Euroviisut. Vuoden kohokohta, joka saa vuosittain yli 200 miljoonaa ihmistä vastaanottimiensa äärelle seuraamaan jättimäistä musiikin ilotulitusta. Euroviisufanit ympäri maailman ovat koko pitkän ja raskaan vuoden joutuneet odottamaan juuri tätä viikkoa. Arvon lukijat, Euroviisut ovat täällä!

Tänä vuonna euroviisut järjestetään Tel Avivissa, Israelissa. Kaiken takana on yksi tyttö, viime vuoden voittaja, israelilainen Netta, jonka kappale Toy valloitti eurooppalaisten sydämet tasan vuosi sitten. Netta toi viisut Israeliin kahdenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Ei siis ihme, että israelilaiset ovat olleet innoissaan niiden järjestämisestä. Netan voitto oli odotettu jo ennen itse kilpailua Toy:n musiikkivideolla oli yli kaksikymmentä miljoonaa näyttökertaa YouTubessa. Voitto kuitenkin jakoi ihmisiä raivokkaasti. Osa ei käsittänyt alkuunkaan, miksi kappale voitti – olihan laulu hyvin erilainen edellisten vuosien voittajiin verrattuna.

Fakta on kuitenkin se, että tällä viikolla 41 maata kilpailevat vuoden 2019 euroviisujen voittotittelistä ja ensi vuoden viisujen isännöinnistä. Viisufanina voin myöntää, että alkuvaiheessa, kun kappaleita alettiin julkaisemaan, oli niiden laatu heikohkoa. Muutaman kuukauden kuluttua alkoi kuitenkin näyttää paremmalta. Ennakkosuosikitkin löysivät itsensä fanien sydämiin varsin nopeasti.

Tel Avivin valinta isäntäkaupungiksi ei ollut sinänsä helppo valinta. Missä kaupungissa kisat pidetään? Mitä vaihtoehtoja isäntäkaupungille olisi? Lisäksi epävakaus on saanut monet miettimään, onko kisapaikalle meneminen varmasti turvallista näissä olosuhteissa. Monet ovat myös boikotoineet Israelissa järjestettäviä viisuja poliittisista syistä).

Politiikka on usein aihe, jota yritetään kaikin tavoin välttää euroviisuissa. Yleisintä politiikkaa, mitä euroviisuissa nähdään, on naapurimaiden äänestäminen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun suomalaiset äänestäisivät Ruotsia. Viime vuosina Venäjän ja Ukrainan alueella on ollut paljon poliittisia erimielisyyksiä euroviisujen alla. Näin on käynyt myös tänä vuonna. Ukrainan edustajaksi valitulta MARUV:ilta kysyttiin haastattelussa, kuuluuko Krimi Ukrainalle vai Venäjälle. Tähän MARUV vastasi, että Ukrainalle. Euroviisuissa on yleinen sääntö, ettei poliittisiin asioihin ei oteta kantaa. Tästä johtuen EBU (Euroopan yleisradiounioni) päätti kieltää Ukrainan osallistumisen tämän vuoden euroviisuihin. Ensinnäkin ihmeellinen ratkaisu kysymyksen esittäjältä (euroviisujen voittaja vuodelta 2016). Eikö hänellä todellakaan ollut käsitystä, mihin sen kaltaisen kysymyksen esittäminen voisi viedä. Toiseksi on rankkaa, että MARUV oltiin jo valittu edustamaan Ukrainaa ja yhtäkkiä hänet suljetaan kilpailusta. Politiikka ei ole koskaan tuonut euroviisuihin mitään positiivista mukanaan.

Entäs tämän vuoden ennakkosuosikit? Suurin ennakkosuosikki tällä hetkellä on Alankomaiden Duncan Laurence, jonka laulun nimi on Arcade. Kappaleessa Duncan laulaa peliriippuvuudesta, jota voi verrata ihmisten väliseen rakkauteen. Aihe ei yllätä, sillä rakkaus on usein euroviisuissa yleisin laulunaihe. Kappaleen musiikkivideo on intiimi: Duncan ui vedessä täysin alasti. Itse laulu on melko rauhallinen, joka kuitenkin purkaantuu hieman kertosäkeistössä. Etenkin viimeinen kertosäkeistö tuo kappaleen upeuden pinnalle. Myös Duncanin ääni on lumonnut monet. Euroviisujen harjoitusten alla laulajan kannatus on hieman laskenut. Monet fanit ovat olleet jopa pettyneitä hollantilaisen lavaesitykseen: useiden mielestä Duncan soittamassa keyboardia ei riitä tämän upean laulun esitykseksi.

Toinen suuri ennakkosuosikki on, yllätys yllätys, Ruotsi. Kaunis länsinaapurimme on aina loistanut euroviisuissa niin teknisellä kuin musikaalisella osaamisellaan. Ruotsi on voittanut viisut jopa kuusi kertaa, isännöinyt kuusi upeaa viisuviikkoa maallaan. Tällä kertaa itse kunniatehtävässä Ruotsia edustaa John Lundvik. John voitti Ruotsin oman karsinnan Melodifestivalenin kappaleellaan Too Late For Love. Kappaleen sanoma on nimensä mukaisesti se, ettei ikinä ole liian myöhäistä rakkaudelle. Laulun huikeaksi tekeviä osia ovat upea lavashow, Johnin erinomainen ääni sekä mieletön gospelkvartetti taustalla laulamassa. Kappaleen hyvä fiilis välittyy joka ikiselle, joka esityksen koskaan tulee näkemään. Trust me!

Entäs se Suomi sitten? Palataan muutama kuukausi taaksepäin, kun Yle vihdoin ilmoitti, että Darude edustaa yhdessä Sebastian Rejmanin kanssa Suomea euroviisuissa 2019. Alussa vaikutti siltä, että kaikki olivat hyvin innoissaan. Vaikka itseäni elektroninen musiikki viisuissa ei ole koskaan säväyttänyt, oli Daruden nimi kuitenkin juttu, millä olisi voinut pärjätä. Mutta sitten julkaistiin kolme kappaletta, joista yksi, Look Away, valittiin maaliskuussa Uuden Musiikin Kilpailussa edustamaan Suomea. Jokaisesta biisistä puuttui jotain. Yksi huomio tuli ilmille jokaisesta kappaleesta: kertosäkeistöt olivat heikkoja. Minkään kolmen laulun kertosäkeistö ei saa hyvää fiilistä, edes toivonkipinöitä ilmoille. Edustuskappale Look Awayssa oli muuten hyvä rakenne, menevät säkeistöt sekä rytmi, mutta kertosäkeistö tylsä kuin mikä. Myöskään lavaesitys ei silmiä hivellyt.

Tiistain semi-finaalissa suomen karsinnan heikkoja kohtia ei oltu hiottu paremmiksi. Lavashow oli jopa huonompi kuin Turussa. Rejmanin laulu tosin oli miksattu paremmin televisiosta kuuluvaksi, mutta tämäkään ei kokonaisuutta pelastanut. Suomi ei tänäkään vuonna taistele toisesta viisuvoitosta. Näin suomalaisena harmittaa, ettei Darude päässyt euroviisulavalle Sebastian Rejmanin kanssa paremman kappaleen kanssa revittelemään suosiossa. Olisi ollut ilo kuulla jälleen Suomen nimi finalisteja luetellessa.

Mikä Suomen voisi nostaa viisufinaalin parhaimmistoon. Sosiaalisessa mediassa on ollut paljon keskustelua nykyisestä karsintaformaatista. Kutsuartisti ja kappaleen valinta -prosessi ei ole tyydyttänyt katsojien mieliä. Jopa perinteinen karsintamenetelmä on saanut selvästi enemmän kannatusta kuin kutsuartisti, jonka muutamasta laulusta valitaan yksi. Kenties vuonna 2020 saisimme nähdä aidon ja perinteisen euroviisukarsinnan.

Loppuun haluan esittää vielä tärppejä tämän vuoden viisuja seuraavalle:

-Katso koko finaali loppuun asti! Euroviisufaneja ei hemmotella ainoastaan kilpailukappaleilla, mukaan on mahdutettu myös muita upeita ohjelmia ja ennen kaikkea juontajat. Joskus välinumerot voivat nousta jopa kilpailukappaleita paremmiksi! Tällä kertaa maailmankuulu Madonna nousee euroviisulavalle esittämään välinumeron.

-Finaalin huippuja tulevat olemaan (yksittäisen euroviisufanin mielipiteen perusteella) Alankomaat, Ruotsi ja Venäjä. Huvittavan ja söpön esityksen omaa Tsekki. Hyvin erilaiseen tunnelmaan meidät johdattelee Islanti.

-Kokoa hyvä sakki koko viisuiltaa katselemaan ja analysoimaan! Muistakaa viisuherkut!

-Muista odottaa odottamatonta!

Mikä euroviisuissa sitten on idea? Tämä video toivottavasti selittää sen teille huvittavalla tavalla:

Alunperin kirjoittanut Oskari Ahvenainen

Kun ruotsalainen Måns Zelmerlöw nappasi2015 kotimaalleen kuudennen euroviisuvoiton tiedettiin jo, että seuraavat viisut tulisivat olemaan upeat. Ja sitä ne olivat, sillä ruotsalaiset ovat nimittäin Euroviisujen suurimpia faneja. Koko kilpailun järjestely oli moitteetonta ja kaikki paikallaolijat olivat tunteella mukana tapahtumassa.

Selostajina toimivat Zelmerlöw sekä ruotsalainen koomikko ja tv-persoona Petra Mede, joka juonsi myös vuoden 2013 Euroviisut yksin Malmössä. Zelmerlöw ja Mede esittivät ennen äänestyksen alkua yhdessä kappaleen Love Love, Peace Peace, jonka aikana lavalla esiintyi edellisten vuosien esiintyjiä – esimerkiksi viuluhurmuri Alexander Rybak, ruotsalainen Loreen ja kaikkien tuntema Lordi.  Osallistujamaita oli tänä vuonna 42, joihin kuului muun muassa Australia, joka sai viime vuonna osallistua liitännäisjäsenenä Euroviisujen 50-vuotisjuhlien vuoksi. Vuoden 2015 kilpailujen jälkeen Euroopan yleisradiounioni EBU antoi Australialle luvan osallistua jatkossakin, vaikkei se kuulukaan Eurooppaan. Viime vuodesta poiketen Australia joutui tosin muiden tavoin kilpailemaan myös semifinaaleissa.

Finaaliin selvisi 26 maata, joista kuusi – suurimmat rahoittajamaat Italia, Saksa, UK, Ranska ja Espanja sekä edellisen vuoden voittaja Ruotsi – sai automaattisesti finaalipaikan. [pullquote-right]Tämän vuoden kilpailussa esiteltiin ja käytettiin uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kaikkien osallistumismaiden asiantuntijat valitsevat kappaleista parhaat.[/pullquote-right] Tämän vuoden kilpailussa esiteltiin ja käytettiin uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kaikkien osallistumismaiden asiantuntijat valitsevat kappaleista parhaat. Asiantuntijaäänten jälkeen näytetään puhelinäänet; vähiten saaneet ensimmäisenä, jotta kilpailun voittaja selviäisi vasta loppupuolella ja jännitys säilyisi.

Tänä vuonna kappaleiden taso oli yllättävän hyvä, mutta voittajan kappale ei mielestäni ollut paras. Ukrainan Jamala lauloi sukunsa tarinan siitä, kuinka Stalin tapatti Krimin tataareja vuonna 1944, mistä myös kappaleen nimi 1944. Voitto lankesi Jamalalle suurilta osin maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Toisaalta politiikka on aina ollut ja tulee olemaan suuri osa Euroviisuja. Eniten puhelinääniä nappasi Venäjän Sergey Lazarev kappaleella You Are the Only One, joka tosin menetti monen valtion asiantuntijoiden pisteet Ukrainalle tai muille vanhoille itäblokin valtioille. Eniten asiantuntijaääniä sai Australia, joka kipusi kilpailun toiselle sijalle Dami Imin mahtipontisella Sound of Silence-kappaleella.

Tunnelma Globen-areenan permannolla oli aivan mahtava! Ennen tv-lähetystä screeneillä näytettiin edellisten vuosien kappaleita, ja aina joku fani osasi sanat ulkoa. Olin monissa kartalla, mutta kuulin myös todella monta viisuvetoa, joita en ollut ikinä kuullutkaan. En edes tiennyt, että osa kappaleista oli Euroviisuista lähtöisin. Myös koko Tukholma oli valmistautunut ja innoissaan Euroviisuista. Kävelykadut olivat täynnä viisuplakaatteja ja Tukholman keskustasta löytyi Euroviisukylä, jossa oli paljon erilaisia kojuja ja aktiviteetteja.

[pullquote-left]Eurooppa tuntui unohtaneen jokaisen kriisin välillään ja nauttivan hyvästä musiikista.[/pullquote-left] Yllättävää oli se, että poliittinen tilanne ei näkynyt ollenkaan paikan päällä Tukholmassa. Esimerkiksi kahtena viime vuotena Venäjän ehdokkaille buuattiin katsomosta, mistä nyt ei ollut tietoakaan. Mistään selkkauksista ei ollut pienintäkään havaintoa ja fanit olivat hyvin ystävällisiä toisilleen. Eurooppa tuntui unohtaneen jokaisen kriisin välillään ja nauttivan hyvästä musiikista. Toivottavasti tämä euroviisujen henki pysyy ensi vuonna Ukrainassa, vaikka valtio onkin suuren kriisin kourissa.

Alunperin Kirjoittanut Akseli Saurama