimivuudesta sekä perinteen vaikutuksesta heidän kouluarkeensa. Haastateltavien mielipiteitä ei kuitenkaan voi yleistää jokaisen Järvenpään lukion opiskelijan mielipiteiksi.

Mitä mieltä olette olleet näistä perjantaimusiikeista?

“Mun mielestä ne on ollut todella olennainen osa koulua”, Maya toteaa. Nelli lisää musiikin piristäneen perjantaipäiviä huomattavasti. Maya antaa esimerkin tilanteesta, jolloin DJ on soittanut kappaleen “Kuumaa huumaa” jonka aikana opiskelijat ovat alkaneet tanssia wanhoja varten opittua koreografiaa. “Aina ku kävelee sinne ruokalaa tekee itekki jonku pikku dancy-dancyn!” Keskustelussa tulee ilmi ruokalassa kohdattu vallitseva lämminhenkinen tunnelma: “(opiskelijoiden) naamat ovat niin kirkkaita, iloisia!” Nelli ja Maya mainitsevat ruokalan iloisen tunnelman tarttuvan ja kestävän mahdollisesti jopa oppitunneille asti, vieden samalla stressin hetkeksi pois.

Oletteko itse ehdotelleet kappaleita ja oletteko tulleet kuulluiksi?

Nelli ei ole ehdottanut kappaleita, mutta sen sijaan Maya on tuonut toiveensa esiin kerran. Kappale toistettiin kyseisen perjantain ruokailun aikana. Nelli ja Maya kertovat, että genrejä on toistettu sekaisin laidasta laitaan: “Vähän metallia, poppia ynnä muuta sekaisin.” “On ollu kivaa et on ollu sekasin eri genrejä ja vaik nyt ei ois ollu oman mieleinen genre niin ei se mua ainakaan oo haitannut.”

Mikä kehitettävää perjantaiperinteessä ja sen toteuttamisessa olisi?

Maya aloittaa: “No qr-koodilla vois ehottaa biisejä, jotta enemmän ihmisiä näkis sen.” Nelli tuo ilmi myös sen, että musiikit saattavat olla joskus liian kovalla, mutta huomauttaa myös kappaleiden keskenäisitä äänieroista. Parivaljakko kertoo suhtautumisen kehitysehdotuksiin olleen myönteistä ja palautetta on myös kyselty forms-linkkien kautta. Maya ja Nelli ovat nauttineet perinteestä. Kaikkien kohdalla se ei kuitenkaan ole näin.

Tilanne eskaloituu

Kuitenkin etenkin lukuvuoden 2023–2024 aikana uuden opiskelijakunnan hallituksen valitsemisen jälkeen nykyiset mediavastaavat ovat saaneet huomattavat määrät tarpeetonta kritiikkiä liittyen musiikkeihin. Alkuun kritiikki oli maltillista musiikin solvaamista ja toisten musiikkimaun haukkumista, mutta kevään edetessä tilanne paheni ja kritiikki muuttui enemmän mediavastaavia ja muita DJ:n hommia hoitaneiden henkilökohtaiseksi kritisoinniksi ja suoraksi kiusaamiseksi. Tilanne eskaloitui toiseksi viimeisellä kouluviikolla tiistaina 21. toukokuuta, kun opiskelijakunnan hallituksen mediavastaavat olivat päättäneet soittaa musiikkia opiskelijoiden iloksi viimeisen kunnollisen koulupäivän kunniaksi. Tällöin mediavastaaviin kohdistui poikkeuksellinen määrä henkilökohtaista vihaa lukion Jodel-kanavalla ja osa kommenteista oli tulkittavissa jopa tappouhkauksina.

Opiskelijakunnan hallitus kirjoitti tällöin heti samana iltana julkisen kannaottonsa turvallisen tilan puolesta ja sanoi harkitsevansa tulevassa kokouksessa perjantaimusiikkien lakkauttamista toistaiseksi. Seuraavaksi lainaus kannanotosta:

Opiskelijakunnan tulisi tarjota edellytykset ja turvallinen tila, jotta kaikki sen jäsenet pystyvät toimimaan ja tekemään niitä asioita, joita he haluavat tehdä. Opiskelijakunnan toimijat ovat vapaaehtoistyöntekijöitä, ja vapaaehtoistyön tulisi olla palkitsevaa, ei pelottavaa, ahdistavaa tai vastenmielistä. Mikäli opiskelijakunnassa ei pystytä tarjoamaan edellytyksiä sen toimijoille toteuttaa esimerkiksi perjantaimusiikkeja, emme voi olla varmoja, voidaanko tätä perinnettä enää jatkaa.

opiskelijakunan puolesta,
Sami Ollinmäki, 21.5.2024

Kiusaamiselle miltei yksimielinen tyrmäys

Kannanoton julkaisemisen jälkeen lukiomme Jodel-kanvalla käytiin kiivasta keskustelua aiheesta ja lukijat tuomitsivat kiusaajat lähes yksimielisesti. Opiskelijakunnan hallituksen tietoon kantautui vain muutamia kommentteja, joissa hallitusta on syytetty herkkänahkaisuudesta ja siitä, että hallitukslla olisi mennyt kommentit liikaa tunteisiin. Kuitenkaan koulun järjestyssääntöjen ja lain nojalla minkäänalaista kiusaamista ei voida hyväksyä ja sellaiseen pitää puuttua välittömästi.

Opiskelijakunnan hallitus kokousti aiheesta perjantaina 24.5. ja tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että perjantaimusiikit on laitettava tauolle niin pitkäksi aikaa, kunnes hallitus voi olla varma musiikkien järjestämisen turvallisuudesta. On ymmärrettävä, että ihmisillä on erilaisia musiikillisia mieltymyksiä, mutta oma mielipide tulisi ilmaista toisia kunnioittavasti eikä loukaten. Nykyinen tilanne koettiin kestämättömäksi ja jouduttiin tekemään varmasti monia harmittava päätös laittaa musiikit tauolle.

“Olen valitettavasti seurannut jonkin verran Jodelin keskusteluja” Maya kertoo ilmiselvästi pettyneenä jodlauksiin. “(Perinteen lopettaminen) on hyvin, hyvin, hyvin ikävää.” “On. Se on ollut jo pitkään perinteenä, joka tuo piristystä aina siihen perjantaipäivään”, Nelli ja Maya toteavat harmistuneina. Pääongelmana haastateltavat näkevät DJ:nä toimiviin vapaaehtoisiin kohdistetun vihapuheen. “Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että jos teille ei tää musiikki kelpaa, ni menkää itte DJ:ksi”, Nelli sanoittaa useiden kanssaopiskelijoiden mielipiteen. “Loppujen lopuksi tää on vaa valittajien omaa haavoittuvaisuutta, koska nykyiset DJ:t on toteuttanut toiveita, ottanut palautetta, muuttanut toimintaansa jos on niin tarvinnut”, Maya tiivistää näkemyksensä tilanteesta. Haastattelun päätteeksi kuuluu kärkäs toive – “Toivottavasti te, kiusaamisen vähättelijät, nukutte lämpimällä tyynyllä.”

Alta voit vielä tutustua musiikin terveydellisiin vaikutuksiin.

Musiikin vaikutus hyvinvointiin

Muutama lyhyt pointti videosta:

• Dopamiinituotanto kiihtyy, jonka vuoksi keskittyminen on helpompaa, jaksaa sitkeämmin tehdä asioita ja olo tuntuu motivoituneemmalta
• Mieliala kohenee ja stressitaso laskee
• Immuunijärjestelmä vahvistuu
• Muisti sekä aivojen kehitys paranevat

Yllä olevat poiminnat ovat hyvin oleellisia tekijöitä oppimisen kannalta. Koulussa on helpompi opiskella ja toimia, kun tuntee olonsa pystyväksi, iloisemmaksi sekä motivoituneemmaksi. Musiikin aiheuttama aivohin kohdistunut stimulaatio taas vahvistaa muistia ja täten vahvistaa oppimista – mm. näiden syiden vuoksi osa opiskelijoista sekä henkilökunnasta ovat kokeneet perjantaimusiikit mieleisinä.

Kirjoittanut: Eemil Pietilä ja Sanni Veijalainen

Artikkelikuva: Tekoäly

Hallitus päätti tuoreessa kehysriihessä rajata maksutonta toista astetta sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18. Tämä on aiheuttanut lukiolaisissa ja muissa toisen asteen opiskelijoissa suurta vihaa ja saanut lukiolaisia ympäri Suomen järjestämään ulosmarsseja.

Hallitus ilmoitti 16.4.2024 leikkaavansa lukiokoulutuksesta. Oikeus opiskeluvälineisiin, kuten ilmaisiin oppimateriaaleihin sekä muihin opiskelun kannalta välttämättömiin tarvikkeisiin päättyy sen kalenterivuoden loppuun, kun opiskelija täyttää 18 vuotta. Myös ylioppilaskirjoitukset tulevat jatkossa maksamaan lukion kolmannen vuosiluokan opiskelijoille ja mahdollisille lukio-opintojen pidentäjille.

Vuonna 2021 voimaan astunut laajennettu oppivelvollisuus tarkoittaa, että nykyään kaikki nuoret ovat oppivelvollisia 18-vuotiaaksi asti. Samalla päätettiin muuttaa toisen asteen koulutusta kaikille maksuttomaksi 20 ikävuoteen asti. Ensimmäinen maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta nauttinut ikäluokka oli vuonna 2005 syntyneet. Kuitenkin jo nyt, ennen kuin yksikään ikäpolvi on ehtinyt valmistua maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta, on uusi hallitus tehnyt päätöksen muuttaa toinen aste takaisin maksulliseksi. Päätös tehtiin vain viikkoja sen jälkeen, kun yhdeksäsluokkalaisten yhteishaku oli päättynyt, mikä lisäsi entisestään tyytymättömyyttä lukiolaisten ja tulevien lukiolaisten keskuudessa. Moni koki tulleensa johdetuksi harhaan maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta.

Etenkin Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) yksi pitkäaikaisista tavoitteista on ollut maksullisen toisen asteen saaminen nuorille. Hallituksen päätökseen pettyneenä Suomen Lukiolaisten Liitto kehotti kaikkia Suomen lukioiden opiskelijoita osallistumaan valtakunnalliseen torstaina 25.4. klo 12.15 järjestettyyn ulosmarssiin. Tavoitteena oli osoittaa mieltä nykyisen hallituksen päätöstä vastaan olemalla osallistumatta enää opetukseen kyseisenä päivänä tai marssimalla ulos menillään olevalta oppitunnilta.

Myös meidän koulumme opiskelijoita osallistui tempaukseen. Järki-lehti oli paikan päällä haastattelemassa marssiin osallistujia ja sitä vastustavia. Saimme haastatteluun muutaman lukiomme opiskelijan. Osa halusi osallistua haastatteluun omalla nimellään, mutta myös anonyymisti haastatteluun osallistujia oli.

Haastattelussa opiskelijoita

Sain haastatteluun nimellä kaksi opiskelijaa, Arttu Lagerin sekä Kasperi Teurokosken. Seuraavaksi heidän näkemyksiään marssista.

Miksi olet täällä? Kannatatko marssia?

Arttu: “Mun mielestä nuorten vaikuttaminen on todella tärkeetä nykymaailmassa ja hallituksen tekemät leikkaukset nuoria, eli Suomen tulevaisuutta kohtaan, on väärin. Halusin olla osana vaikuttamassa ja saada oman ääneni kuuluviin.”

Kasperi: “Olen tässä mukana, ensiksi, koska pääsee skippaamaan tuntia ja toiseksi, ei ole fresh, että hallitus leikkaa opiskelijoilta ja muuttaa koulutusta maksulliseksi, vaikka ensiksi luvattiin toista.”

Mitä mieltä olet, toteutuiko marssi odotustesi mukaisesti? Ja oletko tyytyväinen mukaan lähteneiden määrään?

Arttu: “Määrästä olen erittäin tyytyväinen. Olen ylpeä ja onnellinen kuinka moni on lähtenyt tähän mukaan. Jodelissa käydyn keskustelun mukaan sai erilaisen kuvan. Kuitenkin varsinainen ulos koulusta marssiminen olisi ollut hauskinta legendaarista, mutta kyllä tämäkin on erittäin hienoa, kun porukka kokoontuu areenalle ja on täällä ja paikalla on MTV uutiset haastattelemassa. Tässä on vaan kaikki todella hyvää.”

Kasperi: “On hienoa, että nuoret uskaltavat lähteä tunneilta, vaikka saattaakin tulla poissaoloja. On tää hyvä, että tänne on näin paljon jengiä osallistunut, vaikka olisihan tänne saanut enemmänkin opiskelijoita tulla.”

Näkyykö mielestäsi Jodelissa käyty negatiivissävytteinenkin keskustelu nyt täällä vai oliko se enemmän netissä kärjistämistä?

Arttu: “Mun mielestä se on ainakin näyttänyt selvästi, että jos eskaloidutaan siihen, että haukutaan toista toisen mielipiteiden ideologien, halujen tai minkään tahansa puolesta, se kertoo jotakin ihmisen itsetunnosta ja omasta elämästä. On ihan jäätävän tyhmää haukkua toisia esimerkiksi vihrevassareiksi, kommunisteiksi, oikeistolaiseksi tai miksi tahansa vain sen takia, että he haluavat vaikuttaa johonkin.”

Kasperi: “Mun mielestä Jodelissa huudetaan ihan huutamisen ilosta. Vaikka siellä sanotaankin, että ei kannata osallistua ja väitetään, että ei osallistuta, niin varmasti moni heistäkin on tullut tänne paikalle. Jodelissa halutaan vaan saada sitä kohua tulille.”

Artun ja Kasperin lisäksi sain haastatteluun myös kaksi anonyyminä pysyttelevää opiskelijaa. Seuraavaksi heidän mietteitänsä sekä puolesta että vastaan marssin.

Miksi olet täällä? Kannatatko marssia?

En ole kannattamassa tätä. Marssi ei aja henkilökohtaisia arvojani siitä, miten opiskelijoiden elämää parannetaan. Ulosmarssi ei aja opiskelijoiden eikä ykislöiden etuja.

Olen marssin puolesta, koska mielestäni ilmainen koulutus kuuluu kaikille. Varsinkin toisen asteen koulutus ja mieluummin pidemmällekin, koska kouluts auttaa porukkaa tulevaisuutta varten eikä kaikilla ole varaa koulutukseen. Minulla henkilökohtaisesti on varaa, mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi.

Mitä mieltä olet, toteutuiko marssi odotustesi mukaisesti? Ja oletko tyytyväinen mukaan lähteneiden määrään?

Realistinen toteutus on se, että ihan sama mitä kaikki sanoo, niin arviolta noin puolet osallistuu tähän. Tosin tunneilta ihmiset kyllä lähtevät pois hyvinkin aktiivisesti, mutta osallistumisprosentti itse ulosmarssiin on aika pieni. Marssin idea oli hyvä, mutta totetus huono.

Tää on toteutunut aika hyvin, mutta on hämmentävää, että seassa on myös marssia vastustavia opiskelijoita ja se ei anna täysin todellista kuvaa siitä, kuinka moni tätä todellisuudessa kannattaa. Ja minulla ei ainakaan ollut mitään käryä mitä pitää tehdä paitsi lähteä pois tunnilta.

Näkyykö mielestäsi Jodelissa käyty negatiivissävytteinenkin keskustelu nyt täällä vai oliko se enemmän netissä kärjistämistä?

Tottakai netissä keskustelut kärjistyvät, koska siellä ei tarvitse omalla nimellä keskustella. Poliittinen keskustelu syntyy siellä herkemmin ja sitä ei käydä ihan näin rauhallisissa merkeissä, kuten täällä nyt. Toisten leimaaminen ei ole rehelliseen poliittiseen keskusteluun sopivaa. Ideat täytyy aina kertoa faktoina.

Ehkä vähän henkilöityy ja pystyy vähän päättelemään kuka on mitäkin mieltä, mutta olihan se vähän kärjistettyä se keskustelu Jodelissa. Porukka ei välttämättä uskalla päin naamaa sanoa kaikkia mielipiteitä.

Eriäviä mielipiteitä

Tempaus sai osakseen myös kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitä esitettiin etenkin Järvenpään lukion Jodel-kanavalla sekä ennen tapahtumaa että tapahtuman jälkeen. Välillä keskustelu kärjistyi ja ulosmarssiin osallistuneita muun muassa haukuttiin vasemmiston kannattajiksi ja kommunisteiksi, vaikka marssin ensisijainen tavoite olikin puolustaa lukiolaisten etuja. Moni ulosmarssia kritisoinut koki tapahtuman olevan liian poliittisesti latautunut ja näin vastusti sitä. Toisaalta osa opiskelijoista yksinkertaisesti kannattaa hallituksen leikkauksia ja näin eivät joko kokeneet tarpeelliseksi ottaa kantaa tai vastustivat marssia.

Nykyisessä tilanteessa valtion on tehtävä leikkauksia parantaakseen taloudellista tilaansa, mutta etenkin marssia kannattaneet ja siihen osallistuneet kokivat leikkausten osuvan väärään kohteeseen ja totesivatkin hallituksen leikkauksia kannattaneiden vastalauseeksi ettei nuorilta tai koulutuksesta saa leikata.

Kritiikin seassa oli kuitenkin myös marssia kannattaneita opiskelijoita ja useiden ennakkokyselyiden mukaan jopa yli 70 prosenttia Jodel-kanavan lukijoista kannatti marssia ja oli itse osallistumassa siihen. Tarkkaa lukua on vaikea arvioida, mutta arviolta noin muutama sata opiskelija ilmaantui paikalle areenalle sekä sen ympäristöön. Luvuissa täytyy ottaa huomioon ettei osa abeista enää ole kirjoitusten jälkeen koululla.

Kuitenkaan kaikki eivät ottaneet kantaa oleenkaan, vaikka jäivätkin oppitunnille. Jodelissa käydyn keskustelun perusteella sai helposti virheellisen kuvan, että oppitunnille jääminen tarkoitti automaattisesti marssin vastustamista, vaikka eihän asia näin ollut. Jokin tapa olla osallistumatta on oltava eikä ole ikinä väärin jäädä opiskelemaan. Osa opiskelijoista saattoi myös olla normaalisti ruokailussa marssin alkaessa ja näin joko osallistua marssiin tai olla ottamatta kantaa.

Valtamedia paikalla

Myös valtamedia kiinnostui tapahtumasta ja paikalla lukiollamme seuraamassa marssia olivatkin MTV sekä Keski-Uusimaa. MTV:n toimittajat haastattelivat opiskelijoita lukiomme aulassa sekä areenan ympäristössä. Haastatteluissa kävivät niin marssia kannattaneet kuin sitä vastustaneetkin. Sen lisäksi MTV oli kello 12.15 kuvaamassa, kun opiskelijoita alkoi virrata ulos luokista.

MTV:n vierailu koululla kesti noin tunnin, jonka jälkeen he jatkoivat matkaa. Keski-Uusimaa oli huomattavasti vähemmän esillä ja tekivät lähinnä omaa lehtijuttuaan.

Pöly laskeutuu

Marssin jälkeen opiskelijoita pyöri merkittävissä määrin areenalla sekä sen ympäristössä vielä noin puolen tunnin ajan, jonka jälkeen moni joko lähti kotiin tai jatkoi seuaavalle oppitunnille. Koulullla oli myös samana päivänä uusintakokeet, joita niihin ilmottautuneet eivät voineet ymmärrettävistä syistä jättää väliin.

Tunnelmaa marssin jälkeen nostatti vapaaehtoisten opiskelijoiden lauluesitys areenalla.

Loppupäivä koululla sujui varsin rauhallisissa merkeissä ja Järjen toimitus bongasikin muun muassa opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajiston kiittämässä rehtoria koulun henkilökunnan hyvästä suhtautumisesta opiskelijoiden ulosmarssiin. Kaikkien oli tärkeää ymmärtää, että protesti ei koskenut Järvenpään lukiota tai Järvenpään kaupunkia, vaan kyseessä oli valtakunnallinen Suomen hallituksen toimia vastustanut mielenilmaus.

Juttua tarkennettu 26.4.2024 klo 8.47, lisätty näkemys hallituksen leikkauksia kannattaneista ja kerrottu leikkausten tarpeellisuudesta.

Viimeisimmän ylioppilaskirjoituksensa kirjoittanut ahkera abi, Paula Nummila

Nuorten hyvinvointi on aihe, joka on viime vuosina puhututtanut aiempaa enemmän ja siihen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Millaiseksi nuoret kokevat olonsa ja mitä asialle voitaisiin tehdä – tai ollaan jo tehty?

Moni nuori opiskelija valittaa etenkin opintojen henkisestä kuormittavuudesta sekä stressistä. Aiemmin eräänlaisina tabuina pidetyistä mielenterveyden ongelmista on alettu puhumaan entistä avoimemmin. Avoin keskustelukulttuuri on johtanut laajempaan keskusteluun nuorten todellisesta hyvinvoinnin tasosta sekä siitä, miten etenkin nuorten henkistä hyvinvointia voitaisiin edistää. Tässä artikkelissa keskitymme etenkin lukiolaisten hyvinvointiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on teettänyt kouluterveyskyselyjä lukiolaisille jo vuodesta 1999 asti. Kyselyn tavoitteena on kerätä monipuolista ja luotettavaa dataa lukiolaisten hyvinvoinnista sekä keskiarvon muutoksista ja ilmiöistä vuosien varrella. Alla kuvakaappauksia vuoden 2023 kouluterveyskyselystä. Voit vaihtaa kuvien välillä painamalla sivuilla olevia nuolia.

Entä Järvenpään lukiossa?

Järki teetti vastaavanlaisen, mutta suppeamman, kyselyn myös Järvenpään lukion opiskelijoilla. Kyselyn tarkoitus oli kartoittaa lukiomme opiskelijoiden yleistä hyvinvointia. Voit tarkastella tuloksia alla olevasta kuvasarjasta.

Kyselyiden tuloksista huomaa selvästi, että meillä on käsillä suuri ongelma, joka pitää ratkaista mahdollisimman nopeasti. Mutta miten? Lukiomme opiskelijat saivat Järjen hyvinvointikyselyssä mahdollisuuden kommentoida sekä jakaa omia kokemuksiansa siitä, miten heidän mielestänsä opiskelijoiden hyvinvointiin panostetaan. Lisäksi kysyimme muutamilta opettajilta sekä koulumme rehtorilta aiheesta.

Moni opiskelija koki etenkin koulun tapahtumien vaikuttavan positiivisesti heidän jaksamiseensa sekä hyvinvointiin. Tämän lisäksi opiskelijahuollon palveluiden, kuten kuraattorin, psykologin, kouluterveydenhuollon ja opojen vastaanotolle koettiin pääsevän matalalla kynnyksellä. Kuitenkin moni kaipaisi lisää tietoa siitä, miten heidän vastaanotoillensa hakeudutaan. Tekstikysymyksiin vastanneista useampi koki, ettei koulun tekemät toimet opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi ole välttämättä niin näkyviä ja toivoivatkin, että toimia tehtäisiin entistä avoimemmin ja ennaltaehkäisevästi. Nyt moni koki ongelmallisena, että usein joutuu erikseen omatoimisesti etsimään tietoa, mistä löytää apua ja hakeutumaan avun piiriin. Tosin esimerkiksi lisäajan tai pienryhmätilojen saaminen kokeisiin koettiin helpoksi ja nopeaksi prosessiksi. Ison osan kehuista sai myös kouluruoka. Ruoan koettiin olevan hyvää ja keittäjien mukavia.

Myös opettajien opetustyyliin ja luokkatiloihin kiinnitettiin huomiota

Koulun palveluiden lisäksi myös moni opettaja oli saanut kehuja siitä, että he kuuntelevat opiskelijoita ja ymmärtävät heidän huoliaan. Tätä toivottaisiin kaikilta opettajilta. Esimerkiksi eräs opiskelija tykkäsi, kun opettajat, jotka tiesivät hänen taustoistaan, kysyivät aina välillä opiskelijan vointia.

Vastauksissa nousi esille myös luokkatilojen ergonomisuus ja keskittymisen vaikeus, jos joutuu istumaan koko 75 minuuttia samassa asennossa epämukavalla tuolilla. Esimerkiksi joissain luokissa olevien jumppapallojen tai nousevien ja laskevien pöytien kehuttiin parantavan työergonomiaa ja vaikuttavan positiivisesti keskittymiskykyyn.

Kaikkeen ei koulu voi vaikuttaa

Vaikka moni kehuukin koulun palveluita ja opettajia, osaan asioista ei voi koulu suoraan vaikuttaa. Kysyimme opiskelijoilta miten he voivat tällä hetkellä ja eräs kysymykseen tullut vastaus nousi erityisesti esille muista. Tässä opiskelijan sitaatti:

Aion kertoa olostani erittäin tiivistetysti. Olo on suoraan sanoen melko synkkä. En ole löytänyt ainuttakaan kaveria varmaan Suomen suurimmasta lukiosta. Minulla ei myöskään ole vapaa-ajalla ollenkaan kavereita. Tunnen surua ja katkeruutta siitä faktasta, kuinka iloisia kaikki muut vaikuttavat olevan. Miksi minä en ole saanut sitä, mitä he ovat? Mitä minulta puuttuu? Olenko vain pelkkää arvotonta jätettä ihmisten silmissä? Opiskelujen suhteen en oikein tiedä mitä tehdä. Se tuntuu vain päättömältä seilailulta eri aineesta toiseen.

Tällaiset kommentit ovat myös synkkää luettavaa, eikä kenenkään toivoisi joutuvan kärsimään yksin. On tärkeää, että ympärillä on henkilöitä, joihin voi turvautua ja joilta pyytää apua. Allekirjoittaneet kannustavatkin menemään rohkeasti puhumaan toisille ja tarjoamaan apua, mikäli näet, että joku sitä tarvitsisi!

Henkilökunnan haastattelut

Lähetimme haastattelukysymyksiä myös koulumme henkilökunnalle. Saimmekin haastatteluun liikunnanopettaja Ari Jalovaaran sekä lukiomme rehtorin Marja-Liisa Lehtiniemen.

Ari Jalovaara

Sanni: Minkälaisena näet meidän lukion opiskelijoiden voinnin?

Ari: “Mielestäni opiskelijat voivat yleisesti varsin hyvin. Riittävä yöuni antaisi perustan kaikelle hyvinvoinnille.”

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt oppitunneilla/koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Ari: “Oppilaat ovat hyvin rauhallisia, ehkä läppäri hallitsee vähän liian paljon opiskelijan elämää. Lyhytaikaista mielihyvää saa älypuhelimista, mutta korkoa kasvavaa dopamiinia tulee liikunnasta, ystävistä, ruoasta yms.

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia (esim. kursseillasi)?

Ari: “Terveystiedossa käydään läpi mielen hyvinvointiin liittyviä asioita. Kehotan opiskelijoita käymään jaloittelemassa välillä kun on itsenäisen työskentelyn aika. Teen paljon toiminnallisia harjoituksia, joissa tulee mm. sosiaalista vuorovaikutusta. Liikunnan tunnit antaa voimavaroja fyysiseen, psyykkiseen että sosiaaliseen hyvinvointiin. Myös kognitiiviset kyvyt kehittyvät liikunnassa eikä ruutupaperia tarvita. Liikunta on avain mielen hyvinvointiin.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Ari: “Tehkää asioita, joita ette ole koskaan aiemmin tehneet eli haastakaa itseänne uusiin juttuihin. Pitäkää kuitenkin järki jäässä eikun päässä”

Vastauksista voisi päätellä, että liikunnanopettajan silmiin nuorten hyvinvointi näyttää olevan kohtalaisen hyvällä tasolla. Kuitenkin yleinen mielipide koulumme opettajien keskuudessa näyttää olevan päinvastainen – keskustellessani opettajien kanssa aiheesta, on usein noussut ilmaan huoli. Nuorten huonovointisuus on näyttäytynyt opiskelutilanteissa mm. poissaoloina, opiskelun välttelemisenä sekä väsymyksenä. Koulumme opettajat pyrkivät puuttumaan nuorten tilanteisiin, mikäli oppitunneilla ilmenee jatkuvasti tiettyjen yksilöiden kohdalla pahoinvointia. Tämä on kuitenkin hankalaa lukiomme suuren opiskelijamäärän ja opettajien henkilökohtaisten resurssien vuoksi.

Omassa kouluarjessani keskusteluissa ystävien ja kanssaopiskelijoiden kanssa aiheena on useimmiten voiminen huonosti. Omien vanhempien, opettajien ja yhteiskunnan aiheuttamat odotukset luo opiskelijalle helposti paineita – ei pelkästään opiskelun suhteen vaan myös vapaa-ajan käytön suhteen.

Oppilaitoksemme tekee kuitenkin töitä nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi: opiskelijoille on tarjolla kuraattoritapaamisia, psykologitapaamisia sekä muun muassa opinnonohjaajien tapaamisia. Terveydenhoitajaakin voi vetää hihasta, mikäli oma terveydentila huolestuttaa. Oppilaitoksessamme on myös useita kursseja ja tapahtumia, jotka tarjoavat opiskelijoille osallistumista yhteiseen toimintaan. Huonosti voivan opiskelijan voi kuitenkin olla vaikeaa oma-aloitteisesti osallistua yhteisölliseen toimintaan. Seuraavaksi vielä rehtorimme vastaukset aiheeseen.

Marja-Liisa Lehtiniemi

Sanni: Mitä huomioita olet tehnyt koulussa nuorten hyvinvoinnista?

Marja-Liisa: “Jaksamisen haasteet ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kovasti mietityttää, kuinka paljon nuorten elämää kuormittavat eri sosiaalisen median kanavat. jolloin riittävä lepo voi jäädä vähäiseksi.”

Sanni: Miten pyrit tukemaan nuorten hyvinvointia?

Marja-Liisa: “Lukiossamme on mahdollista yksilölliset opintojen valinnanmahdollisuudet, mikä voi tukea jaksamista. Lisäksi lukiossa on tarjolla oppimisen ja opiskeluhuollon tukea. Työyhteisössä pyrin välittämään saamaani tietoa nuorten haasteista, jotta ymmärtäisimme nuorten elämäntilannetta paremmin.”

Sanni: Tekeekö koulu mielestäsi tarpeeksi opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen? Jos ei, mitä koulu voisi tehdä lisää? Mitä koulu tekee jo hyvinvoinnin tukemiseksi?

Marja-Liisa: “Resurssien puolesta teemme parhaamme. Yhteisöllisyyden vaaliminen tukee hyvinvointia, ja erityisesti meidän lukiossa koko koulun yhteisten tapahtumien koetaan edistävän hyvinvointia. Jotkut ratkaisut, mitä haluaisin tehdä, vaatisivat lukiosäädösten muuttamista.”

Sanni: Mitä haluaisit sanoa lukiomme opiskelijoille?

Marja-Liisa: “Nykylukiolaiset pohtivat ehkä likaakin lukion jälkeistä elämää. Tämä aiheuttaa paineita ylioppilaskokeissa menestymiselle. Opiskelijoiden on hyvä tiedostaa, että samaankin tavoitteeseen voi päästä eri polkuja pitkin. Tulevaa elämänpolkua on myös vaikea kenenkään ennustaa, mihin se lopulta johtaa. Itsekään en lukioikäisenä suunnittellut, että olen joskus lukion rehtori. Paljon myös puhutaan elämässä menestymisestä. Mitä se on? Mitataanko menestyminen rahassa vai onko se jotain muuta? Itse näkisin keskeisenä, että jokainen lukiolainen löytäisi omien vahvuuksiensa mukaisen elämänuran.”

Kiitämme sekä Aria että Marja-Liisaa hyvistä vastauksista ja halukkuudesta tulla haastateltavaksi!

On tärkeää ottaa nuorten hyvinvointi vakavasti ja panostaa etenkin jo aikaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevään työhön. Näin kenenkään ei tarviitse joutua voimaan pahoin saatika kokea ettei yhteiskunta kuuntele omia huolia.

Ja muista! Mikäli olet avun tarpeessa, löydät kaikkien tukipalveluiden ajankohtaiset yhteistiedot uusimmasta lukuvuosioppaasta!

https://www.jarvenpaanlukio.fi/opiskelu/oppaat-ja-julkaisut

Kirjoittanut: Eemil Pietilä ja Sanni Veijalainen

Kuvat: Sanni Veijalainen (artikkelikuva) ja Eemil Pietilä (tilastot)

Lainaus kirjailijalta haastattelussa lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen:

“Jos heräät aamulla ja haluat kirjoittaa, olet kirjailija” -Minttu Vettenterä, Kirjailija

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat taitoja, jotka opitaan tyypillisesti esikouluiässä. Kuitenkin näitä taitoja opiskellaan edelleen lukiossa. Miksi näin? 

Jyväskyläläisen Korpilahden yhteiskoulun opettajan Marjut Aholan mukaan lukeminen kehittää sanavarastoa, empatian kykyä, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa sekä tukee aivoterveyttä. Kirjoittamista opiskellaan koulutuksen yhteydessä tekstien sujuvuuden parantamiseksi. Kieliopin ja kirjoittamisen osaaminen on kriittisen tärkeää esimerkiksi työnhaussa ja jatko-opiskelussa nykypäivänä. Äidinkielen osaamisen painotus useissa kolmannen asteen koulutuslaitoksissa on kasvanut merkittävästi.  

Lähdin kysymään Järvenpään lukion Jodel -keskustelupalstalla ihmisten lukemistottumuksia. Kyselyyn vastasi 195 ihmistä, joista enemmistö kertoi lukevansa kirjoja vapaa-ajalla. Kuitenkin jako oli todella tasainen. Tämä tarkoittanee sitä, että n. 90 oppilasta vastanneista ei lue kirjallisuutta vapaa-ajalla.  

Pisa-tutkimustuloksien valossa lukutaidon taso on heikentynyt nuorilla. Lukutaidon OCED-keskiarvo ylittävistä maista Suomi on suurimmassa laskussa. Tähän suurena syypäänä nähdään sosiaalisen median yleistyminen ja lukemisen vähentyminen. Suomessa nuoret ovat esimerkiksi oppitunneilla useammin puhelimilla, joka häiritsee opiskelua. Marjut Aholan mukaan lukemista tulisi lisätä eikä hänen mielestään pysty lukea liikaa.  

Sain mahdollisuuden haastatella kirjallisuuden ammattilaista Minttu Vettenterää tätä uutisartikkelia tehdessä. Minttu Vettenterä on 44-vuotias Riihimäkeläinen kirjailija. Hänen tuotoksiinsa kuuluvat esimerkiksi valtamediaan päässyt Jonakin päivänä kaduttaa sekä Möllärimestari -kirjallisuuden palkinnolla palkittu Jaaron ja Merenneitojenmaan prinsessat. Hän pyörittää nykyään pienkustantamoa nimeltä Pinkumi.  

Haastattelussa: Kirjailija Minttu Vettenterä

Esittele itsesi. Kuka olet?

Minä olen Minttu Vettenterä, kirjoittamisen sekatyöläinen. Olen kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, joihin lukeutuu romaaneja, lasten-, fantasia- sekä kauhukirjallisuutta. Olen myös kirjoittanut tietokirjan gerbiileistä. Kirjojen ohella olen opettanut kirjoittamista ja nykyään omaan pienkustantamon.

Mitä lukeminen on sinulle?

Lukeminen on minulle tärkeää. Se rentouttaa ja avartaa maailmaa. Se on myös hyvä tapa oppia uusia asioita.

Luetko sinä kirjallisuutta?

Nykyisellään arki on hektistä, joten tulee enemmän kuunneltua äänikirjoja. Koen kuitenkin fyysiset kirjat tärkeiksi, koska fyysisessä kirjassa on oma juttunsa. Ihminen uppoutuu kirjaan toisella tavalla, jopa paremmin kun hän itse lukee.

Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Saan inspiraatiota luonnosta. Ylipäätänsä saan inspiraatiota kaiken ympärillä tapahtuvan seuraamisesta. Käytän tässä ajatusleikkiä: Miksi tapahtuu/mitä voisi tapahtua. Tällä ajatusleikillä ajattelen päivän tapahtumia. Minua kiehtoo ihmisen mieli ja se, miksi se toimii sillä tavalla kuin se toimii.

Mitä lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää haluaisit sanoa lukiolaiselle nuorelle?

Lukekaa ja kirjoittakaa, mutta älä anna kenenkään sanella sitä, mitä sinun kuuluisi lukea tai kirjoittaa. Monesti lukemisen ilo tyssää siihen, että joutuu lukemaan “vääränlaista” kirjallisuutta, joka ei tuo itselleen iloa. Kirjoittamista kannattaa kokeilla, vaikka ei omalta jutulta tunnu, koska se on hyvä tapa jäsennellä ajatuksia. Sanotaan, että puhumisen ohella kirjoittaminen on ainoa riittävän hidas tapa ajatella.

Mitä kouluja olet itse käynyt?

Olen opiskellut kirjoittamista ja viestintää avoimella yliopistolla Turussa ja Jyväskylässä.

Omaa sanottavaa?

Monet pohtivat, miten tullaan kirjailijaksi? Jos heräät aamulla ja halua kirjoittaa, olet kirjailija.

Kiitos.

Viime viikolla 4.-8.3. koulullamme vietettiin musiikin ja tanssin viikkoa. Viikon varrella arkea piristivät Areenalla järjestetyt välituntikonsertit, joissa esiintyivät musiikki- ja tanssilinjalaiset. Viikko huipentui perjantaina järjestettyyn show’hun, jolloin lavalla tulkittiin muun muassa itse kirjoitettuja ja sävellettyjä kappaleita sekä musiikkia tanssin keinoin.  

Tiistaista torstaihin tutuksi näyksi muodostui opiskelijoiden parveilu Areenan ympärillä ennen kello yhden oppituntia. Tuntien välissä päästiin nimittäin nauttimaan musiikkiesityksistä, joista vastuussa olivat koulumme omat opiskelijat. Oppituntien välissä aikaa ei ole kuin kymmenen minuuttia, mutta lyhyet ja ytimekkäät esitykset herättivät kiinnostusta.  

Tiistaina viikon esitykset aloitti Paula Nummila kahdella pianokappaleella, jotka ihastuttivat yleisöä herkän ja taidokkaan tulkinnan myötä. Keskiviikkona Areena otettiin haltuun räpäten, kun lavalle asteli Arttu Lager. Torstaina välituntishow’ssa kuultiin metallimusiikkia, kun Otto Kapanen, Juuso Niemi, Petteri Söderholm, Sami Ollinmäki ja Mikko Johansson soittivat Metallican Astronomy-kappaleen ja hieman vaihtuneella kokoonpanolla Otto Kapasen ja Veikko Heikkisen laulamina System of Downin Aerials-kappaleen. 

Perjantaina koulussa päästiin juhlistamaan vielä hienoa viikkoa tunnin mittaisen tapahtuman muodossa. Musiikkiesityksiä kuultiin niin eri kielillä kuin erilaisin kokoonpanoin. Vierailevina tähtinä tapahtumassa esiintyi Musiikkiopiston selloyhtye, johon kuului koulun opiskelijoita. Sellon soiton lisäksi tapahtumassa kuultiin myös opiskelijoiden itse säveltämiä ja sanoittamia kappaleita, kuten Maya Pankninin You make my smile shine, Tuuli Lintulan Ihmiset juoksee pois mun luota sekä Eeli Karhun ja Mauno Törmän Pinnan alla. Sovituksista ja esitysten ulkonäöstä vastasivat myös kappaleiden tekijät. Esitysten jälkeen saimme myös kuulla hieman tarinoita ja tekoprosesseista kappaleiden takaa.  

Lavalla nähtiin myös tanssia, kun ykkösvuoden tanssilinjalaiset olivat pistäneet parastaan. Ryhmä esiintyi yhdessä tapahtumassa toiseksi viimeisenä, mutta sen lisäksi yleisö pääsi näkemään tanssijoiden itse koreografioimia soolonumeroita.

Viikon aikana pääsin haastattelemaan musiikin ja tanssin viikolla esiintyviä opiskelijoita. He kertoivat lyhyissä haastatteluissa omista esityksistä sekä siitä, jännittävätkö he ennen esiintymistä. Tiistaina tavoitin Arttu Lagerin välitunnin esiintymisen jälkeen, torstain kenraaliharjoituksissa sain haastateltaviksi tanssijat, ja perjantain show’n jälkeen fiiliksiä avasivat haastattelussa Eeli Karhu sekä Tuuli Lintula ja Sara Brandão. 

Kertoisitko ensiksi, kuka olet? 

Olen Arttu, ykkösvuoden opiskelija ja ytyläinen. 

Me olemme Jäken lukion ykkösvuoden tanssilinjalaiset eli Sofia, Leeni, Peppi, Iiris, Mila, Suvi ja Linnea. 

Mä olen Eeli, taiteilijanimeltä xMike. Mä oon musalinjalla nyt toista vuotta.  

Mä olen Tuuli, kakkosvuoden musiikkilinjalainen. -Ja mä olen Sara, myös toisen vuoden musiikkilinjalainen. 

Mitä ja minä päivänä esitit musiikin ja tanssin viikolla? Oman biisin tekijöille: mikä inspiroi kappaleiden syntymisessä? 

Arttu: Esiinnyin keskiviikkona 6.3. kello 12.55 ja esitin kaksi Eminemin kappaletta, Rabbit run ja Framed. 

Tanssilinjalaiset: Me esiinnytään perjantaina 8.3. ja esitetään nykytanssipainotteinen koreografia kappaleeseen Human. Koreografia on Helenan (tanssiopettaja) luoma, mutta ollaan sitä sovellettu itselle sopivaksi. 

Eeli: Esiinnyin nyt perjantaina omalla biisillä Pinnan alla. Inspiraatiota biisiin sain monilta pieniltä jenkkiartisteilta, joita tykkään kuunnella. Biisejä tehdessä tykkään kirjottaa paljon omista tunteista ja asioista, jotka tuntuu hyvältä. 

Tuuli: Mä esitin nyt perjantaina ensin Petran kanssa Laura Närhen Siskoni-biisin ja sen lisäksi mä esitin mun oman biisin Ihmiset juoksee pois mun luota.  

Sara: Mä olin laulamassa mukana tuossa Tuulin omassa biisissä. 

Miten suhtaudut esiintymiseen? Jännittääkö sinua tai valmistaudutko jotenkin erityisesti, vaikka rutinoituneilla äänenavauksilla? 

Arttu: Aina jännittää, mutta kun lavalle pääsee kaikki stressi katoaa ja pääsee flow-tilaan. Esitykseen valmistaudun juomalla vettä. 

Tanssilinjalaiset: Jännitetään ja kerrataan koreografiaa. Lähes aina ja kaikkia jännittää, mutta Sofiaa ei kuulemma koskaan. 

Eeli: No siis, tykkään kovasti esiintyä. Paineilen yleensä ennen esiintymistä, jännittää, mutta olen silti aina tosi innoissani, kun pääsee lavalle.  

Tuuli: Musta oli tosi kiva esiintyy ja olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin joskus esittää myös omaa musaa. Ja nyt tuntu sitten siltä, että oli se hetki. Mua ei jännitä yleensä ennen esityksiä, mutta juuri ennen, kun lavalle pitäisi mennä niin alkaa vähän jännittämään ja kädet tärisemään. Mutta hyvin se aina menee. 

Sara: Musta on aina tosi kiva esiintyy, eikä enää jännitä yhtään niin paljon, kun ykkösvuonna. Ekana vuonna mua jännitti tosi paljon, mutta nykyään vähemmän. Mä yleensä ennen lavalle menoa hengittelen syvään ja ääntä lämmittäessä pystyy jo alkaa rentoutumaan. 

Viimeisenä yleisön pyynnöstä-kysymys: Mikä on sinun suosikkivärisi? 

Arttu: Suosikkivärini on juuri sama, minkä värinen paita sulla (haastattelijalla) on, eli keltainen. 

Tanssilinjalaisilta sain tähän kohtaan monia vastauksia, mutta pintaan nousivat väreistä punainen, liila, sininen ja pinkki. 

Eeli: Riippuu päivästä, tänään on tämmönen beige. 

Tuuli: Mun lempiväri on sininen. 

Sara: Mun on punainen. 

Välituntikonsertit ja perjantain show piristivät koulun arkea ja yhdistivät koulun väen Areenan ääreen. Viikko mahdollisti esityksistä nauttimisen sekä esiintyjille esiintymismahdollisuuden, mikä antaa varmasti paljon iloa ja valoa myös koeviikkojen sekä ylioppilaskokeiden keskelle. Seuraavan kerran musiikki- ja tanssiesityksistä on mahdollista päästä nauttimaan huhtikuun Open Stagessa. 

Anonyymi sosiaalinen media lisää mahdollisuuksia ja tuo samalla vastuita. Miten anonymiteettiä voidaan käyttää hyödyksi ja mitä riskejä se tuottaa?

Jodel on Saksalaisen yrityksen The Jodel Venture GmbH:n kehittämä anonyymi sosiaalisen median alusta, joka mahdollistaa sisällön jakamisen matalammalla kynnyksellä. Internetin keskustelupalstoja mukaillen alkuperäinen postaaja saa OJ (original jodler) tägin. Poikkeuksena tähän on se, ettei sovelluksessa ole ollenkaan käyttäjänimiä, vaan kukin postaukseen kommentoinut saa itselleen järjestysluvun mukaisen numeron, joka kuvastaa käyttäjää kyseisessä langassa.

Myös lukioltamme löytyy Jodelista oma kanava. Kanavalla @jäkenlukioo käydään monesti keskustelua esimerkiksi kouluarkeen ja muuhun lukio-opiskelijoiden päiväjärjestykseen liittyvistä asioista. Mutta käytetäänkö anonymiteettiä väärin? Miten se voi vaikuttaa lukion yleiseen ilmapiiriin?

Järki teetti 15.2.2024 tutkimuksen lukiomme Jodel-kanavalla, jossa kysyttiin, millainen vaikutus Jodelin lukijoiden mielestä kanavalla on koulun ilmapiiriin. Tutkimus teetettiin kyselytutkimuksena Jodelin poll-ominaisuuden avulla. Kyselyyn sai vastata jokainen lukio Jodel-kanavaa seuraava ja vastausvaihtoehdot olivat positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Tämän lisäksi oli mahdollista avata kommenteissa tarkemmin omia ajatuksiaan “muu” vaihtoehdon avulla.

Kyselyyn tuli yhteensä 178 vastausta, joista 32 % mielestä Jodelilla on positiivinen vaikutus ilmapiiriin, 14 % mielestä negatiivinen ja 51,1 % ei osannut sanoa tai piti vaikutusta hyvin vähäisenä/neutraalina. Tarkentavia kommentteja postaukseen tuli viisi kappaletta.

Vastanneiden kesken oli paljon eriäviä näkemyksiä

Eräs kommentoija piti keskustelua kanavalla melko toksisena, mutta sanoi kuitenkin saavansa kanavalta myös apua. Tämän lisäksi kaksi muuta kommentoijaa kokivat, että keskustelun sävy riippuu postauksen aiheesta. Lukion ulkopuoliselta opiskelijalta saadussa kommentissa todettiin ettei lukio vaikuta kovin houkuttelevalta ulkopuolisen näkökulmasta.

Kommenttikentän avoimet vastaukset olivat enimmäkseen samantyyppisiä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Sosiaalinen media on myös tehokas tapa vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi toisen vuosiluokan opiskelijoiden wanhojen tanssien omatanssista käytiin kiivasta keskustelua Jodel-kanvalla ja paikoin annettiin voimakstakin kritiikkiä. Lopputuloksena omatanssiin tehtiin muutoksia. Tosin osa kritiikistä oli myös epäasiallista ja suorastaan omatanssin haukkumista. Tällöin kritiikki meni yli. Lisäksi Järjessä jo aiemmin kerrotuista opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan vaaleista keskusteltiin myös laajasti. Ehdokkaista esitettiin mielipiteitä ja heidän kampanjointiansa kommentoitiin. Välillä tuli kritiikkiäkin, mutta suoraa haukkumista oli hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Suurin osa kanavan seuraajista ei kuitenkaan osannut sanoa, onko Jodelilla parantava vai heikentävä vaikutus lukiomme ilmapiiriin tai piti vaikutusta hyvin vähäisenä. Sosiaaliseen mediaan liittyy aina omat riskinsä etenkin nettikiusaamisen osalta, ja anonymiteetti voi lisätä houkutusta sanoa jotain sellaista, mitä ei ehkä kasvotusten sanoisi. Nämä ovat asioita, jotka ovat käyttäjien itsensä päätettävissä. Kaikin puolin voi kuitenkin sanoa lukiomme Jodel-kanavan olevan kätevä tiedon saamiseen ja ajoittaiseen keskusteluun ajankohtaisista asioista. Lukiollamme on kuitenkin myös toinen kanva @jäkecrush, jossa paljastetaan nimensä mukaan ihastuksia ja jaetaan nimimerkkejä ja tuntomerkkejä. Nämä keskustelut voivat joskus äityä kriittisimmksi ja negatiivissävytteisemmiksi kuin lukion pääkanavan keskustelut.

Kunhan muistamme, miten netissä käyttäydytään asiallisesti, niin voimme kaikki nauttia mukavasta ja avuliaasta kokemuksesta Jodelissa! Tai Jodelin sloganin mukaan #GoodVibesOnly!

Artikkelikuva: Sami Ollinmäki

Kuvakaappaukset: Eemil Pietilä (Jodel-sovellus)

Keskiviikkona 24. päivä tammikuuta 2024 koululla vietettiin sisäpoliittista murrosvaihetta, kun koululle valittiin uusi opiskelijakunnan puheenjohtaja sekä hallitus.

Aamu alkoi heti kiperillä kysymyksillä nimittäin puheenjohtajaehdokkaiden tenttitilaisuudella. Vastakkain olivat Sami Ollinmäki ja Arttu Lager. Tilaisuudessa väistyvä opiskelijakunnan puheenjohtaja Ville Sikström sekä varapuheenjohtaja Tuulianna Hänninen esittivät toinen toistaan kiperämpiä kysymyksiä ehdokkaille. Kysymykset liittyivät muun muassa hallituksen toimintaan, opiskelijoiden hyvinvointiin sekä edunvalvontaan. Ja pääsivät ehdokkaat pohtimaan hieman ulkopolitiikkaakin tenttaajien kysyessä, miten he parantaisivat suhteita muhin lukioihin. Seuraavaksi kuulemme ehdokkaiden fiiliksiä ennen tenttiä Sanni Veijalaisen haastattelemana.

Ehdokkaat nähtiin ennen tenttiä vielä varsin leppoisissa tunnelmissa. Kuvassa Sami Ollinmäki (oikealla) ja Arttu Lager (vasemmalla).

Tentin ennakkofiilikset ja -odotukset

Puheenjohtajaehdokkaat istuvat minua vastapäätä opkh-kopin sohvalla. Tentin alkamiseen on aikaa enää viitisentoista minuuttia, ja tunnelmat ovat sen mukaiset. Siirrymme haastattelun pariin aikailematta.

Mitkä ovat fiilikset juuri ennen vaalitenttiä?

Arttu: “Hiukan jännittyneet. Lähen avoimin mielin ja itsevarmana tähän mestaan ja toivotan myös vastaehdokkaalle onnea.”

Sami: “Täs on tietenkin tietynlainen jännityksen kutina.”

Sami täsmentää häntä jännittävän kysymysten sisältö, ei niinkään itse tilaisuus ja puhuminen.

Miksi uskot, että juuri sinä voitat?

Arttu: “Mä oon saanut itelleni sen verran suosiota, hyvää ja pahaa, tässä viimeisten viikkojen aikana.”

Arttu huomauttaa suosion lisäksi myös omasta puheenjohtajataustastaan sekä taidostaan johtaa isoa joukkoa. “Pystyn johtamaan isoa porukkaa ilman, että mulla tulee suuria paineita.”

Sami: “Koen, että markkinointini on ollut laajaa ja saavuttavaa.”

Esimerkkinä Sami mainitsee nettisivujensa kävijämäärän. Hän mainitsee myös Jodel-alustalla vallitsevasta mielipiteestä mutta myöntää, että se on vain suuntaa antava viesti.

Mitä haluaisit sanoa sinua äänestäneille ihmisille?

Arttu: “Kiitos erittäin paljon teille joka ikiselle. Jos saan edes yhden äänen, oon erittäin iloinen – tottakai voittoa lähdetään tavoittelemaan.”

Sami: “Haluan syvältä sydämeltäni kiittää heitä, jotka ensinnäkin ovat yleisesti vaikuttaneet näissä vaaleissa, ovat äänestäneet kumpaa tahansa meistä. Erityisesti haluan kuitenkin kiittää heitä, jotka ovat äänestäneet minua.”

Mihin uskot, että tentin kysymykset liittyvät?

Arttu: “Varmaankin siihen, miten aiot itse käyttäytyä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, minkälaisia arvoja itselläsi on ja varmaan sellaisia hyvinkin “out of the blue” -kysymyksiä, joihin ei pystyisi mitenkään valmistautumaan.”

Sami: “Villen tuntien kysymykset tulevat olemaan hyvin monialaisia. Ville tulee kysymään kysymyksiä, millä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä puheenjohtajuuden tai opiskelijakunnan kanssa – kompakysymyksiä ja hyvin kummallisia hypoteettisia kysymyksiä.”

Sami kuitenkin lisää uskovansa kysymysten liittyvän hallitustoimintaan sekä mahdolliseen puheenjohtajuuteen.

Mihin kysymykseen ette erityisesti haluaisi vastata?

Arttu: “Itsehän olen sellainen tyyppi, että mitä tahansa multa kysytään, niin mä vastaan jotakin. Oikeastaan ei ole mitään kysymystä mihin en haluaisi vastata.”

Ehdokas kuitenkin myöntää, että kysymykset liittyen hänen mainontaansa olisivat mahdollisesti hieman epämukavia.

Sami: “En koe, että pelkäisin mitään kysymystä. Koen, että Ville ei ole kysymässä kysymystä, joka ei olisi millään tavalla relevantti tähän, joten mä oon aika avoin vastaamaan mihin tahansa.”

Haastattelun päätteeksi kiitän haastateltuja ehdokkaita. He vaikuttavat itsevarmoilta sekä uteliailta – en pysty erottamaan pienintäkään jännityksen pilkahdusta, mikäli hermostuneita naurahduksia ei oteta huomioon.

Tosi kyseessä

Molemmat ehdokkaat esittivät tentissä mielenkiintoisia näkemyksiä. Esiin nousi etenkin opiskelijoiden hyvinvointi sekä opiskelijakunnan hallituksen rooli opiskelijoiden edunvalvonnassa. Tämän lisäksi ehdokkaat pääsivät kukin antamaan omat näkemyksensä hypoteettiseen skenaarioon, jossa opiskelijoiden ja koulun henkilökunnan välit olisivat tulehtuneet. Sekä Sami että Arttu korostivat kommunikaatiota ja yhteisten ratkaisujen löytämistä.

Tenttaajat olivat poimineet Järjen 18.1.2024 julkaisemasta opiskelijakunnan puheenjohtajan vaalista kertovasta lehtijutusta lainauksia ehdokkaiden vastauksista ja kysyivät kysymyksiä niiden perusteella. Esimerkiksi Artulta kysyttiin, miten hän tekisi Järvenpään lukiosta Suomen suosituimman. Artun mukaan lukiota pitäisi mainostaa enemmän somessa, koska moni nuori on somessa. Hän voisi myös itsekin mainostaa lukiota esimerkiksi omalla vapaa-ajalla. Samilta puolestaan kysyttiin, minkälainen on hänen mielestään tehokas, laajakatseinen sekä tarkotuksenmukainen hallitus. Samin mukaan tällainen hallitus ajaa ensisijassa opiskelijoiden etua ja pyrkii ymmärtämään kokonaisvaltaisesti opiskelijoiden toiveita. Tällainen hallitus ei käytä opiskelijakunnan rahoja esimerkiksi hallituksen keskinäisiin menoihin.

Talousasiat nousivat yleisestikin esiin, kun ehdokkailta kysyttiin, miten heidän mielestään opiskelijakunnan varoja tulisi käyttää. Sami jatkoi aikaisempaa linjaansa ja toisti näkemyksensä siitä, ettei opiskelijakunnan rahoja tulisi käyttää hallituksen keskeisiin menoihin. Sami kuitenkin lisäsi, että sellaisiin hallituksen sisäisiin tapahtumiin, kuten koulutustapahtumiin, voidaan harkitusti käyttää opiskelijakunnan rahoja. Kuitenkin tällaisen rahankäytön hyödyn tulee koskea kaikkia opiskelijoita. Arttu komppaa Samia rahankäyttöön liittyvissä kysymyksissä, mutta lisää vielä kiskan yhdeksi rahankäytön kohteeksi. Hänen mielestä kiskan toimintaan pitäisi panostaa entistä enemmän.

Kiinnostuneet opiskeilijat sekä opettajat olivat kerääntyneet kuuntelemaan ehdokkaiden puheenvuoroja areenalle ja sen ympärille.

Tiukan tenttitilaisuuden jälkeen ehdokkaat siirtyivät jännittämään, kun opiskelijat pääsivät äänestämään mieluisaa ehdokasta. Olihan kyse kuitenkin isosta vastuutehtävästä! Äänestysaikaa oli noin kaksi tuntia, jonka jälkeen ruokavälitunnin lopussa keskusradio kajahti ja radiosta kuului väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin itsevarma ääni. Hän oli tullut ilmoittamaan meille, kuka seuraava opiskelijakunnan puheenjohtaja on, Arttu Lager vai Sami Ollinmäki. Kisa oli selvä. Sami Ollinmäki oli valittu uudeksi puheenjohtajaksi! Yhteensä ääniä annettiin 430, joista Arttu sai 134 ja Sami 296 ääntä.

Politiikantäyteinen päivä ei kuitenkaan loppunut vielä siihen! Iltapäivällä auditoriossa pidettiin opiskelijakunnan jopa yli kolmeen tuntiin venynyt uuden hallituksen järjestäytymiskokous, jossa myös allekirjoittaneet olivat kukin paikalla. Puheenjohtajavaalin tuoma huomio oli kerryttänyt auditorioon jopa yli kolmekymmentä opiskeilijakuntatoiminnasta kiinnostunutta opiskelijaa. Siis enemmän kuin monena vuonna!

Noin puoli kahden aikaan tuore puheenjohtaja lausui maagiset sanat “Avataan kokous kello 13.27 ja todetaan se lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.” ja näin oli kokous virallisesti aloitettu. Alkulöpinöiden jälkeen alkoi tapahtua. Uuden hallituksen rooleja alettiin jakamaan. Eikä aikaakaan, kun ehdolla oli jo useita ihmisiä. Etenkin mediavastaavien, toimintavastaavien ja kioskivastaavien tehtävät olivat suosittuja!

Mitä seuraavaksi? – Opiskelijakunnan tulevaisuus

Moni varmaan pohtii, mitä Ollinmäen valitseminen puheenjohtajaksi käytännössä tarkoittaa. Ollinmäen omien sanojensa mukaan tuoreen opiskelijakunnan hallituksen toiminnan tulevaisuutta on vielä vaikea nähdä kokonaisuutena, mutta konkreettisia suunnitelmia löytyy jo. Suunnitteilla on muun muassa ystävänpäiväjuhla. Luvassa on myös aktiivista kioskitoimintaa, tapahtumia areenalla sekä jo perinteeksi muodostunut toimintapäivä. Opiskelijakunnan toimintaa pääsee myös tulevaisuudessa seuraamaan uudelleen henkiin herättyjen somealustojen kuten Tiktokin kautta.

Eemil Pietilä, mediavastaava:

Etenkin mediavastaavien työllä on iso rooli opiskelijakuntatoiminnan mainostamisessa niin koulun sisällä kuin ulkopuolisillekin. Viime hallituskaudella lukion opk:n somet ovat olleen melko hiljaisia, joten uuden hallituksen mediavastaavien panos tulee varmasti näkymään myös somessa. Tämän lisäksi tietenkin teemme lukion sisäistä mainontaa esimerkiksi opkh:n järjestämistä tapahtumista sekä soitamme perjantaisin musiikkia opiskelijoille. Hienoa olisi, jos yhä enempi määrä ihmisiä kiinnostuisi opiskelijakuntatoiminnasta!

Venla Koponen, kiskavastaava:

Kioskivastaavien tehtävä on pitää auki opiskelijakunnan kioskia, etenkin pitkinä päivinä. Kiskalta voi ostaa pientä syötävää tai vaikka energiajuoman. Uusilla kioskivastaavilla on myös muutamia kehitysideoita kioskille, joita tullaan näkemään tulevan hallituskauden aikana. Kioskin tarkoitus onkin toimia enemmänkin palveluna kuin rahasampona, joten hinnat ovat matalat. Kiskalla nähdään!

Sanni Veijalainen, toimintavastaava:

Toimintavastaavien duunina on järjestää erilaista toimintaa – teemapäivät sekä toimintapäivät toimivat hyvinä esimerkkeinä. Meillä on ollut myös taipumusta järjestää kaikenlaista extraa: glögin ja piparien jakaminen joulun alla, erilaiset teemajahdit…. Oma lempparini tähän mennessä on ehdottomasti välitunnin bingohetki<3 Tälle kaudelle on jo suunnitelmia, joita toivottavasti pääsemme toteuttamaan (kaveripöytä, koulupäivän ulkopuolella järjestettävä virkkaus-/käsityökerho….) teidän kanssanne. Kiskaise käytävällä hihasta tai slaidaa dm, jos herää ajanviettoehdotuksia tai kysymyksiä<3

Kirjoittanut Eemil Pietilä, Sanni Veijalainen ja Venla Koponen

Kuvat: Iita Markkanen

Unohtakaa presidentinvaalit ja kääntäkää katseet keskiviikkona 24.1. järjestettäviin opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajavaaleihin! Näissä vaaleissa vastakkain kilpailee kiveäkin kovempi kaksikko: Arttu Lager ja Sami Ollinmäki. Vuoden suurin poliittinen spektaakkeli nähdään, kun keskiviikkona 24. päivä klo 9.45 areenalla järjestetään myös Yhdysvaltojen Joe Bidenin sekä Donald Trumpin päät sekoittava VAALITENTTI! Tässä suuressa debatissa nämä kaksi erinomaista ehdokasta, Sami Ollinmäki ja Arttu Lager, asetetaan vastaamaan toinen toistaan kiperimpiin kysymyksiin tavoitteena erotella jyvät akanoista. Tämä tilaisuus ei jätä ketään kylmäksi! Alla ensimakua ehdokkaista haastattelun muodossa.

Tekoälyn näkemys vaaliväittelytilaisuudesta

Ehdokkaiden haastattelu

Sami Ollinmäki

Kuka on Sami Ollinmäki?

Olen Sami Ollinmäki, 2. vuosikurssin jokapaikanhöylä ja luonnontiede-matemaattisen linjan opiskelija. Olen aktiivisesti mukana useissa tapahtumissa ja tahoissa lukiolla, organisoiden säännöllisesti mielialaa kohottavia ja arkea rentouttavia tapahtumia. Olen rauhallinen, järjestelmällinen ja luotettava.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut tulisi valita opiskelijakunnan puheenjohtajaksi aiemman kokemukseni sekä osoittamieni taitojen vuoksi. Olen säännöllisesti osallistunut nykyisen hallituksen toimintaan, parantaen sitä ja tuoden esiin mielipiteitäni. Osaan aiempien toimien vuoksi kokouskäytänteitä, hallinnollisia seikkoja sekä johtamista mielestäni erinomaisesti, ja enemmän kuin vastaehdokkaani tai lukion opiskelijakunnan johtamiseen oikeasti tarvitsisi.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Johtamani opiskelijakunnan hallitus olisi tehokas, laajakatseinen sekä tarkoituksenmukainen. Hallitukseni ei toimisi eliittikerhona tai kuppikuntana, vaan olisi olemassa yksinomaan opiskelijakunnan jäsenien, eli teidän arvon lukijat, etujen ja opiskelumukavuuden ajamiseen. Hallitukseni ei olisi vain tapahtumaorganisaattori, konserttien järjestäjä, kioskiyritys tai kokoustoimisto. Hallitukseni olisi monipuolinen ja laaja-alainen taho, joka tekisi työtä monella taholla opiskelijoita varten.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiini lukeutuu muun muassa vastuullisuus, järjestelmällisyys sekä kokemus. Ilman näitä opiskelijakunnan ja sen hallituksen johtaminen ei ole toimivaa, vaan saattaa muistuttaa enemmän sitä kaveriporukan päätöstä siitä, mihin mennään syömään. Vahvuuksiini kuuluu myös tiiviiksi muodostunut verkosto eri lukiomme osaajien kanssa sekä selkeät tavoitteet ja päämäärät, joiden ei voida katsoa olevan eturistiriitaisia. Kehittämiskohteita, joita jotkut kutsuvat heikkouksiksi, on minulla myös tietenkin, niinkuin on kaikilla ihmisillä. Suurin kehittämiskohteeni, joka kumpuaa lähinnä samasta paikasta kuin kykyni ja kokemukseni, on työn määräni. Olen aktiivinen monessa paikassa, ja tämä täyttää luontaisesti kalenteriani, mikä voi johtaa esimerkiksi hallituksen kokousten myöhästymiseen. Tämä aktiivisuus tuo toki myös etuja, sillä kytkeytyneempi puheenjohtaja sujuvoittaa monien yhteistyöhankkeiden järjestelyä.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Tulevana puheenjohtajana odottaisin kaudeltani saumatonta yhteistyötä hallituksen välillä, suuria projekteja sekä jatkuvasti parantuvia opiskelijoiden mahdollisuuksia nauttia lukiovuosistaan. Tämän lisäksi haluan panostaa voimakkaasti opiskelijoiden hyvinvointiin, edistää avointa vuoropuhelua opettajien kanssa ja varmistaa, että lukiossamme vallitsee inklusiivinen ilmapiiri, jossa jokainen opiskelija tuntee itsensä arvostetuksi. Näiden tavoitteiden eteen työskentely on keskeinen osa visiotani, ja pyrin luomaan yhteisön, jossa jokainen opiskelija voi menestyä ja kehittyä.

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Elämä on mielestäni matka, joka koostuu oppimisen etapeista. Jokaisella on paljon varaa oppia lisää, ja käytännön teot ovat parhaita mahdollisia keinoja tehdä niin. Näinollen, minullakin olisi vielä paljon opittavaa opiskelijakunnan puheenjohtajana. Vaikka johtamisesta minulla onkin kokemusta, en ole ennen johtanut lukion opiskelijakuntaa. Se tuo mukanaan uniikkeja haasteita, kuten lukion opetussuunnitelman, tilojen käytön rajoitteet opetuksen puitteissa sekä rajallisen budjetin, jonka kasvattaminen ei ole suurissa määrin mahdollista. Nämä haasteet kuitenkin tekevät pestistä mieluisan, sillä ihmisenä haluan luonnostaan haastaa itseäni ja siten kehittyä.

Vapaa sana:

Hyvät kanssaopiskelijani. Nämä ovat todennäköisesti ensimmäiset puheenjohtajavaalit, joissa kukaan teistä äänestää. Pyydän teitä huomioimaan, että lukion opiskelijakunnan hallitus on fundamentaalisesti erilainen kuin esimerkiksi yläasteen oppilaskunnan hallitus, vaikka se kantaakin samankaltaista nimeä. Pyydän teitä harkitsemaan ääntänne tarkasti – kenet haluatte oikeasti johtamaan tätä tahoa, solmimaan koulukuvaussopimuksia ja yritysyhteistöitä tapahtumapäivään, sekä rahoittamaan wanhoja ja muita tapahtumia. Vaikkette päätyisikään lopulta äänestämään minua, pyydän teitä harkitsemaan valintaanne. Valitkaa pätevä ehdokas, älkää äänestäkö suoraan suosittua sellaista. Voit tutustua lisää kampanjaani ja esimerkiksi kannatuspuheenvuoroihini osoitteessa https://ollinmäki.com/opkh/pj

Arttu Lager

Kuka on Arttu Lager?

Arttu Lager on 16-vuotias Järvenpään lukion ensimmäistä vuotta käyvä opiskelija. Artun tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon isoja asioita, joilla on vaikutusta muihin ihmisiin ja maailmaan. Hän on Jäken lukion biologian ja maantieteen opettajan Emma Lagerin poika, ja Artulla on tavoitteena jättää itsestään mahdollisimman iso, vaikutusta tuonut, ja hyvän tyypin jalanjälki Jäken lukioon.

Miksi juuri sinut tulisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi?

Minut pitäisi valita opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaksi, koska minulla on aiempaa kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen vastuullinen ja luonnollinen johtaja. Kykenen tekemään vaikeitakin päätöksiä ja seistä niiden takana. Olen itsevarma ja tunnen Jäken lukion, sillä olen käynyt täällä jo alle 7 vuotiaasta lähtien. Olen myös hyvä esiintymään.

Minkälainen olisi sinun johtama opiskelijakunnan hallitus?

Minun johtama opiskelijakunnan hallitus olisi järjestäytynyt, tasa-arvoinen ja sillä olisi halu toteuttaa ahkerasti opiskelijoiden tavoitteita sekä parantaa koulun ilmapiiriä ja tunnettavuutta. Opiskelijat olisivat tyytyväisia hallituksen toimiin ja haluaisivat itsekin olla osa opkh:ta. Ennen kaikkea minun johtama hallitus ajaisi aina ensimmäisenä opiskelijoiden etua ja hyvinvointia.

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia sinulla on puheenjohtajan pestiä ajatellen? Entä kehittämiskohteita?

Vahvuuksiani ovat, että olen hyvä johtaja ja luontainen esiintyjä. Saan ääneni kuuluviin. Minulla on kokemusta puheenjohtajan työstä sekä olen rohkea kokeilemaan uusia asioita, vaikka minulla ei olisikaan asiasta aiempaa kokemusta. Osaan sanoa ei. Olen myös erittäin sosiaalinen, mikä helpottaa minua saamaan yhteyksiä muihin tahoihin. Olen kunnianhimoinen tekemään koulustamme Suomen tunnetuimman. Teen ahekrasti töitä roolista tai pestistä riippumatta. Heikkouksiani ovat, että saatan joskus olla jopa liian tunteellinen ja ottaa liikaa vastuuta itselleni. Olen myös suhteellisen nuori puheenjohtaja isossa lukiossa. En asu Järvenpäässä, mutta saan toisena vuonna ajokortin. Olen myös aktiivinen muussa koulun toiminnassa, mikä saattaa aiheuttaa kiirettä. Minun lukujärjestykseni on etenkin ykkösvuonna kiireellinen.

Jos sinut valittaisi puheenjohtajaksi, niin mitä odottaisit tulevalta kaudelta?

Alkukausi tulisi varmasti olemaan pientä härdelliä, sillä tuoreella hallituksella asiat menevät jokseenkin uusiksi. Kuitenkin kun tilanne on saatu kuntoon ja vakautettua, niin odotan kiirellistä vuotta hallituksessa sekä mahtavia ja ennenäkemättömiä kokemuksia. Hallituksen toiminta tulee olemaan hyvinkin ammattimaista ja totisempaa verrattuna ylä- ja alakoulujen oppilaskuntien hallitusten toimintaan. Lupaan, että areenatapahtumista tulee entistäkin mullistavampia!

Koetko voivasi oppia jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Koen, että voin ja tulen oppimaan lisää johtamisen taitoja sekä kehittymään päätöksenteossa, aikatauluttamisessa ja minusta tulee parempi neuvottelija.

Vapaa sana:

Jäken lukio tarvitsee vahvan esikuvan. Sellaisen, joka on valmis tekemään isoja ja vaikeita päätöksiä koulun eteen ja joka haluaa tehdä Jäken lukiosta suositumman vaihtoehdon Suomessa. Sellaisen, joka ajaa opiskelijoiden etua loppuun saakka, pystyy esiintymään ja on opiskelijoiden kanssa vuorovaikutuksessa sekä saa äänensä esiin. Sellaisen, joka hoitaa hommansa loppuun ja joka tekee sen hyvin. Jos olette minun kanssa samaa mieltä, äänestäkää minua, tehdään Jäken lukiosta Suomen tunnetuin lukio!

Väistyvän puheenjohtajan haastattelu

Ville Sikström

Millaista on toimia opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana?

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana toimiminen on haastavaa, mutta palkitsevaa. Tielle on tullut paljon yllättäviä ja aikaa vieviä tehtäviä; on tullut rampattua hallintokäytävällä alinomaa, mutta kaikki haasteet on tähän mennessä selätetty. Työhön kuuluu paljon organisoimista ja ihmisten kanssa työskentelyä, erilaisten intressien pompottelua. Nyt kahden vuoden jälkeen, olen täysin valmis luovuttamaan nuijan seuraavalle puheenjohtajalle.

Oletko oppinut jotain puheenjohtajan työstä? Mitä?

Olen oppinut paljon erilaisia taitoja puheenjohtajana. Olen oppinut paljon organisoimistaitoja ja neuvottelutaitoja: kompromisseja ja tiukkoja äänestyksiä on ollut, ja tilanteet on täytynyt selvittää. Erilaisten ihmisten kanssa työskentelemisestä olen myös oppinut paljon, sillä opiskelijakunnan hallitus on toiminut viimeiset kaksi vuotta erilaisilla kokoonpanoilla.

Onko jotain sellaista, mikä olisi erityisesti jäänyt mieleen puheenjohtajakaudeltasi?

Erityisesti minulla on jäänyt mieleen Ukrainan Värinen Taivas -tukikonsertti, jonka järjestimme syksyllä. Saimme kerättyä 600€ Ukrainan tueksi, mikä on todella merkityksellistä itselleni.

Mitä vinkkejä antaisit tulevalle puheenjohtajalle?

Vinkki viitonen seuraavalle puheenjohtajalle: älä ota liikaa itsellesi tehtäväksi!

Artikkelikuvat luonut Nuppu Tuukkanen ja Eemil Pietilä. Kuvien luomisessa on käytetty apuna myös tekoälyä (poislukien ehdokkaiden omat kuvat).

Juttua muokattu 19.1.2024 klo 1.29, korjattu kirjoitusvirhe väistyvän puheenjohtajan Ville Sikströmin haastattelun otsikosta. Poistettu ylimääräinen a-kirjain.

Villasukat

Pyöräilin ylämäkeä pitkin. Aurinko ja kirkas lumi kirvelivät silmiäni. Viileä kevätaamu viilensi mukavasti. Olin hermostunut ja osa minusta halusi kääntyä takaisin, mutta olin jo tehnyt päätökseni. Ylämäen saavuttuani olin määränpäässäni. Jätin pyöräni autotallin eteen ja kävelin ulkoportaille. Soitin ovikelloa ja yritin rentoutua. Kaisan äiti tuli avaamaan.
”Terve!”, hän hihkaisi energisesti ja hymyili minulle. Hän oli aina iloinen, joten oli vaikeaa kuvitella häntä alakuloisena.
”Mä tulin tapaa Kaisaa”, vastasin iloisesti, sillä yritin olla samalla energiatasolla Kaisan äidin kanssa.
”Miksikäs muutenkaan sinä olisit täällä?”, hän vastasi virnistäen ja huusi sitten talon perälle: ”Kaisa! Aaron on täällä!”
Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi:
”Minun täytyy tästä lähteä zumbaan”
Kaisan äiti käveli nopeasti ulos, enkä ehtinyt hyvästellä häntä. Kävelin eteiseen ja kuulin talon perältä askeleita. Kaisa saapui eteiseen kylpytakissa, ja hän oli kietonut pyyhkeestä turbaanin päähänsä. Hän oli juuri tullut suihkusta ja tuoksui hyvältä.
“Moi”, hän sanoi.
”Mul on yks juttu mist meidän pitää puhuu, mut haluun puhuu siit ulkon.”
Kaisa vaikutti yllättyneeltä, vaikka olin kertonut hänelle saapumisestani.
”Okei. Käyn vaihtamassa vaatteet ja tuun sit.”
Hymyilin hänelle vastaukseksi ja kävelin ulos. Kaisan äiti pakkasi autoon jumppatavaroita ja oli istuutumassa kuskin paikalle. Hän katsoi minua päin ja kysyi yllättäen:
”Koska ajattelitte käydä Föönissä?”
Voi vittu. Olin unohtanut täysin, että hän oli saanut työkavereiltaan kaksi lippua Fööniin, vapaalentotunneli, jossa pystyi kokemaan leijumisen. Hän halusi antaa liput minulle ja Kaisalle.
”Noh, kattoo sit myöhemmin.”
Jouduin valehtelemaan hänelle, sillä tiesin, etten tulisi koskaan käyttämään noita lippuja.
”Kertokaa sitten, kun haluutte käyttää ne”, hän sulki oven ja käynnisti auton. Hän vilkutti minulle ja tein samoin hänelle. Hän ajoi pois ja jäin yksin pihalle ajatusteni kanssa. Minne katosi se onnellisuus, mitä koin Kaisan kanssa? Olin puhunut asiasta hänen kanssaan, mutta hän ei tuntunut suhtautuvan ongelmaan riittävän vakavasti.

Kuulin etuoven avautuvan. Kaisa astui ulos ja sulki oven perässään. Hän jäi seisomaan oven portaille. En lähestynyt häntä ja seisoin kolmen metrin päästä hänestä. Olisin voinut vielä perääntyä. Olisin voinut edelleenkin vakuuttaa itselleni, että kyllä hän pystyisi muuttumaan. Olisin voinut edelleenkin vakuuttaa itselleni, että hän toden teolla välittäisi minusta. Yritin kaikkeni ollakseni optimistinen suhteemme vuoksi, mutta toivonkipinä oli sammunut jo aikoja sitten, ja tilalle oli tullut katkeruus. En voinut enää paeta ja vakuuttaa itselleni, että suhteemme voitaisiin korjata. Oli vaikeaa olla purkamatta vihaani häneen. Halusin syyttää häntä suhteemme päättymisestä, mutta se olisi ollut epäreilua. Onneksi onnistuin pysymään rauhallisena.
”Tiiäks sä miks mä oon täällä?”
Hänen kasvoillaan oli tyyni ilme. En osannut sanoa tiesikö hän, että tulin eroamaan hänestä. Ehkä hän tiesi, mutta ei halunnut sanoa sitä ääneen. En sanonut mitään, sillä halusin nähdä, osoittaisiko hän eleitä surusta. Olimme hetken hiljaa. Miten ihmeessä olin päätynyt seurustelemaan hänen kanssaan? Miten en alussa huomannut hänen vikojaan? Aivoissani oli sota meneillään ja enkä ollut varma, mitä minun tulisi sanoa seuraavaksi. En kuitenkaan kestänyt välillämme olevaa hiljaisuutta.
”Tiiäks mä yritin. Mä halusin uskoa, että sä pystyisit muuttumaan parempaan päin.”
Vilkaisin uudestaan, olisiko hänen ilmeensä muuttunut, mutta se oli edelleen sama.
”Koko tän suhteen aikana, se oon aina ollut minä, joka on tehnyt ensiliikkeen. Kysynyt aina treffeille sekä kysyny aina vointia. Tuntuu silt, kun puhuis chattibotille, mut chattibotitkin osaa tehä aloitteita.”

Otin repun pois selästäni ja kaivoin sieltä esiin villasukat. Villasukat, jotka Kaisa oli minulle neulonut joululahjaksi. Ne toivat tuolloin mieleeni hyviä hetkiä suhteestamme. Kun purimme virtuaalisia pommeja ja söimme suklaapopcorneja. Noina aikoina oli paljon naurua. Meillä oli hauskaa, mutta nauru oli kuitenkin hiipunut pois. Lähestyin Kaisaa ja ojensin villasukat hänen käteensä. En enää voinut pitää noita sukkia jaloissani. Ne muistuttivat liikaa hänestä. Hänellä oli edelleen tuo sama tyyni ilme. Ei minkäänlaista reaktiota. Ehkä hän oli kuollut sisältäpäin, eikä sen vuoksi näyttänyt tunteitaan. Kävelin hänestä muutaman askeleen poispäin ja sanoin:
”Se on nyt ohi.”
Otin pyöräni ja hyppäsin sen satulaan. Olin polkaisemassa vauhtia, kunnes hän kysyi:
”Voidaanko me olla edes kavereita?”
Tuumasin hetken ja käännyin hänen puoleensa.
”En tiedä”, vastasin ja kohautin olkapäitäni.
Laitoin kypärän päähäni ja polkaisin itseni matkaan. En katsonut taakseni, joten en tiedä miten hän reagoi vastaukseeni. Annoin pyörän valua alamäkeä pitkin. Jaloillani oli kylmä.

Järki kiittää.