Näytelmän ohjaaja Tuija Töyräs kertoo vakuuttuneensa projektin aikana siitä, kuinka paljon lapsuus vaikuttaa siihen, millainen ihmisestä tulee aikuisena.

Alkumusiikki lakkaa, lukion keskuksena toimiva Areena pimenee ja 800-päinen lukiolaisjoukko vaipuu ennenkuulumattomaan hiljaisuuteen. Koulun käytäville toisen jakson aikana ilmestyneille kukkaruukuille, lätkäjulisteille ja tyhjälle pyörätuolille saadaan kohta selitys. Keudan sinisiin haalareihin pukeutuneet “raksamuusikot” marssivat lavalle nyt kolmatta ja viimeistä kertaa tätä näytelmää varten.

Hannes Ripatti näyttelee jääkiekon suurlupauksen pikkuveljeä Kalle Peurankaa, joka ryhtyy kirjoittamaan tarinaa lapsuusmuistoistaan. Takautuvasti esitetyissä kohtauksissa lapset leikkivät pihalla kauppaa ja hyppivät hyppynarulla. Vihainen ja hieman pelottava isä, Pasi Peuranka (Eppu Pesonen) katkaisee lasten leikit muutamaan otteeseen karjumalla, mikä herättää naurunpyrähdyksiä yleisössä. Kaava toistuu koko näytelmän ajan: isä painostaa lapsiaan jääkiekon pariin ja myöhemmin myös kaupunginjohtaja ja pihapiirin lapset ovat mukana leikissä.

“Nuoret ovat tekemisessä mukana koko sydämellään, koska heille kokemus on ainutkertainen. Myös ryhmähenki porukassa on ollut mukavaa katseltavaa. Se on myös erittäin tärkeää projektin onnistumisen kannalta, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen”, ohjaaja Tuija Töyräs kertoo.

Pienillä huumorin murusilla varustettu näytelmä sai loistavan vastaanoton yleisöltä. Areenan hyödyntämiselle annettiin uusi dimensio, kun toista ja kolmatta kerrosta käytettiin näytelmässä parvekkeina. Dramatiikkaa toivat kovat äänet ja vilkkuvat valot näyttämön ympärillä.

Tulevaisuus on Tuntematon

Draamaprojekti on kokonaan lukiolaisten tekemä, mutta eri ideoiden yhdistelijänä toimi ohjaaja Tuija Töyräs.

Tämä kyseinen teatteritaiteen maisteri, näyttelijä ja teatterikäsikirjoittaja aloitti lukiossa draamaopettajana vanhempainyhdistyksen ja rehtorin innoittamana. Lukion draamakursseilta tutuksi tullut Töyräs kertoo, kuinka viime keväänä syntyi ajatus uudesta, tällä kertaa hieman isommasta, näytelmästä.

Teatteriprojektia lähdettiin toteuttamaan Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Opiskelijat olivat kaikki yksimielisiä siitä, että työstä tulee näytelmä, ja yhtenä ajatuksena nousi Tuntematon Sotilas. Tuija Töyrästä huvitti: “Kaikki tekevät tänä vuonna jotakin sen kaltaista!” Sitten ideaksi saatiin jotain ihan muuta.

– Historian sijaan alettiin katsomaan tulevaisuuteen. Siitä saatiin myös projektin nimi. Ihminen ei voi koskaan tietää, mitä tulevaisuus pitää sisällään: se on tuntematon.

Tarinan ideoiminen lähti teemasta “sankaruus”. Projektissa mukana olleet nuoret yhdistivät sankaruuden nopeasti ystävyyteen, perhesuhteisiin ja niin sanottuihin takapihan sankareihin.

Näytelmässä kirjoituskonetta näpyttelevää Kalle Peurankaa esittänyt Hannes Ripatti kertoo, että tarina merkitsee hänelle paljon. “Se kertoo ystävyydestä, luottamuksesta, periksiantamattomuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli välittämisestä.”

Tuija Töyräälle projekti on aina matka

Töyräs pyrkii ymmärtämään ja oppimaan uutta sekä tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista. Hän kertoo ennen kaikkea ymmärtäneensä tämän projektin aikana, kuinka vahvasti lapsuus vaikuttaa koko elämään. Kaikki pienenä koetut asiat, kuten vanhempien läsnäolo ja sen laatu, vaikuttavat siihen, millaisia meistä tulee aikuisina.

“Lapsen kanssa olisi tärkeä olla läsnä ja olla luomatta suorituspaineita.” Töyräs toivoo, että etenkin esitystä katsomassa olleet vanhemmat ymmärtävät tämän. “Lapsi laittaa ensimmäistä kertaa luistimet jalkaansa, ja heti sanotaan, että no sinusta tulee seuraava huippujääkiekkoilija”, ohjaaja summaa.

“Maailma luo jo itsessäänkin ihan tarpeeksi paineita kasvavalle sukupolvelle – miksi vanhempien pitää vielä lisätä niitä?”

Tuija Töyräs toivoo, että nuoret ovat näyttelemisen lisäksi oppineet pienten elementtien tärkeyden teatterissa. ”Teatteritaitoihin sisältyy monia eri osa-alueita, kuten lavastus, puvustus, valo- ja äänisuunnittelu, maskeeraus, tarpeisto ja musiikki. Oppilaat usein yllättyvät siitä, miten pienetkin jutut vaikuttavat lopputulokseen. Ei ole samantekevää, onko hahmolla punainen vai vihreä paita tai millaista musiikki on. Taustalla olevat elementit auttavat luomaan oikeanlaista tunnelmaa.”

Näytelmässä Timjamia esittänyt Sanni Ahto kertookin projektin opettaneen hänelle käytännön asioita. Hän oppi, kuinka lavalla ollaan ja miten ääni saadaan kuuluviin. “Opin myös löytämään itsestäni niitä hyviä puolia, joita tulisi arvostaa enemmän, sekä niitä asioita, joissa on vielä kehitettävää”, kertoo Ahto.

Viime keväänä Järvenpään lukio toimi Kinnarin alakoulun 1.-2. -luokkalaisten evakkotilana. Töyräs ja muu porukka saivat idean ottaa heidät mukaan alkuvaiheen harjoituksiin, missä he pyysivät lapsia laulamaan jonkin laulun. Kun muut lapset seisoivat ujoina paikoillaan, yksi pieni poika rohkaistui ja alkoi laulamaan lujaan ääneen “Paljon onnea vaan” Suomelle. Tilanne oli niin mieleenpainuva, että se pääsi näytelmäänkin.

“Draamaprojekti on ollut yksi parhaista asioista, johon olen päässyt mukaan. Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja päässyt harjoittelemaan näyttelijäntaitojani. Viimeisen näytöksen jälkeen oli vaikea uskoa kaiken sen olevan nyt ohi, sillä pitkät iltaharjoitukset olivat jo rutiinia ja ryhmä oli lähentynyt huomattavasti. Voisin todellakin suositella samantapaisia projekteja vähänkin kyseisestä alasta kiinnostuneille, sillä prokkis sisälsi myös paljon muuta”, Sanni Ahto kertoo.

“En kyllä vielä kykene uskomaan, että kaikki on ohi. Projekti on ollut iso ja hauska homma!” Tuija Töyräs kertoo vielä lopuksi. Seuraavaksi Töyräs suuntaa kirjoittamaan ulkomaille, ja keväällä alkaa taas uusi teatterikurssi.

”Areena on korkattu!”

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Henni Savolainen

“Järki on Järvenpään Lukion uusi opiskelijalehti. Sen sisällöstä eivät opettajat päätä, vaan Järki on opiskelijoiden autonominen äänitorvi. Järjessä me opiskelijat saamme tulkita Seitsemää Veljestä miten haluamme ja lukea meitä kiinnostavista asioista.” Näillä sanoilla Sonja Huttunen kuvaili Järvenpään lukion lehteä pääkirjoituksessaan noin kymmenen vuotta sitten.

On vuosi 2007 ja ensimmäisen jakson koeviikko. Päätoimittaja Sonja Huttunen, toimittajat Ella Peltonen, Niina Sepponen, Matilda Juslin, Noora Lähde, Ville Åberg, Kaisa Huhta, Aino Pekkarinen, Kalle Eskelinen sekä opettajat Marja Rosti ja Joona Svala ryhtyvät töihin. Tuloksena on kaksikymmentäsivuinen PDF-lehti lukion Peda.netissä, ja tarkoituksena olisi tuottaa jatkossakin samankaltainen tekele joka jaksoon.

Ensimmäiseen numeroon sisältyy muun muassa pääkirjoitus, kaksi gallupia, ”Järjenvastainen”-palsta, opettajien haastatteluja, ”tulevaisuuden julkkis” -haastattelu ja reportaasi kyseisen syksyn kansainvälisyyskonferenssista. Tämä joulukuussa 2007 ilmestynyt julkaisu herätti heti ilmestyttyään huolta voimasanoillaan ja kritiikillään opettajien keskuudessa, mutta lehti onkin suunnattu opiskelijoille. (Myöhempiä julkaisuja selatessa voidaan todeta, että hieman on kuitenkin vähennetty volyymia!)

Kohokohtia ja muuta mainittavaa vuosien varrelta

Järjen toimituksen jokavuotiseksi kohokohdaksi voidaan lukea toimitusvierailu johonkin uutistoimistoon. Lehden perustamisen myötä Järjen ensimmäinen toimitus kävi Keski-Uusimaassa, ja myöhemmät toimitukset ovat päässeet muun muassa Olivia-naistenlehden, Lännen Median ja Suomen Kuvalehden toimituksiin. Järki on järjestänyt myös erilaisia projekteja, joista viimeisimpänä Kinnarin koulun mediapajan Kinnarin ala-astelaisten kanssa viime keväänä!

Seuraavaksi muutama vanhoista julkaisuista poimittua helmeä.

Tommi Suvensaari maailmalla

Teksti: Niina Sepponen ja Tommi Suvensaari
Kuvat: Tommi Suvensaari
Järki 3/2007-2008

Koulumme lähes kaikille ykkösille täysi tuntemattomuus, erittäin rakastettu ja jopa viime vuoden penkkaripäivänä kahtena kappaleena esiintynyt historian opettaja Tommi Suvensaari on ollut virkavapaalla tämän lukuvuoden. Vuoden aikana hän on kerennyt vierailla useissa eksoottisissa maissa ja saanut kokea enemmän kuin jotkut koko elämänsä aikana.

Hyvä on väsyneen munkinkin huilahtaa. Paikkana Peurapuisto, jossa Buddha ensimmäisen kerran opetti oivalluksiaan.

Tommi Suvensaaren terveiset maailmalta:

Pistin lihoiksi Pyhää Asuntolainaa varten säästetyt rahat ja lisää pyysin pankista. Pakko lähteä, kun jalat vielä kantavat ja pää edes jotenkin toimii.  Otettu yli 600 valokuvaa, koluttu 16 maata, tanssittu amazonilaisen intiaaniheimon tyttären kanssa, kalastettu piraijoita, syöty intiaanien karkit, maistettu marsua, bongattu transvestiitteja Riossa, tultu ”otetuksi talteen” Brysselin lentokentällä, oltu myötätuntolakossa santaiagolaisten kaivostyöläisten kanssa, eksytty La Pazissa ja New Delhissä, riidelty riksojen kanssa, juostu pakoon pyhää lehmää, käyty monenmoisessa temppelissä, nähty hautaroviot Gangesilla ja matka jatkuu. Vielä mennään Japaniin katsomaan kirsikankukkien kukkimista ja rinkan kanssa Euroopan kevääseen sekä viimeisenä laivalla Islantiin.

Tämä Tuomas Tuppuraisen kuvitus koristaa Järjen numeron 1/2011-2012 kantta.

“Järvenpään lukio on saanut hienon tilaisuuden, joka tapahtuu vain kerran elämässä. Presidenttiehdokkaat kokoontuvat vaalikeskusteluun koulullemme tammikuussa 2012. Edessä on vuoden kovin tapahtuma.”

Presidentinvaalien ehdokastentti vuonna 2012 jäi varmasti jokaisen silloisen opiskelijan ja opettajan mieleen. Tapahtumasta vastasi YH05 -kurssin opiskelijat, ja Yleisradio saneli ehdot toteutusta varten. Ja tottahan toki Järjen toimittajat pääsivät pyörähtämään paneelin kulisseissa. Lehden silloinen päätoimittaja Aki Hast kommentoi viisi vuotta tapahtuman jälkeen, että oli ”ainutlaatuinen kokemus päästä jututtamaan maamme isoimpia politiikan nimiä ihan jostain muusta kuin politiikasta”.

”Saatiin myös Järjen porukalle kutsu Paavo Väyrysen päämajaan Pohjanrantaan Keminmaalle. Tilaisuus jäi kylläkin käyttämättä…” – Aki Hast

“Ja voi sitä näkyä, kun Ylen autoja tyhjennettiin. Kameroita ja näyttöjä oli enemmän kuin pystyi uneksimaan.”
– Otto Jahnukainen, Järjen numero 2/2011-2012

Kaikki ehdokkaat tentattiin meikkauspöytiensä ääressä Järjen toimesta. Tasavallan presidentiksi sittemmin valittu Sauli Niinistö vastasi Hastin sanelemaan kyselyyn seuraavasti:

Las Vegas vai Alpit
– Alpit, koska lunta
Paras paikka maailmassa
– Suomi
Missä luulet olevasi 6 vuoden kuluttua
– Liian pitkä aika miettiä etukäteen

Siinä missä myöhemmän toimituksen Aki Hast muistaa parhaiten presidentinvaalipaneelin, niin Järjen toisena päätoimittajana toiminut Aino Pekkarinen muistaa Järjen ajalta jutut extreme -kurssista ja välituntiliikunnasta. Nykylukiolaiset voisivat ottaa tästä mallia!

                 Välituntivoimistelua

Teksti: Sinimarja Larkiala ja Aino Pekkarinen
Kuvat: Tanja Muhonen
Järki 2008-2009/3

Nykyajan lukiolaisten elämä on hektistä, eikä heillä ole tarpeeksi aikaa huolehtia fyysisestä hyvinvoinnistaan. Järki löysi pulmaan ratkaisun: välituntivoimisteluvinkit parantavat pulpetissa puutuneet pakarasi ja tarjoavat unohtumattoman liikuntaelämyksen.

1. Ojentajalihakset ojennukseen! Asetu kuvan mukaiseen asentoon ja laske vartaloasi alaspäin käsiesi varassa. Tee ylös-alas -liikettä oman tahtisi mukaan.
2. Myös seikkailunhaluiset opiskelijat löytävät koulustamme uusia liikuntamahdollisuuksia. Rakenna koulun käytävälle oma esteratasi, ja haasta ystäväsi kilpailuun!
3. Kuuluuko Mount Everestin valloittaminen tulevaisuuden suunnitelmiisi? Koulumme lukuisat pylväät tarjoavat harjoitusta vuorikiipeilijän ammatista haaveileville.
4. Kesää odotellessa vesipedot voivat nauttia lempiharrastuksestaan vaikkapa lukion areenalla. Pyydä Sari Häkkistä tuomariksi, ja haasta Sami Tamminen uintikisaan!
5. Älyllisempiä haasteita kaipaaville on suunnistus oiva valinta. Ota koko koulu haltuun ja opi tuntemaan opiskeluympäristösi! Jos haluat haasteita, pyydä opiskelijatoveriasi ottamaan aikaa.
6. Täysi ruokatarjotin painaa keskimäärin kaksi kiloa. Harjoita hauiksiasi ja ilahduta ystäviäsi viemällä myös heidän astiansa! Lisää tehoa harjoitukseen saat heilauttamalla tarjotinta pystysuunnassa.
7. Nauti koko koulun huomiosta ja venyttele pohjelihaksiasi. Bongaa samalla kuumimmat karjut ja viettele heidät katseellasi!

Ammattinimikkeen takana

Teksti: Suvi Tamminen
Kuvat: Teemu Heikkilä
Järki 1/2012

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, on koulussamme aloittanut tänä syksynä uusi rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Tutustumisen helpottamiseksi kävin kyselemässä rehtorilta muutamia kysymyksiä.

Lehtiniemi kertoo hakeneensa lukiomme rehtorin paikkaa muutamastakin syystä. Ensiksikin hän tunsi jo lukion toimittuaan aikuislinjan apulaisrehtorina, ja lisäksi hän ajatteli, että olisi etuoikeus saada toimia juuri tämän lukion rehtorina. Kun kysyn häneltä, kuinka hän on tähän asti lukiossamme viihtynyt, on vastaus yksinkertainen: – Tosi hyvin.

Lehtiniemi muistelee hetken omia kouluaikojaan. Hän kertoo olleensa ennen kaikkea aktiivinen ja reipas osallistumaan esimerkiksi oppilaskunnan toiminnassa. Koulumenestyskin oli tasaista, ja suosikkiaineikseen hän mainitsee psykologian ja biologian.

Lukion jälkeen Lehtiniemelle oli jo selvää, mitä hän tulevaisuudeltaan halusi. Hän opiskeli kasvatustieteiden maisteriksi, sivuaineinaan psykologia ja yhteiskuntatieteet – vaikka olisivat vielä ne taloustieteetkin kiinnostaneet… Kouluttautuminen ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan hän jatkoi opiskeluaan vielä opinto-ohjaajaksi. Lisäksi hän on opiskellut muun muassa liikkeenjohtoa.

Opettajan ammattiin haluavalle tärkeiksi ominaisuuksiksi Lehtiniemi luettelee esiintymis- ja organisointitaidot sekä opetettavan aineen osaamisen ja hyvät opetustaidot.

Lukioon lisää valinnaisuutta

Kysyn Lehtiniemeltä myös lukiomme vahvuuksista, joiksi hän mainitsee fyysiset puitteet ja upean rakennuksen sekä koulussamme käytössä olevan tekniikan. Hänen mielestään tärkeitä vahvuuksia lukiollemme ovat myös monipuolisuus ja työrauha, eikä mahtavaa henkilökuntaa tai meitä ihania opiskelijoita sovi unohtaa.

Entä onko koulullamme joitakin heikkouksia? – Ainahan löytyy jotain kehitettävää. Esimerkiksi monipuolisuutta saisi olla lisää, vastaa Lehtiniemi. Hänen mielestään Suomen lukiot yleensäkin kaipaisivat enemmän valinnaisuutta, ja aineiden yksittäisiä pakollisia kursseja saisi hänen mielestään poistaa valinnaisuuden tieltä.
Lehtiniemellä ei ole suunnitelmissa tehdä lukioon mitään huomattavan suuria muutoksia, vaan hänen mielestään on parasta jatkaa entisiä, hyvin toimivia perinteitä ja projekteja.
– Lukioiden uusi opintosuunnitelma tulee myöhästymään, mutta haluaisin kehittää meidän koulumme kurssitarjontaa, hän kertoo.

Lisäksi hän paljastaa, että koulussamme on eri aineiden opettajista koostuva tiimi, joka miettii koulun tulevaisuutta. Tiimi kaipaisi myös meidän opiskelijoiden mielipiteitä, ja Lehtiniemi korostaakin, että häntä saa aina tulla kiskaisemaan hihasta, jos jokin koulussa kaipaa kehitettävää.
– Opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä, hän painottaa.

Vapaa-ajalla

Työpäivän kiireiden jälkeen Lehtiniemi haluaa rentoutua perheensä ja 3-vuotiaan poikansa kanssa. Perheensä kanssa hän tekee ulkomaanmatkoja ja vierailee erilaisissa kulttuuritapahtumissa, vaikka se välillä pienen lapsen kanssa onkin haastavaa. Lehtiniemi on myös aina ollut urheilullinen.
– Erityisesti pidän lenkkeilystä, mutta talvisin myös hiihto ja laskettelu ovat kovasti mieleeni, hän kertoo.

Uudella rehtorilla on myös unelmia ja tavoitteita lukion suhteen, ja niitä ovat hakijatilastojen kasvattaminen sekä koulun monipuolisuuden esille tuominen.

Mitä haluaisit vielä lopuksi sanoa meille lukiolaisille?
– Toivon, että kaikki ottaisivat toiset huomioon esimerkiksi käytöksellään. Lisäksi haluan sanoa, että aina saa ja pitääkin tulla sanomaan, jos jokin koulussa tarvitsee kehittämistä!

Missä he ovat nyt? Järjen kaksi entistä päätoimittajaa kertoo, minne tie vei lukion ja Järjen jälkeen

Päätoimittajana 2008-2009 ja 2010-2011: Aino Pekkarinen

“Aino Pekkarinen on Järjen suloinen ekaluokkalainen. Hän ei tiedä vielä mitä tulee tekemään isona ja luokittelee itsensä vain tavistoimittajaksi. Ainon stereoissa soi Phil Collins ja Celine Dion, näköradiossa pyörii Pearl Harbour”
– Järki 1 -07/08

”Itse olen lukiovuosien jälkeen opiskellut ja valmistunut kauppatieteiden maisteriksi, ja nykyään olen töissä Helsingin yliopiston työsuhdepalveluissa. Opiskeluaikoina toimittajan hommat jatkuivat, kun kirjoitin aktiivisesti sekä ylioppilaskunnan että ainejärjestöni lehteen. Järki taisi ylipäätään olla itselleni sellainen ponnahduslauta opiskelija-aktiivisuuteen. Kirjoittamisen lisäksi toimin opiskeluaikanani myös ylioppilaskunnan hallituksessa ja eri luottamustehtävissä ainejärjestössäni sekä yliopiston hallinnossa. Kaiken kaikkiaan Järjen tekemisestä, meidän toimittajaporukasta ja lukioajoista on jäänyt tosi hyvät muistot!”

Päätoimittajana 2011-2012: Aki Hast

”Meillä oli Järjessä monen alan osaajia mukana. Kunnon huipputiimi. Suurin osa oli myös kavereita keskenään. Yksi digivelho, joka taittoi silloista painettua versiota. Monta valokuvaajaa, ja sitten meitä kirjoittajia. Muistan kirjoittaneeni juttuja hieman epäortodoksisesta näkökulmasta ja halusta herättää ihmisissä ajatuksia. Päätoimittajana myös tehtäviini kuului asioiden järkkäily, kuten painon kanssa kommunikointi.

Lukion jälkeen seilasin vuoden verran vailla miettien mitä tekisin. Ehdin puolisen vuotta käydä yo-pohjaista datanomilinjaa, kunnes ovet aukesivat ammattikorkeakouluun viestinnän linjalle Tornioon. Torniossa vietin nelisen vuotta, ja valmistuin viime toukokuussa medianomiksi. Toisen vuoden kesällä pääsin kesätoimittajaksi Mäntsälän Uutisiin, joka on samaa firmaa Keski-Uusimaan kanssa. Palasin Mäntsälään myös kolmannen vuoden kesällä, ja viime tammikuussa aloitin työharjoittelun Keski-Uusimassa. Tällä hetkellä olen edelleen Keskarilla hommissa toimitussihteerinä. Ei vielä vakinaisesti, mutta määräaikaisena.

”Paljon toimittajantöitä tehnyt toimittajamme Aki on rauhallinen persoona, joka ei jätä hommia puolitiehen.” – Järki 1/2010

Järki ei ollut ensimmäisiä lehtiprokkiksia, missä olin mukana, mutta tärkeä välietappi. Kiinnostus media-alaan kohtaan säilyi, mikä myös ohjasi hakemaan jatko-opintojen suhteen. Järjessä toimittajana sekä päätoimittajana oleminen on kyllä merkattu CV:hen. Sen verran olennainen projekti se mielestäni oli. Muistan myös ammattikorkean pääsykokeissa antaneeni kappaleet silloisista Järjen painoksista minua haastatelleille opettajille muistoksi. En tiedä vaikuttiko se, mutta pääsinpä kouluun.”

Järki nyt ja tulevaisuudessa

Järjen ensimmäinen juttu ilmestyi verkkoon marraskuussa 2013. Vuoden 2014 joulukuussa sivut laitettiin siihen kauneuteen, kuin ne ovat nyt. Enää ei ilmestytä printtinä eikä PDF:nä, vaikkakin lukiolaisille jaettavassa vuosijulkaisussa Järjen juttuja näkyy joka kevät. Järki pyrkii kasvamaan muuttuvan maailman mukana ja olemaan entistä ajankohtaisempi. Sen takia Järki on nyt verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Nykyään Järjessä ilmestyy samanlaisia vakiojuttuja kuin aikaisemminkin, kuten projekteista, vanhojentansseista, penkkareista ja lukion vierailijoista koostettuja artikkeleita. Lisäksi kehittelemme joka vuodelle uusia juttusarjoja. Tänä vuonna haastatellaan opettajia ja esitellään Järvenpään lukion linjavaihtoehtoja.

Toimituksessa on viisitoista opiskelijaa, joista osalla on oma tehtävänsä siellä. Pää -ja apulaispäätoimittajat pohtivat juttuideoita ja organisoivat kokoukset, sarjisvastaava piirtelee kuukausittaiset sarjakuvansa ja tekninen tuottaja vastaa teknisistä seikoista.

Järki on siis kehittynyt muuttuvan maailman ja nuorison mukana viimeiset kymmenen vuotta. Koska Järjen tehtävänä lukiolaisten lehtenä on tuoda esille mielipiteitä ja uutisia myös niille, jotka eivät Järvenpään lukion puskaradiota kuuntele, on meidän ja tulevaisuuden toimittajien pidettävä kiinni Järjen toteutuksesta ja siitä, että sitä luetaan. Printtimedia haihtuu pikkuhiljaa pois, mutta journalismi pysyy. Toimittajien tulee pystyä osoittamaan journalismin tärkeys myös näinkin pienellä tasolla kuin lukiossa.

Hei lukiolaiset, pidetäänhän huolta siitä, että Järki kehittyy ja pysyy ajankohtaisena vielä ainakin toiset kymmenen vuotta? Pliis?

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Viime viikon torstaina 31.8. oli lukuvuoden ensimmäinen opiskelijakunnan kokous, jossa käsiteltiin monia mielenkiintoisia Järvenpään lukion opiskelijoita koskevia aiheita. Kokouksen noin kahdellekymmenelle osallistujalle oli tarjolla myös hyvää välipalaa.

Monet käsiteltävistä aiheista liittyivät Suomen satavuotisjuhlavuoteen. Joulukuun viidentenä päivänä koulullamme pidetään itsenäisyysgaala, joka mahdollisesti alkaa muodollisella osuudella puheineen ja esityksineen. Sen jälkeen ympäri lukiota olisi erilaisia pisteitä ja tapahtumia. Opiskelijakunnan hallitus päätti kokouksessa tukevansa gaalan esiintyjää 625 euron edestä.

Suomen juhlavuoden osalta pohdittiin myös kutsuvieraita. Kutsulista on laajahko: joukosta löytyy vanhoja opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajia, eläkkeelle jääneitä opettajia sekä Järvenpään kaupungin nuorisotyön päävastaava.

Koulumme eri tiimeistä oli myös paljon puhetta. Erityisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tiimiin haluttiin uusia jäseniä. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, turvallisuuden ja koulun markkinointitiimin toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajaan Riikka Kokkoon (yhteystiedot OPK:n sivuilla).

Kansainvälisten projektien puolella tulee tapahtumaan pienimuotoinen muutos tänä vuonna, kun Italian projektia ei järjestetä enää. Sen sijaan suunnitellaan omakustanteista Ranskan projektia, jota toivon mukaan päästään toteuttamaan keväällä 2018. Lisäksi hallitus päätti tukevansa lukion KV-tuki ry:tä eli kansainvälisiin projekteihin liittyvää tukijärjestöä tänä vuonna 700 eurolla.

Otsikossa mainittu latureiden lainaaminen oli kokouksessa hyvin keskeisenä aiheena. Käytännössä ideana olisi päästä lainaamaan latureita ykköskerroksessa sijaitsevasta opiskelijakunnan kioskista, jos puhelimesta tai tietokoneesta pääsisi loppumaan akku päivän aikana. Hallitus päätti suunnitella ja toteuttaa ideaa, mutta yksityiskohtia pitää vielä hioa. Suuren innostuksen takia päätettiin kehittää myös laturityötiimi, joka vastaa idean toteuttamisesta.

Pienempinä aiheina tuli myös esiin idea jonkinlaisesta yhteistyöstä lähilukioiden tai jopa ammattikoulujen kanssa, mitä aletaan miettiä hieman syksymmällä enemmän. Myös jonkinlaisesta koulun sisäisestä urheilukilpailusta oli puhetta. Toinen myöhempään käsittelyyn jätetty aloite oli K-kaupan kanssa yhteistyössä käytettävä mainosrahahyväntekeväisyyssovellus DOOG, josta kerrotaan myöhemmin lisää. Jos aihe kiinnostaa jo nyt, niin kannattaa käydä kurkkaamassa doogapp.com.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo

Lukuvuoden 2017-2018 aloitusjuhlaa vietettiin perjantaina 18.8 lukion opiskelijoiden tarjoaman viihteen, palkintojenjaon ja vierailijan puheenvuoron siivittäminä. Vierailija Sonja Huttunen korosti erityisesti avunhakemisen tärkeyttä.

Järvenpään lukiosta vuonna 2009 valmistuneen Sonja Huttusen elämään on mahtunut jo vaikka mitä. Lukio-opintojensa alussa Huttunen lähti vaihto-oppilaaksi Australiaan ja sai sieltä mukaansa kohennetun kielitaidon lisäksi perusteet itsenäistymiselle. Lukiossa hän perusti Järki-lehden ja oli varmistamassa opiskelijaterveydenhuollon toteutumista. Viimeksi mainitun hän listasi yhdeksi tärkeimmäksi muistokseen lukion ajalta.

Kyseessä oli tilanne, jolloin Järvenpään lukion ainoan terveydenhoitajan työ yritettiin osa-aikaistaa. Järvenpään lukion opiskelijat kokosivat adressin ehdotusta vastaan, ja lopulta Järvenpään kaupunginhallitus luopui ajatuksesta.

Skannaukset: Järvenpään yhteiskoulun ja lukion seniorit ry. 

“Ajatus siitä, että pelkkä lukiolainen voi vaikuttaa asioihin, tuntui mielettömän tärkeältä”, kertoi Sonja Huttunen aloitusjuhlan jälkeen.

“Opiskelijaterveydenhuolto on parantunut todella paljon, ja minä olenkin mukana Järvenpään sosiaali- ja terveyslautakunnassa pitämässä huolta, että se pysyy hyvänä”, kertoi Huttunen. Vuonna 2017 Järvenpään lukiossa toimii kahden terveydenhoitajan lisäksi myös psykologi ja kuraattori.

“Myös kaikki kaverit, joita sain lukiosta, kuuluu osaksi tärkeitä lukiomuistojani”, Huttunen jatkoi. Hän pitää heihin edelleen yhteyttä yhteisen Whatsapp-ryhmän kautta. “Sieltä löytyy kaikenlaisia ihmisiä: arkkitehti, insinööri, lastenhoitaja ja minä, poliitikko.”

Huttunen korosti myös avunpyytämisen tärkeyttä. “Minkä tahansa hidastavan vaivan kanssa voi elää, kunhan osaa pyytää apua.” Hänestä avunpyytämisen perusteet piilevät siinä, että uskaltaa kertoa avuntarpeestaan edes yhdelle henkilölle: kaverille, vanhemmalle tai terveydenhuollon ammattilaiselle. Tarjottu apu pitää myös uskaltaa ottaa vastaan. Esimerkiksi masennus on vaiva siinä missä muutkin – sen kanssa tehdään vain vähän enemmän töitä.

Avunpyytämisessä ei ole mitään hävettävää.

Sonja Huttunen toimii tällä hetkellä kansanedustaja Antti Kaikkosen avustajana. Vuonna 2016 Huttunen valittiin YK:n nuorisodelegaatiksi edustamaan suomalaisia nuoria. Aikaisemmin hän on työskennellyt myös Keski-Uusimaan toimittajana.

Huttunen kertoi olleensa keskiverto-opiskelija lukiossa, mutta tilanne parani huomattavasti, kun hän löysi oman kiinnostuksen kohteen. Hän haki lukion jälkeen opiskelemaan journalistiikkaa ja kansainvälisiä suhteita. ”Se oma juttu löytyy parhaiten kokeilemalla: kansainväliset suhteet oli aluksi minulle lähes täysi mysteeri.” Huttunen painotti, että oman jutun löytäminen saattaa vaatia montakin yritystä.

Tapahtuma alkoi Joona Uusitalon musiikkiesityksellä.

Sonja Huttusen puheenvuoron jälkeen esiintyi Läikkyorkesteri.

Yksitoista ykköstä palkittiin yhteisöllisyyden edistämisestä ryhmäytymispäivinä.

Suvi Nissinen voitti kesällä naisten taidon maailmanmestaruuden.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Tulevaisuuspaneelin toteutustapa poikkesi totutusta, sillä sen sijaan, että oppilaat olisivat esittäneet kysymyksiä panelisteille, tehtiinkin toisin päin. Kysymykset toteutettiin Kahoot!-alustan kautta. Jokainen panelisti oli saanut etukäteen valita yhden kysymyksen, johon hän haluaisi lukiolaisten vastaavan. Sitten kysymys heijastettiin valkokankaalle ja opiskelijat valitsivat puhelimellaan vastausvaihtoehdon, joka oli lähimpänä heidän omia mielipiteitään. Kaikkien vastattua kysymykseen tulivat vastaukset taululle ja panelistit pääsivät kommentoimaan lukiolaisten vastauksia, kertomaan omista ajatuksistaan ja keskustelemaan muiden panelistien kanssa kysymyksestä.

Abdirahim Husseinin kysymys lukiolaisille käsitteli yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän esitteli Kahootissaan neljä keinoa, kuinka nuoret saataisiin kiinnostumaan vaikuttamisesta. Opiskelijat pitivät tärkeimpänä asiana sitä, että nuorten näkökulmia tuotaisiin aikaisempaa enemmän esille politiikassa. Kysymyksen laatijan ja lukiolaisten mielipide oli yhtenevä. Hussein lisäsi vielä, että nuorten täytyy päästä keskustelemaan siitä, mitä maailmalla tapahtuu, sillä tulevaisuus tehdään nuorten kautta. Tuuti Piippo halusi lisäksi muistuttaa, että yhteiskunnassa voi vaikuttaa muillakin tavoilla kun politiikalla.

Piipon kysymyksessä mietittiin, mikä olisi parasta, mitä Suomi voisi tarjota maailmalle. Eniten opiskelijat vastasivat vaihtoehtoa ”koulutus”, ja myös panelistit pitivät tätä melko hyvänä vaihtoehtona. Piipon mukaan koulutus antaa mahdollisuuksia, mutta hän myös muistutti, että pelkkää siitä hyötymistä ei kannata miettiä. Piippo tarjosikin ajattelutapaa ”mitä minä voin antaa?” tai vielä pidemmälle vietynä ”mitä Suomi voi antaa?”.

Myös Lari Kotilainen ajatteli, että hyvien numeroiden tavoittelun sijaan kannattaa keskittyä siihen, mikä kiinnostaa ja mikä herättää oman uteliaisuuden. Hussein taas mietti, miten koulutuksen vienti onnistuu käytännössä ja voisiko esimerkiksi ison rahasumman sijasta lähettää apua tarvitsevalle alueelle mieluummin päteviä ihmisiä. Jaakko Winter puolestaan halusi muistuttaa, että vaikka koulutus onkin hyvä asia, myös fyysistä työtä kannattaa tehdä, sillä se vaikuttaa myönteisesti muun muassa terveyteen.

Näiden kysymysten lisäksi paneelissa keskusteltiin myös suomen kielen tulevaisuudesta ja Suomen monikielisyydestä sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämisen kasvavasta tarpeesta. Lisäksi Pekka Haaviston kysymys sai aikaan keskustelun liputuspäivistä. Keskustelu johti ideaan epäonnistumisen päivästä, jonka perusteluna oli se, että kaikki epäonnistuvat joskus.

Tulevaisuuspaneelin lopuksi vierailijat esittivät toiveensa tulevaisuuden suomalaisille. Suomalaisiin kaivattaisiin lisää joustavuutta, positiivisuutta ja toisten hyväksyntää.

Jos unelmasi ei pelota sinua, se ei ole tarpeeksi iso. – Abdirahim “Husu” Hussein

Kuten monesti aikaisemminkin, usealle lukiolaiselle tämä tapahtuma tuli yllätyksenä. Kokonaisuudessaan paneeli oli loistavasti koottu: aiheet olivat ajatuksia herättäviä ja lukiolaiset seurasivat keskustelua suurella mielenkiinnolla. Myös Kahootin käyttö toimi, sillä nyt jokainen pääsi osallistumaan kertomalla oman mielipiteensä eikä seuraaminen ollut pelkkää passiivista istuskelua. Paneelin jälkeen riensimme haastattelemaan vierailijoista Lari Kotilaista, Abdirahim Husseinia, Pekka Haavistoa ja Tuuti Piippoa.

Aurinkoisena torstaina 27.4. oli vuorossa Järjen perinteikäs vierailu jonkin suomalaisen lehden toimitukseen. Tänä vuonna matkakohteeksi oli saatu Suomen Kuvalehti.

Suomen Kuvalehden toimitus sijaitsee neljännessä kerroksessa Otavamedian valkoisessa betonirakennuksessa Pasilassa. Aulassa meidät otti vastaan Järvenpään lukion kasvatti, toimittaja Susan Heikkinen. Hän johdatti meidät kokoustilaan, jossa oli tarjolla limua ja munkkeja. Ensin Heikkinen kertoi meille Suomen Kuvalehdestä ja omasta osastaan sen tekemisessä. Opimme esimerkiksi että yhden jutun tekemiseen menevä aika vaihtelee hurjasti. Vaikkapa yhdestä henkilöstä tehtävään juttuun tarvitaan ensin jopa useita haastatteluita, tai jos kyseessä on esimerkiksi kirjailija, täytyy hänen tuotantoonsa ensin tutustua. Tämän jälkeen haastattelussa tallennettu nauha puretaan, ja itse jutun kirjoittamiseen saattaa jäädä aikaa vain jokunen päivä, mikä saattaa olla hieman tuskallista hitaammille kirjoittajille.

Saimme kaikki myös omat kappaleet Kuvalehden juhlanumerosta ja Kanava-lehdestä. Keskustelutuokion ja kiperien kysymysten jälkeen pääsimme seikkailemaan rakennuksen syövereihin.

Rakennus itsessään oli jo kiehtova arkkitehtuurinsa puolesta pienine sisäikkunoineen ja kuiluineen. Pääsimme kävelemään neliönmuotoista käytävää pitkin ympäri koko neljännen kerroksen toimistohuoneelta toiselle. Näimme eri aloihin erikoistuneiden ihmisten työarkeen ja saimme kuulla erilaisista lehteen liittyvistä töistä. Näimme myös muidenkin Otavamedian lehtien työntekijöitä. Opimme paljon erilaisia faktoja, kuten että Golf-lehti on Suomen suosituin urheilulehti, Suomen Kuvalehdessä infografiikkaan erikoistuneita henkilöitä on vain yksi ja että Kuvalehden Twitter-tilillä on yli 100 000 seuraajaa. Kierroksen jälkeen jatkoimme juttelua ja kyselyä ja suuntasimme alakerran aulaan hyvästelemään ja päivittämään Snapchat-tarinamme.

Teksti Anni Säynätjoki

Kuvat Aliisa Rantanen

Tänään 13.4 opiskelijakunnan kokouksessa päätettiin stipendeistä, tulevasta Tampereen opintomatkasta ja ensi syksyn toimintapäivästä. Myös vapputapahtuma ja sen munkit tulivat puheeksi.

Hieman yli tusina opiskelijaa oli kokoontunut tänään auditorioon opiskelijakunnan kokoukseen. Kaikki puheenjohtaja Riikka Kokon esittämät ehdotukset hyväksyttiin äänienemmistöllä.

Tämän noin kymmenen minuuttia kestäneen kokouksen asialistalla oli ensimmäisenä stipendien suuruudet ja niiden osoitukset aikaisemmille opiskelijakunnan hallituksen jäsenille sekä koulun lehden entiselle päätoimittajalle. Stipendien hyväksytyt suuruudet vaihtelevat sadasta eurosta sataanviiteenkymmeneen euroon.

Vapputoiminnan suunnittelua laitettiin alulle, muun muassa munkkien ja suunnitellun tapahtuman pituuden suhteen. Alustava ehdotus vapputapahtuman pituudelle on 25 minuuttia. Vappua vietetään toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Lisäksi opinto-ohjaajat hakivat tukea tulevaa opintoretkeä varten. 16. päivä toukokuuta järjestettävä opintoretki vie lukiolaisia tutustumaan tamperelaisiin korkeakouluihin. Bussikulut ovat kokonaisuudessaan 600 euroa, josta opiskelijakunta päätti maksaa puolet. Retkeen osallistuvilta opiskelijoilta kerätään kahdeksan euron maksut.

Syksyn toimintapäivä järjestetään 1. syyskuuta. Opiskelijakunta kannatti innokkaasti tulevaksi ohjelmanumeroksi elokuvateatterikäyntiä, jonka kustannukset ovat noin 700 euroa. Viime toimintapäivän elokuvana oli Mike ja Dave häädeittejä vailla. Elokuvateatterin lisäksi pohdinnassa oli kuplafutis, joka nostaa kustannuksia jossain määrin. Viime vuoden tavoin valittiin myös tulevan syksyn toimintapäivän budjetiksi tuhat euroa.

Abitoimikunnan perustamiskokous pidetään ensi keskiviikkona 19.4 kello 14.35 luokassa 2064. Kaikki kiinnostuneet (tulevat abit) sinne! Kokouksessa valitaan vastuuvetäjät esimerkiksi abishow’ta, lakanoita, karkkeja ja rekka-ajelua varten.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Opetushallituksella on kova tarve pysytellä ajan hermoilla muuttuvan yhteiskunnan mukana, ja tämä tarkoittaa muutoksia uuteen opetussuunnitelmaan. Harkinnassa olevat muutokset aiheuttaisivat erityisesti tieteisiin perustuvien oppiaineiden opetuksen kokevan ennennäkemättömiä oikaisuja.

Opetushallitus lupailee OPS:iin lisättäväksi esimerkiksi vaihtoehtoiset faktat luonnontieteiden opetukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat saavat vapaammat mahdollisuudet ilmaista omaa näkemystään maailmasta. Jos oppilas kokee esimerkiksi vahvaa erimielisyyttä vaikkapa populaation koosta tai historiallisen tapahtuman päivämäärästä, hän voi muokata faktaa itselleen sopivaksi. Tämän perusteella oppilas saa myös esimerkiksi keksiä, siis muotoilla erilaisia tutkimustuloksia tai laskelmia omia perusteluitaan paremmin pohjustaakseen.

Opetushallitus on myös katsonut, että perusteet ilmastonmuutoksen todellisuuteen ovat menettäneet pohjansa, ja hallituksen jäsenetkin yhtyvät siihen, että Suomessa voitaisiinkin kaivata pidempiä rantakelejä. Tämän vuoksi ilmastonmuutoskin on näillä näkyvin poistumassa opetuksen piiristä.

Keskusteluja käydään myös siitä, pitäisikö opettajien saada laajemmat oikeudet oman näkemyksensä esiin tuomiseen. Ollaan huomattu, että auktoriteetti saa suuremmankin ryhmän hullaantumaan mielettömistä aatteista, ja tätä etua suunnitellaan otettavaksi käyttöön opetuksessakin. Uudistus tarkoittaisi, että mikäli terveystiedon opettaja ei koe koskemattomuutta erityisen merkittävänä oikeutena tai yhteiskuntaopin opettaja on sitä mieltä etteivät köyhät tarvitse terveydenhuoltoa, saisivat opettajat tuoda aatteensa vapaasti esiin.

Opetushallitus kertonee syyslukukauden alkupuolella, mikäli muutoksia ollaan ottamassa käytäntöön. Siihen asti jää vain arvailujen varaan, kuinka radikaalisti opetus tulee vielä muuttumaan.

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

Uusi opiskelijakunnan hallitus valittiin vaaleilla 26. tammikuuta. Tällä kertaa puheenjohtajan pestin nappasi itselleen Riikka Kokko, joka oli myös edellisellä hallituskaudella mukana toimintavastaavana. Toista vuottaan lukiossa opiskeleva Kokko tahtoo hallituksen uutena puheenjohtajana lisätä yhteistyötä lähilukioiden ja Suomen Lukiolaisten Liiton kanssa sekä vaikuttaa koulun yleiseen ilmapiiriin.

Puheenjohtaja Riikka Kokko

Puheenjohtajan tehtävinä on johtaa opiskelijakunnan kokouksia, joihin jokainen lukiolainen on tervetullut päättämään yhteisistä asioista sekä myöntää rahoitusta toimintavastaaville, jotka järjestävät yhteisiä tapahtumia lukiolla.

Opiskelijakunnan hallituksen tehtävänä on ennen kaikkea ajaa lukiolaisten etua.

”Meille saa tulla heittämään mitä vaan ideoita, ei sen tarvitse olla mitään kunnon poliitikkojauhantaa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa opiskelijakunnan toimintaan”, sanoo Kokko.

Yhteensä opiskelijakunnan hallituksessa on kaksitoista jäsentä, ja kokouksia pidetään aina tarvittaessa, yleensä muutaman kerran kuussa. Hallituksessa on kolme toimintavastaavaa, kaksi kioskivastaavaa, kirjavastaava, sihteeri, kaksi PR- ja tiedotusvastaavaa sekä ympäristövastaava. Eikä tietenkään saa unohtaa itse puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa.

Hallituksen kokouksissa on lämmin tunnelma ja toki haastattelijoita kiinnosti myös kokousten ravitsemuspuoli, mistä pidetään Kokon mukaan hyvää huolta. ”Kysyn yleensä muilta hallituksen jäseniltä, mitä he haluaisivat syödä, ja yleisesti ottaen meillä on kyllä ihan kelpo safkat.”

Tulevalta hallituskaudelta Kokko toivoo enemmän lukioiden välistä yhteistyötä ja opiskelijoiden aktiivisuutta ja positiivista meininkiä. ”Me ollaan täällä teitä varten”, summaa Kokko lopuksi.

Opiskelijakunnan hallitus.
Jäsenet vasemmasta yläkulmasta: Maija Mäkinen (PR- ja tiedotusvastaava), Tuuli Pitkänen (PR- ja tiedotusvastaava), Joakim Nyberg (kiskavastaava), Teemu Enström (kiskavastaava), Tuomas Härmä (ympäristövastaava) ja Riikka Kokko (puheenjohtaja).
Vasemmasta alakulmasta: Enni Kuutti (kirjavastaava), Elias Räinä (toimintavastaava), Lassi Laasasenaho (toimintavastaava), Aleksi Mettiäinen (sihteeri). Kuvasta puuttuu Santeri Karttunen (varapuheenjohtaja) ja Jerry Halme (toimintavastaava).

Järvenpään lukion opiskelijakunta löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo ja Olivia Horjamo

Tiistai-iltana 7.2 Järvenpään kaupunki tiedotti, että Kinnarin koulun vanha B-rakennus puretaan sisäilmaongelmien takia. Osa koulun oppilaista siirtyy Järvenpään lukiolle tulevan remontin edestä, kun abiturientitkin painuvat lukulomille.

Hiihtoloman jälkeen lukiolla nähdään uusia, pieniä, kasvoja. Kinnarin koululla purkutyöt alkavat ensi kesänä, mutta sisäilmaongelmista johtuvan oireilun takia koululaisia ripotellaan jo nyt pitkin Järvenpäätä.

Osa koululaisista siirtyy Kinnarin C-rakennukseen ja Yhteiskoululle opiskelemaan, mutta tilanpuutteen vuoksi koulun liki kolmestasadasta oppilaasta noin sata siirtyy Järvenpään lukiolle opiskelua jatkamaan.

1-2 -luokkalaisten majailu lukiolla kestää tämän kevään.

Lukiolle kuljetaan Kinnarin koululta bussikyydillä aamulla, ja sieltä takaisin päivällä. Syksyllä 2017 on odotettavissa, että koululaiset pääsevät eräänlaisiin siirtotiloihin lähelle Kinnarin koulukompleksia.

7.2 tiistai-illan tiedotustilaisuudessa Kinnarin koulun rehtori Hanna Saarinen avasi yleisölle suunnitelmia lukioon siirtymiseen liittyen.

“Järvenpään lukiolta on löytynyt meille yhtenäinen tilakokonaisuus kolmannesta kerroksesta johon kaikki mahtuvat.” Saarinen osoitti erityistä iloa lukion isoa salia ja musiikkitiloja kohtaan. Välituntien viettopaikkaa kaavaillaan lukion tekonurmelle.

Lasten ja nuorten sekä sivistyksen ja vapaa-ajan palvelualuejohtaja Marju Taurula mainitsi tiedotustilaisuudessa lukiosuunnitelman olevan “turvallinen ja outo seikkailu”, johon koululaisten on hyvä ryhtyä.

Lukion rehtori kommentoi tulevia muutoksia

”Oppilaiden ja opettajien elämään tällä järjestelyllä ei tule olemaan vaikutuksia”, kertoo koulumme rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi.

Ala-astelaisten tuloa on valmisteltu paljon ja järjestelyt on pyritty hoitamaan niin, ettei niistä tulisi haittaa niin lukiolaisille kuin ala-astelaisillekaan. Lehtiniemen mukaan opetustiloista ei tule olemaan pulaa, sillä lukiossamme opetus vähenee abien lähdettyä. Ahtaudesta ei siis missään nimessä pitäisi tulla ongelmaa.

Rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Kuva: Emma Virtanen

Ruokailutkin on suunniteltu niin, että 1-2 -luokkalaisten ruokatunnit ovat kello 10:30. – Näin he saavat syödä rauhassa, eikä lukiolaisten ruokailua varten tarvita mitään erikoisjärjestelyjä.

Koulun henkilökunta on suhtautunut ala-astelaisten tuloon positiivisesti. Opettajat ovat olleet todella innoissaan uusista tulokkaista, ja Lehtiniemi uskookin ala-astelaisten tuovan lisää eloisuutta lukioomme. ”Toivon, että voisimme kaikki pitää yhdessä huolta uusista pienistä oppilaista”, sanoo rehtorimme vielä toiveikkaana.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen ja Emma Virtanen