Tässä pieni kertaus siitä, mitä koettelemusten viikolla tapahtuu.

Tyypillisesti opiskelijat kuitenkin jäivät odottamaan klo 13 asti, jolloin alkoi kertaustunti, jossa valmistauduttiin seuraavan päivän kokeeseen opettajan johdolla.

Ennen koeviikko toimi niin, että koe suoritettiin 9.30-12.30 ja ruokailu oli normaalisti 11-13. Opiskelijoita velvoitettiin pysymään koetilassa vähintään tunti, jonka jälkeen he saivat palauttaa kokeen ja poistua. Kokeen jälkeen sai lähteä kotiin, jos seuraavana päivänä ei ollut koetta. Tyypillisesti opiskelijat kuitenkin jäivät odottamaan klo 13 asti, jolloin alkoi kertaustunti, jossa valmistauduttiin seuraavan päivän kokeeseen opettajan johdolla. Siellä käytiin läpi kurssin keskeisimmät asiat muistiinpanojen, tehtävien tai muiden tapojen kautta ja saatiin joskus jopa kuulla tärppejä kokeeseen. Valmistelutunti loppui klo 14, jolloin opiskelijat olivat vapaita poistumaan koululta ja viettämään vapaa-aikaa. Koe käytiin yhdessä läpi muutamaa viikkoa myöhemmin vartissa samaan aikaan, kun ne saatiin takaisin.

Uusi koeviikko toimii niin, että opiskelijoiden koulupäivä alkaa klo 8.30 kertaustunnilla.

Uudella koeviikolla kertaustunti on siirretty koepäivän aamuun klo 8.30 – se, pidetäänkö sitä vai saako jäädä kotiin nukkumaan on opettajasta kiinni. Virallinen koeaika alkaa 9.30 ja jatkuu klo 12.30 asti kuten ennenkin. Ruokailuajat pysyvät myös ennallaan. Aamun kertaustunnin ohella suurin muutos koeviikkoon on toiminta klo 13-14 välillä, sillä uudella koeviikolla se aika on varattu opettajille kokeen läpikäymiseen opiskelijoiden kanssa. Koetta ei tetenkään saa tällöin vielä takaisin, sillä puoli tuntia ei ole riittävä aika kaikkien kokeiden tarkistamiseen. Kokeiden palautus toimii samalla tavalla kuin ennenkin, tosin ilman kokeen tarkempaa syväluotausta.

Kolmosen mietteitä

Näin kolmannen vuoden opiskelijana minun täytyy sanoa, että pidin vanhasta koeviikosta paljon enemmän. Suurin epäluuloni aihe uutta koeviikkoa kohtaan on kertaustunnin paikka. Ymmärrän kyllä tietystä näkökulmasta päätöksen siirtää kertaustunti koepäivälle, sillä voidaan kuvitella, että se vähentää yhden yön lukutekniikkaa ja pakottaa opiskelijat aloittamaan kokeeseen valmistautumisen aikaisemmin. Tosin uskon, että tämä päätös ei tule vähentämään yhden yön lukijoiden määrää vaan korkeintaan lisää heidän työtaakkaansa, sillä nyt he eivät tiedä tärppejä, joita kannattaa opiskella. Myös psykologian näkökulmasta uusi kertaustuntijärjestelmä on huonompi, sillä kuten lukuisat tutkimukset osoittavat, ihminen lajittelee päivän aikana saadun tiedon nukkuessa ja vasta silloin se jää kunnolla mieleen. Kertaustunti päivää ennen koetta on siis oppimisen kannalta tehokkaampi.

Toinen valituksen aiheeni on kokeiden palautus. Miksi käyttää uuden systeemin kanssa vanhaa kokeenpalautusjärjestelmää, jos koe käydään läpi jo koetilaisuuden jälkeen? Kokeiden palautukseen riittäisi viitisen minuuttia per koe, mutta siihen suunnitellaan käytettävän turhan paljon aikaa.

Uusia näkökulmia

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joten kaikki lukiossa on minulle uutta ja kenties välillä myös hämmentävää. Ehkä jännittävin asia onkin, ainakin minulle, koeviikko. Minun on hankalaa antaa oma mielipiteeni asiaan kokemuksen puutteen vuoksi, mutta tämä koeviikko on kaikille ykkösille uutta, joten voin kertoa ainakin ensivaikutelmani.

Uuden opiskelijan näkökulmasta tämä uudistus vaikuttaa ihan hyvältä. Aamun kertaustunti on mielestäni hyvä siksi, että jos on aiempina päivinä lukenut hyvin, voi vielä kysyä ja kerrata vaikeimpia asioita tunnilla. Tosin kertaustunnin ajankohta on ehkä silti parempi edellisenä päivänä, jolloin tieto saattaa painua paremmin muistiin nukkuessa. Uudessa järjestelmässä tietty päivä on varattu kokonaan yhdelle kokeelle, joka voi myöskin auttaa oppimisessa ja keskittymisessä. Koeaika ja ruokailu tunnin ajoitukset kuulostavat yhä oikein hyviltä. Koeaikaa on riittävästi, ja ruokailussa voi ladata akkuja, ja keskustella kokeesta ennen sen läpikäymistä.

Uuden opiskelijan näkökulmasta tämä uudistus vaikuttaa ihan hyvältä.

Mielestäni, kokeen läpikäyminen heti sen tekemisen jälkeen on todella hyvä muutos. Sen sijaan, että pähkäilisin ainakin viikon menikö jotain vikaan, ja kokeen palautuspäivänä ihmettelisin mitä ihmettä ajattelin sitä tehdessäni, saan heti tietää mitä olisi pitänyt tehdä ja missä. Virheistään voi oppia yllättävän paljon! Kokeen läpikäyminen auttaa oppimaan tarvittavat asiat heti, vaikka ei olisi pärjännyt kokeessa hyvin. Lisäksi se helpottaa syyhyä saada koepaperi käsiin, koska voi jo läpikäynnin aikana arvioida, miten suurin piirtein meni.

Yhteenvetona: uudessa koeviikossa on sekä hyvää että huonoa, mutta en voi tietää sitä vielä varmasti, eikä voi kukaan muukaan. Joten suunta kohti koeviikkoa luottavaisin mielin ja ajoissa pänttäämään, vai kuinka?

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä ja Oliver Vyyryläinen

[column size=”three-fifth”]
Taiteilijanimellä Aksel Palmén elektronista musiikkia tekevä lukiomme toisen vuoden opiskelija on saavuttanut suosiota etenkin YouTuben pelikanavilla. Kipinä konemusiikkiin syttyi yläasteella.

Joskus seitsemännellä luokalla sain uusia kavereita, jotka kuuntelivat elektronista musiikkia. Sain kuulla, että yksi heistä tekee musiikkia itse.

Palmén latasi demoversion kaverin käyttämästä ohjelmasta, ja heti testaillessaan tajusi konemusiikin olevan se juttu. Tällä hetkellä hän tekee musiikkia harrastuksena, mutta YouTubeen ladatut kappaleet löytävät usein tiensä promootiokanaville ja sitä kautta esimerkiksi pelivideoihin. Palmén kertoo naurahtaen, että musiikki on hänen elämässään pääroolissa. Jos hän ei tee tai kuuntele musiikkia, hän kiinnittää huomiota ympäröiviin ääniin, joista voi saada inspiraatiota.[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MIKÄ? ELEKTRONINEN MUSIIKKI

[/column]

Ikinä ei tiedä mihin suuntaan biisi menee, kun sen aloittaa, usein se menee juuri vastakkaiseen suuntaan kuin oli ajatellut. ’Voisin tehdä iloista musiikkia – kas, tuli surullista musiikkia.’

Palménin tulevaisuudensuunnitelmat musiikin saralla ovat vielä hänen omien sanojensa mukaan hataralla pohjalla. Suomessa konemusiikista on vaikeaa tehdä itselleen uraa, mutta Palmén toivoo saavansa toteuttaa tulevaisuudessa unelmaansa musiikin parissa.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Kaksitoista Järvenpään lukion opiskelijaa vieraili keväällä Järvenpään ystävyyskaupungissa Buchholzissa fysiikan opintoprojektin tiimoilta. Hampurin lentokentällä meitä oli vastassa Suomen lippua heiluttaen Buchholzin Albert Einstein Gymnasiumin kemian opettaja Andreas Broch. Albert Einstein Gymnasiumin opiskelijat olivat tammikuussa järvenpääläisten vieraina, jolloin käynnistettiin vuotuinen projekti jo viidennen kerran.

Kevätlukukauden aikana valmisteltiin saksalais-suomalaisten ryhmien projektityöt, jotka esitellään yleisölle viimeisenä projektipäivänä AEG:n auditoriossa. Viikonlopun aikana osallistuimme Hampurin sataman 827 vuotisjuhlallisuuksiin, jossa kastettiin suuri loistoristeilijä AIDA. Sataman syntymäpäivää mainostettiin maailman suurimmaksi satamajuhlaksi. Kastetilaisuuden jälkeen risteilijä esitti upean valoshown. Tilaisuuden pääteeksi näimme vielä 20 minuuttia kestäneen henkeä salpaavan ilotulituksen, jollaista emme olleet aiemmin “livenä” kokeneet. Tiedotusvälineiden mukaan paikalla oli liki 600 000 vierasta, joka näkyi väentungoksena kaikkialla. Viikonlopun jälkeen alkoi varsinainen työskentely.

Heti maanantaiaamuna tapasimme koululla AEG:n rehtori Henningin joka toivotti ryhmämme tervetulleeksi. Tapaamisen jälkeen kiiruhdimme Buchholzin kaupungintalolle tapamaan pormestari Röhseä. Kaupungintalolla keskustelimme vilkkaasti ja vertailimme Järvenpään ja Buchholzin maahanmuuttotilannetta.

Tiistaina vierailimme Hampurin-Harburgin teknillisessä yliopistossa jossa opiskelimme mittauksia tehden lentämiseen liittyvää fysiikkaa ja saimme lentää Hampurin yllä lentosimulaattorilla. Rohkeimmat opiskelijat tekivät simulaattorilla surmansilmukan. Keskiviikkona vierailimme Buchholzin keskussairaalassa jossa tutustuimme sairaalafyysikon työhön sekä syöpäpotilaiden hoitoon käytettäviin laitteisiin.

Torstaipäivä kuluikin projektitöiden viimeistelyyn esityksen harjoitteluun. Lievän jännityksen kera esittelimme työmme kuulijakunnalle. Buchholzilaisten isäntäperheiden palautteen mukaan tämän kaltainen projektityöskentely on sitä ”oikeaa kansainvälisyyttä”, jossa on jokin teema mukana pelkän matkailun ja uusiin paikkoihin tutustumisen sijaan.
Perjantaina olikin kotiinpaluu ja monelle opiskelijalle tämä ei ollut viimeinen matka Buchholziin syntyneiden ystävyyssuhteiden johdosta.

Lukion pakollisen oppimäärän suorittaakseen opiskelijan on istuttava reilusti yli 2 000 tuntia koulun penkillä. Kun lukuun lisätään koeviikot, ylioppilaskokeet ja mahdollinen läksyjen luku, nousee päivässä istualtaan vietetty aika huomattavan korkeaksi. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota liikunnan ja taukojumppien lisäksi myös siihen, minkälaisilla välineillä lukiolaiset istuvat.

Järjen kaksihenkinen testiryhmä kävi koeajamassa luokkaan 2020 hankitut uudet, Iskun valmistamat Mac-tuolit. Lukion nykyisen istuinmalliston auttamatta vanhetessa uutta vuosimallia kohtaan asettui suuria odotuksia, mutta Mac lunastaa ne hyvin.

Uuden tuolin ylivoimaisesti paras toiminto on kaasujousituksella toimiva korkeussäätö. Nyt niin ykkönen kuin abiturienttikin voi vaivatta valita itselleen sopivan korkeuden. Korkeussäädön ansiosta ergonomisesti oikeaoppisen asennon löytäminen helpottuu, vaikka lukion pöydät ovat edelleenkin aina enemmän tai vähemmän väärällä korkeudella. Jaloille ei myöskään löydy parasta mahdollista tukea, sillä tuolin jalusta on liian matala jalkojen lepuuttamiseen. Valitettavasti jalustan rakenne estää myös tuolilla keikkumisen.

Vaikka Macia ei ole verhoiltu saati pehmustettu, se on silti yllättävän mukava istua. Selkänoja on korkea ja ohjaa huomaamatta istumaan kunnollisessa asennossa. Verrattuna aikaisempaan malliin ero on selvä, ja uutta tuolia voi kutsua jopa mukavaksi.

[pullquote-left]”Istuttava peruspenkki joka ei keksi tuolia uudelleen”[/pullquote-left]

Suuremmasta koostaan huolimatta uudet tuolit ovat kevyempiä kuin nykyiset. Rakenne ja jousitus vaikuttavat silti kestäviltä.

Pyörien sijaan istujan alla ovat tallat, jotka tekevät tuolin vetämisestä jokseenkin hidasta. Paino kuitenkin kompensoi kiihtyvyydessä. Istuinosa taas pyörii ensiluokkaisesti, mikä mahdollistaa esimerkiksi fysiikan pyörimismäärä-kokeiden suorittamisen entistäkin tarkemmin.

Tuoli on kaikilla osa-alueilla selvästi kehittyneempi ja käyttäjäystävällisempi kuin koululla tähän asti käytössä ollut malli. Se ei ehkä ole Iskun lippulaivatuoli tai edusta uusimpien ergonomiatrendien innovaatioita, mutta se tarjoaa silti miellyttävän istumiskokemuksen.

Kiitämme: säädettävää korkeutta, istumismukavuutta

Moitimme: jalustaa

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen ja Niklas Mäkelä

Neljänkymmenenyhden vuoden työura on kiitettävä saavutus – varsinkin silloin, kun siitä 36 vuotta on työskennellyt samassa paikassa. Järvenpään lukion konkariopettaja, englannin ja ruotsin lehtori Virpi Bunders jäi viime joulun alla hyvin ansaitulle eläkkeelle. Mitä hänelle kuuluu nyt?

”Oikein hyvää kuuluu”, Bunders sanoo ja hymyilee. ”Tuntuu hassulta olla näin vapaa.” Vapaata aikaa ei kuitenkaan juurikaan ole, sillä Bunders kertoo harrastavansa kenties enemmän kuin koskaan. Hän käy monta kertaa viikossa jumppa- ja pilatestunneilla ja pulahtaa lähes joka aamu hyiseen Itämereen uimaan kotonaan Helsingin Katajanokalla. Entinen kielten lehtori lukee myös paljon kirjoja niin suomeksi kuin vieraillakin kielillä – uusia suosikkeja ovat Kate Atkinson, Ian McEwan ja Herman Koch – ja sanoo matkustavansa välillä Itävaltaan tapaamaan lapsenlapsiaan.

Pirteä Bunders kertoo viihtyvänsä eläkkeellä mainiosti. Eläköityminen ei tullut niin sanotusti puun takaa, vaan hän valmistautui siihen puolen vuoden ajan niin henkisesti kuin konkreettisestikin, sillä hän arvelee täyttäneensä ainakin 30 lukion roskakoria suursiivouksen yhteydessä: ”Vein valehtelematta joka päivä puolen vuoden ajan luokan 3030 kaapeista tavaraa roskikseen.” Tutun työympäristön ja kollegoiden hyvästeleminen oli tietysti haikeaa pitkän uran jälkeen, mutta eläköityminen itsessään oli mukavaa.

Lukio on muuttunut radikaalisti

Bunders aloitti opettajana Järvenpäässä vuonna 1980 – ensin peruskoulussa, sitten lukiossa. Millainen koulumaailma oli 20 vuotta sitten? Bunders tarjoaa pikaisen läpileikkauksen lukion historiasta kasariajoista nykypäivään: ”Nykyinen moderni lukio eroaa hirveästi vanhasta. Tämä uusi rakennus on ihanan tilava ja ilmava, paljon parempi kuin vanha, jossa oli mm. homeongelmia.” Fyysisen ympäristön lisäksi sisältö on muuttunut valtavasti. Ennen koulunkäynti ei ollut kurssipohjaista, vaan opiskelijalla oli sama lukujärjestys koko vuoden ja mahdollisesti sama opettaja tietyssä aineessa koko lukion ajan. Nykyajan luokattomassa lukiossa opiskelijoilla on mahdollisuus valita itse, millaisia polkuja he haluavat lähteä seuraamaan.

Valinnaisuus on Bundersin mielestä hyvä asia. Sen mukana tulee tosin myös suuri vastuu omista opinnoista, mikä huolettaa Bundersia, sillä lukio-opiskelijat ovat vielä niin nuoria, etteivät he välttämättä tiedä, mitä oikeasti haluavat tai tarvitsevat. Lukiossa tulisi opiskella eri aineita laaja-alaisesti, mutta siltä ei saisi vaatia liikaa; perustietojen syventämistä voi jatkaa myöhemmin jatko-opinnoissa. Vieraiden kielten merkitystä hän korostaa erityisesti, sillä kielitaito avaa ovia maailmaan ja auttaa esimerkiksi työnhaussa. Itseään ei saa ruoskia liikaa, vaan tulisi pitää huolta omasta terveydestään ja sosiaalisista suhteistaan. ”Teiltä vaaditaan paljon enemmän kuin ennen”, Bunders sanoo ja huokaa.

Miksi opettajaksi?

Opiskelijoiden tulevaisuus ei silti huoleta Bundersia, sillä se on täynnä mahdollisuuksia. Omista suunnitelmistaan voi aina keskustella opon kanssa, mikä oli vielä meidän vanhempien lukioaikoina mahdotonta. ”Oppilashuolto on kehittynyt hirveästi. Ennen vanhaan meillä ei tainnut olla yhtäkään päätoimista opoa, saati sitten kuraattoria tai koulupsykologia”, Bunders pohtii. Saadessaan ylioppilaslakin vuonna 1968 hänellä itsellään oli melko selkeä visio tulevaisuudesta. Englanninopettajan rohkaisemana hän lähti Englantiin ja rakastui kyseiseen maahan, haki Suomen viiteen yliopistoon lukemaan kieliä, pääsi loistavilla arvosanoillaan joka ikiseen ja päätyi lopulta Helsinkiin hyvän asunnon saatuaan.

Järvenpään lukioon Bunders haki töihin sen takia, että se oli kätevän lähellä junarataa. Lukiossa hänet tunnettiin turvallisena ja tasapuolisena opettajana, omien sanojensa mukaan ehkä vähän kaavoihin kangistuneena. ”Opettajan ammatissa on paljon hyvää”, Bunders sanoo. Vaikka kollegojen kanssa tehdään tiivisti yhteistyötä, työ on loppujen lopuksi melko itsenäistä, sillä tunnilla kukin opettaja on itse vastuussa kaikesta. Haastavaa on se, että töissä täytyy jaksaa olla iloinen ja reipas, vaikka aina ei huvittaisi, mutta nuorten kanssa työskentely on palkitsevaa. ”Nuorten kanssa jokainen tunti oli erilainen. Te olette kaikki niin hurmaavia.”

Ulkomaiden eksotiikkaa

Järvenpään lukiosta Bundersin mieleen ovat jääneet erityisesti projektit ja vierailut. Lukiolla on käynyt kylässä monenlaista poliitikkoa ja persoonaa, ja joka vuosi on ollut vaihto-oppilaita, joiden kanssa Bunders on tehnyt töitä. Hän kertoo lukuisten kansainvälisten kontaktien, projektimatkojen sekä vaihto-oppilaisiin ja heidän kulttuuriinsa tutustumisen laajentaneen perspektiiviään. ”Sääli, etten ole merkinnyt näinä vuosina Järvenpään lukiossa opiskelleiden vaihto-oppilaiden kotimaita karttaan”, Bunders harmittelee. Hän mainitsee käyneensä mm. Syyrian rajalla Turkissa tutustumassa paikalliseen kouluun.

Lapsuuden Elämäkirjassaan Bunders kirjoittaa halunneensa pienenä kauppatädiksi. Kauppatätiä hänestä ei tullut, ja hyvä niin, sillä pitkä ura opettajana on ollut äärimmäisen antoisaa. ”Minä olen tehnyt nyt työni ja olen siitä kiitollinen”, Bunders hymyilee, ”elämä tuntuu hyvältä.”

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Järvenpään ja Tuusulan kunnanvaltuustot suunnittelevat Kellokosken lukion oppilaiden siirtämistä Järvenpään lukioon. Suunnitteilla oleva lukioiden yhdistäminen pelastaisi Kellokosken lukion oppilaiden koulupaikat.

Tuusulan kunnalla on ollut viime vuosina vaikeuksia ylläpitää Kellokosken lukiota, joten opetuslautakunnan kokouksessa on pohdittu lukioiden yhdistämisen mahdollisuutta. Lukioiden yhdistyessä Järvenpään lukion oppilasmäärä kasvaisi, minkä seurauksena luokkatiloista saattaisi syntyä pulaa.

Järvenpään lukion apulaisrehtori Jarno Hautamäki arvioi, että lukioiden yhdistyessä bussiliikenne Kellokoskelta tulisi lisääntymään. Hautamäen mukaan oppilasmäärän lisääntyessä hallintoon tarvittaisiin ehdottomasti lisää henkilöstöä. Lukion laajentaminen olisi “arkkitehtuurisesti mahdollista” – Hautamäen arvion mukaan lisäsiiven rakentamiseen kuluisi noin kolme vuotta. Lukion laajentaminen kuitenkin vähentäisi jo entuudestaan vähäistä parkkipaikkojen määrää.

Suunnittelu on vasta aluilla ja muita ratkaisuja mietitään.

Alunperin kirjoittanut Tilda Häsä ja Sanni Jääskeläinen

Vastine Eetu Mölsän ja Aki Saarikosken mielipidekirjoitukseen.
Tänään torstaina 10.3.2016 lukiolla opiskelijat äänestivät opetusministeriön tuntijakokokeiluun osallistumisesta. Tilanne oli mielestämme epäreilu, sillä vaikea asia esiteltiin verrattain nopeasti opiskelijoille. Tämän jälkeen muutamat asiaa vastustavat, jo yli viikon ehdotusta mutustelleet lukiolaiset kertoivat syyt, joiden takia tuntijakokokeilu on heidän mielestään huono. Äänestys pidettiin heti kokeilua vastustavien argumenttien jälkeen kuulematta asiaa puoltavia.

Tuntijakokokeilua vastustavien opiskelijoiden argumentit sisälsivät paljon kärjistettyjä mielipiteitä, jotka myytiin muille opiskelijoille totuutena, ja lukiolaisten joukossa kulki huhuja, jotka sisälsivt osin jopa suoraan sanottuna väärää tietoa. Jotkut luulivat, että pienten aineiden opettajat menettäisivät työnsä, jos kokeilulupaa haetaan ja se saadaan. Ennen äänestystä puhuneet olivat huolissaan yleissivistyksen tason laskemisesta Suomessa ja kolmen ”ylimääräisen” luonnontieteellisen kurssin pakolliseksi muuttumisesta humanistis-yhteiskunnallisten aineiden pakollisen kurssimäärän laskiessa kahdella, jolloin molemmissa pakollisia kursseja olisi yhdeksän. Kokonaisuudessaan pakollisten aineiden määrä nousisi yhdellä niille, jotka kokeiluun päättäisivät osallistua. Mielipidekirjoituksessaan opiskelijat Mölsä ja Saarikoski ilmaisivat epäilyksensä opettajien mentaalisten resurssien riittävyydestä, jos lukiossa ensi lukuvuonna olisi käytössä kolme tuntijakoa. He myös esittivät kysymyksen ”onko opiskelijoiden pakottava ohjaaminen luonnontieteiden opiskeluun todella valinnanvapauden lisäämistä?”
[pullquote-right]Asiaa vastustavien argumentit sisälsivät paljon kärjistettyjä mielipiteitä.[/pullquote-right]

Haluamme painottaa, että kyseessä on kokeilu. Se ei vaikuta opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksiin eikä se pakota vuosina 2016 ja 2017 lukionsa aloittavia opiskelijoita mihinkään. He saavat halutessaan jakaa opintonsa vuoden 2016 opetussuunnitelman mukaan, joka pääpiirteiltään on melko samanlainen kuin nykyinen lukion tuntijako. Kokeilulla opetushallituksen on tarkoitus kartoittaa opiskelijoiden mielenkiinnon kohteita lukio-opiskelussa, minkä pohjalta tulevaisuudessa voidaan muokata lukion tuntijakoa Suomen opiskelijoiden tarpeita vastaavaksi. Tämä kokeilu tarjoaa etenkin luonnontieteitä ja paljon vieraita kieliä lukeville pienen helpotuksen ja myös humanistien pakollisten aineiden luku-urakka helpottuu yhdellä kurssilla. Mielestämme lukion yleissivistävyys ei katoa, sillä opiskelijoiden pitää edelleen lukea sekä luonnontieteitä että humanistisia aineita, eikä ylioppilastodistukseen vaadittava kokonaiskurssimäärä laske. Sama määrä pakollisia kursseja molemmissa suunnissa lisäisi tasa-arvoa eri tavoin suuntautuneiden opiskelijoiden kesken. Miksi humanistisia aineita pitäisi lähtökohtaisesti lukea enemmän kuin luonnontieteitä, vaikka luonnontieteiden saralla on enemmän jatko-opintopaikkoja?

Asiaa vastustavien opiskelijoiden väite tuntijakokokeilusta johtuvista opettajien potkuista on täysin perätön. On laitonta erottaa virassa olevaa opettajaa kokeilun takia. Emme myöskään usko, että opettajien tuntimäärät juurikaan pienenisivät, vaikka opiskelijat pystyisivätkin jättämään kokonaisia oppiaineita lukematta. Järvenpään lukiossa on niin paljon opiskelijoita, että jokaiselle aineelle löytyy siitä kiinnostuneita. Lisäksi kokeilu koskee vain kahta ikäluokkaa; lukiossa tulee koko ajan olemaan normaalilla tuntijaolla opiskelevia.

Mölsän ja Saarikosken epäilys opettajien mentaalisten resurssien riittävyydestä on hyvä, mutta meidän mielestämme aiheeton. Se, minkä tuntijaon opiskelijat valitsevat, ei ole opettajien murhe eikä vaikuta heidän opetukseensa mitenkään. Vaikeuksia saattaisi tulla siinä vaiheessa, kun opiskelijoiden kirjoitusoikeutta tarkistetaan keväällä 2018, jolloin ylioppilaskirjoituksiin osallistuvilla opiskelijoilla on ollut käytössä kolme tuntijakoa, mutta se on pieni hinta maksettavaksi tuntijakokokeilun tuomista hyödyistä.
[pullquote-right]Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen on kiinnostunut vähän eri asioista.[/pullquote-right]

Uskomme, että opintojen keskittäminen tekisi opiskelusta mielekkäämpää sekä opiskelijoille että opettajille. Kursseilla olisi pääasiallisesti vain opiskelijoita, joita aine kiinnostaa, ja tämä lisäisi varmasti myös opettajan intoa omaa oppiainettaan kohtaan. Mölsä ja Saarikoski toivat mielipidekirjoituksessaan esille myös pelkonsa siitä, että opettajat joutuisivat ”huoraamaan kurssejaan opiskelijoille oman elantonsa varmistamiseksi”. Tällä he ilmeisesti tarkoittivat, että opiskelijoista syntyisi kilpailua opettajien välille, ja se näin ollen vaikuttaisi negatiivisesti kurssien laatuun. Me olemme eri mieltä. Ne opiskelijat, jotka tietävät jo lukioon tullessaan mitä sen jälkeen aikovat tehdä, keskittäisivät opintonsa aineisiin, joita he tarvitsevat jatko-opintoihin pyrkiessään. Loput todennäköisimmin seuraisivat opetussuunnitelmaa 2016, sillä se antaa mahdollisuuden etsiä suuntaa tulevaisuuden opiskeluihin, tai osallistuisivat kokeiluun ja sananmukaisesti kokeilisivat kaikkea löytääkseen mieleisensä oppiaineet. Ihmiset ovat erilaisia ja jokainen on kiinnostunut vähän eri asioista. Tämä takaa opiskelijoita kaikille oppiaineille.

Kokeilulupaa kannattaisi mielestämme ehdottomasti hakea. Suurin hyöty tulisi opiskelijoille, jotka tietävät mihin aikovat mennä jatko-opintoihin. Heidän opiskeluaikansa lyhenisi, aikaa jäisi myös muuhun koulun toimintaan ja koulu todennäköisesti tulisi aiheuttamaan vähemmän stressiä. Myös ne opiskelijat, jotka eivät vielä tiedä mitä he aikovat lukion jälkeen tehdä, mutta tietävät mitä aineita haluavat koulussa lukea, saisivat kokeilusta irti paljon. Kokeilu näkyisi mahdollisesti myös positiivisesti arvosanoissa. Vetoamme sivistys- ja vapaa-aikalautakuntaan, jotta se päättäisi hakea tuntijakokokeiluun.

Ronja Suokivi
Järvenpään lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja

Aliisa Rantanen
Järvenpään lukion lehden päätoimittaja

Niklas Mäkelä
opiskelija

Kevään ylioppilaskirjoitusrumba on hyvässä vauhdissa. Kokelaat ovat saaneet jo hikoilla äidinkielen tekstitaidon osion sekä pitkän vieraan kielen kuuntelun parissa. Joillekin yo-kirjoitukset ovat näytön paikka, toisille ne ovat pelottava mörkö tai välttämätön paha. Lukulomaa on kuitenkin vielä muutama viikko jäljellä, joten vielä on rutkasti teeskennellä lukevansa ja snäppäillä kavereille kuvia koskemattomista kirjapinoista. Mikäli Netflix syystä tai toisesta kyllästyttää, tähän artikkeliin on koottu muutamia hyödyllisiä vinkkejä onneen ja menestykseen.

Kevään kirjoittajien on ehkä hankalaa hyötyä tästä vinkistä, mutta ykköset korvat hörölle! Kirjoituksiin valmistautuminen alkaa periaatteessa jo heti lukion ensimmäisenä vuonna. Kirjoitettavien oppiaineiden kursseilla ei siis välttämättä kannata torkkua ”mä luen nää sit myöhemmin” –asenteella, sillä abikurssilla laiskuus luultavasti kyllä kostautuu. Monet ajattelevat, että kurssit voi huoletta sutaista vasemmalla kädellä, sillä etenkin yliopistoon haettaessa päättötodistuksen arvosanoilla ei ole merkitystä. Kurssit vaikuttavat kuitenkin asioiden osaamiseen, osaaminen yo-tuloksiin ja yo-tulokset sisäänpääsyyn.

Jos lukeminen on kitkerää pakkopullaa, tarkka lukusuunnitelma voi tuoda opiskeluun järjestelmällisyyttä. Itselle vaikeimmille aihealueille kannattaa tietysti varata eniten aikaa. On myös järkevää jättää aikatauluun hieman joustoa, ettei flunssapöpö romahduta koko systeemiä.

Abikurssien ja preliminäärien eli harjoitusylioppilaskokeiden lisäksi on mahdollista osallistua tentteihin. Tentit kestävät saman verran kuin normaalit kokeetkin eli kolme tuntia, ja tentissä onnistuminen voi nostaa kyseisen aineen päättöarvosanaa. Vaikka tentit eivät ajallisesti vastaakkaan oikeaa yo-koetta, niissä voi harjoitella vastaustekniikkaa ja ajankäyttöäkin esimerkiksi sen suhteen, kuinka paljon yhteen tehtävään on aikaa. Varsinkin reaaliaineissa tenteistä voi olla hyötyä, jos opiskelee itse lähinnä lukemalla.

Matemaattisissa aineissa – siis matematiikka, fysiikka ja kemia – tärkeää on laskurutiinin harjaannuttaminen. On täysin luonnollista, että ykkösvuonna tankatut analyyttiset ja epäanalyyttiset geometriat ovat jo painuneet unholaan. Vaikka vanhojen kirjojen selailu ei palauttaisi säännöllisiä tetraedrejä mieleen, ei tarvitse hätääntyä. Opetustv-sivustolla on runsaasti videoita esimerkiksi pitkän matematiikan eri aihealueista. Videoita katsellessa voi samalla itse tehdä muistiinpanoja ja mallivastauksia.

Kielten kokeisiin valmistautuessa ei välttämättä kannata päntätä kaikkia sanastoja väkipakolla päähän. Toki vaikeiden aihealueiden sanastoja kannattaa kertailla. Kaunokirjallisuuden lukeminen kartuttaa sanavarastoa, mutta etenkin vieraskielisten medioiden seuraaminen on hyödyllistä, sillä ylioppilaskokeen tekstit ovat lähes aina peräisin eri verkkolehdistä. Netflixiä saa nyt myös katsoa ihan luvan kanssa – vieraskielisillä teksteillä tietysti! Abitreenien sivuilla voi myös harjoitella esimerkiksi englannin ylioppilaskuunteluita sekä ladata vanhoja ylioppilaskokeita.

Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin harjoitellessa suosittelen kaivamaan vanhat esseet ja tekstitaidon vastaukset esiin, vaikka ykkösvuoden räpellyksiä olisikin kiusallista muistella. Omia vanhoja tekstejä lukiessa näkee, kuinka paljon on kirjoittajana kehittynyt. Samalla tulee myös kertailtua eri tehtävätyyppejä. Äidinkielen koetta varten kannattaa myös olla perillä ajankohtaisaiheista, joita etenkin esseekokeessa saatetaan hyödyntää. Kaikenlaisten tekstien ahmiminen ja erilaisten ajatusten mutusteleminen eivät myöskään ole pahitteeksi.

Ylioppilaskirjoituksissa koeaikaa on kuusi tuntia – oppiaineesta ja kokelaasta riippuen aikaa on yleensä liikaa tai liian vähän. Salista saa lähteä kahdeltatoista, mutta aika kannattaa todella hyödyntää – nyt jos milloin on aika tarkastaa! Omille virheille tulee harmittavan usein sokeaksi, joten esimerkiksi vieraiden kielten esseet kannattaa käydä systemaattisesti läpi, keskittyen ensin vaikkapa sanajärjestykseen ja sitten adjektiivien taivutukseen. Tällä tavalla virheet on helpompi huomata.

[pullquote-right]“Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia.”[/pullquote-right]

Kuuden tunnin aikana ehtii nälkä yllättämään kerran jos toisenkin, joten eväisiin kannattaa panostaa. Eväitä kannattaa olla mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä kokeessa on kyllä tähdellisempääkin tekemistä kuin keittiön hyllylle jääneiden suklaakeksien harmittelu. Pelkkien nallekarkkien voimalla tuskin jaksaa puurtaa, joten lounaaksi kannattaa ottaa esimerkiksi täytetty voileipä ja salaattia. Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia. Loppukiriä varten kannattaa säästää vaikkapa suklaapatukka sokeripommiksi, jotta jaksaa hioa vastauksia viimeiseen asti.

Ylioppilaskirjoituksiin on järkevää suhtautua tietyllä vakavuudella, mutta lukemisen lomassa tulee myös muistaa rentoutua. Riittävät yöunet, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kaverien vertaistuki auttavat jaksamaan arjen keskellä. Tsemppiä kaikille kirjoituksiin!

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Elämässä saa harvoin olla oikeasti lystiä – ja vielä harvemmin sen saa näyttää. Penkinpainajaiset, tai tavanomaisemmin penkkarit, ovat juuri yksi näistä elämän mahtavimmista kokemuksista, sekä yksi kouluvuoden odotetuimpia huippukohtia. Penkkareita odottavat melkein yhtä innokkaasti niin karkinhimoiset alakoululaiset kuin riehakkaan kekseliäät abitkin. 

Penkkaripäivä on vapun lisäksi varmaan ainoa suomalainen perinne, jona lukiolaisten riemu tulee ilmi eksoottisten asujen kautta. Saatat törmätä helmikuisena torstaina järkyttävään asuun verhoutuneeseen abiin, joka myhäilee puna poskilla vapaus mielessään. Välittämättä kasvoja koristavasta tekoverestä abiturientti hymyilee mummelit pelästyttäen ja ajattelee: “Tämän päivän jälkeen kaikki muuttuu.”

Järvenpään lukiossa penkkaripäivänä pukujen ohella perinteitä ovat muun muassa rehtorin vastaanottaminen koulun pihalla sekä abigaala, jossa nähdään abien suunnittelemia riemastuttavia kilpailuja, videoita ja esityksiä areenalla sekä kuullaan opettajiin kohdistuvia kiusallisia kysymyksiä. Joka tapauksessa varmasti meille kaikille tutuin perinne on kuorma-autoajelu, jonka aikana abiturientit koettelevat hauislihastensa kestävyyttä karkkia viskomalla. Vuoden 2016 penkkarirekat kiersivät tihkusateessa neljätoista järvenpääläistä koulua.

Alla kuvia päivän meiningistä ja ohjelmasta:

Tänä vuonna rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi saapui sairaalapaareilla koululle.

  

Eva J.J:lle sataa miehiä! (It’s raining men)

  
Vuoden “paita ja peppu”.

Opettaja Joona Svala ostaa sankansa K-kaupasta.

 
Vuoden muusikko ja vuoden paras asu.

Vähän erilainen versio Sannin kappaleesta “2080-luvulla”.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Heikki Tervanen