Kuva: Niko Salminen.

“Heitä voltti!” huutaa pieni järvenpääläinen poika parkouraajalle. Parkouraaja huokaisee syvään ja jatkaa matkaansa seuraavan aidan ylitse.

Kyseessä on monelle parkouria harrastavalle tuttu tilanne. Se myös ärsyttää monia aitoa parkouria harrastavia, sillä voltit eivät parkouriin kuulu, vaikka monet toisin luulevat. Yhtä hyvin voisit käskeä pikaluistelijaa tekemään piruetin tai syöksylaskijaa rodeon.

Parkourin perusidea on liikkua paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja sulavasti, ilman erityisvälineitä, ympäristöä hyödyntäen. Yleensä voltit eivät edistä tätä periaatetta. On toki joitakin tilanteita joissa myös voltit voivat edistää sulavaa liikkumista. Parkourista on kuitenkin eriytynyt suuntaus, jossa liikkumisen ohella ilmaistaan itseä erinäisin tempuin. Tätä suuntausta kutsutaan Free Running – nimellä. Free Running on ottanut vaikutteita telinevoimistelusta, trikkauksesta ja joistakin katutansseista.

Parkour onkin saanut suosiota suurimmilta osin juuri median ja internetin välityksellä. Monet Yamakasin jäsenistä ovat toimineet stunt-näyttelijöinä ja internetissä on tuhansittain parkour- ja free running -videoita. Monet harrastajista ovat kertoneet innostuneensa harrastuksesta juuri näiden videoiden ansiosta. He ovat nähneet jonkun temppuilevan videolla hienosti ja ovat halunneet oppia tekemään itse samalla tavalla.Parkourin kehittäjänä pidetään ranskalaista David Belleä ja Sébastien Foucania 1980-luvulla. Parkourin tapaista liikkumista on kuitenkin harrastettu läpi vuosisatojen. Belle ja Foucan ystävineen perustivat ensimmäisen parkouraajien ryhmän Yamakasin. Vuonna 2001 Yamakasista tehtiin elokuva, jonka myötä parkour levisi laajemmin maailmalle ja saavutti suosiota. Suomeen parkour tuli juuri tämän elokuvan myötä.

Parkour on monipuolinen liikuntalaji. Se nostaa tehokkaasti peruskuntoa ja kehittää sekä lihaskestävyyttä että räjähtävää voimaa. Laji kehittää myös kehon koordinaatiota, sillä monet liikkeet vaativat hyvää kehonhallintaa. Fyysisen hyödyn lisäksi parkourista saa paljon onnistumisen kokemuksia ja pitkäkestoisen liikunnan uskotaan vapauttavan endorfiineja, jotka saavat aikaan hyvänolon tunteen.

Lihaskunto on tärkeä osa parkourin harjoittelua. Lihakset suojaavat kehoa vammoilta ja hyvien lihasten avulla suorittaminen on helpompaa. Parkour itsessään on kuitenkin hyvää lihaskuntoharjoittelua, joten huono aloituskunto ei haittaa. Lihaskunto paranee varmasti parkouria harrastaessa. Monet harrastajat kuitenkin tekevät oheisharjoittelua pääasiallisen parkourharjoittelun lisäksi joko kuntosalilla tai oman kehon painolla. Oman kehon painolla tehtävät liikkeet ovat suosituimpia, sillä parkourissa kuitenkin tehdään kaikki liikkeet ilman painoja. Kun liikkeitä tekee omalla keholla, koordinaatio ja oman kehon tuntemus paranevat paremmin kuin kuntosalin laiteilla tai irtopainoilla harjoiteltaessa.

Parkourin aloittaminen

Parkourin aloittaminen on helpompaa kuin Free Runningin, sillä Parkour ei tarvitse pehmeitä tai ponnistavia alustoja temppujen harjoitteluun. Parkourissa riittää, että on jokin seinä tai kaide, josta voi tehdä vaultteja eli ylityksiä. Turvallisuuden vuoksi olisi tietysti hyvä olla jokin pehmeähkö alusta, kuten nurmikko, huonojen alastulojen varalta. Parkouraajan perustaitoihin kuuluu hyvien treenipaikkojen eli spottien löytäminen. Ajan kanssa oppii hyödyntämään erilaisia paikkoja paremmin ja kykenee löytämään treenipaikkoja helpommin.

Free Runningin aloittaminen

Free Running on hyvä aloittaa sisähallista, jossa on pehmeitä patjoja alastuloon, ponnistavia alustoja esimerkiksi volttien harjoitteluun ja esteenomaisia palikoita temppujen soveltamiseen. Kuten parkouraajallakin, Free Runningin harrastajalla on hyvä olla sama kyky löytää hyviä harjoittelupaikkoja mielikuvituksen avulla.

No missä sitten voin harrastaa Parkouria tai Free Runningia?

Suomen kaupungit ovat suurimmaksi osaksi niin tylsiä suunnittelultaan, että Parkourin ja Free Runningin harrastaminen kaupungeissa on hankalahkoa. Helsingissä on kyllä monissa paikoissa hyviä mahdollisuuksia harjoitteluun, vaikka ihmiset saattavatkin välillä suhtautua näiden lajien harrastajiin negatiivisella tavalla. Järvenpäässäkin on pari hyvää paikkaa harrastaa. Yksi hyväksi todettu paikka on kirkolla, josta löytyy useita erikokoisia ja pitäväpintaisia muureja. Järvenpäässä on myös muutama hyvä leikkipuisto, joissa voi soveltaa Parkouria ja Free Runningia. Sisähalleja taas ei lähistöllä oikein ole, mutta parhaimmat sisähallit ovat Malmilla sijaitseva Parkourkeskus, Lahden Parkour Akatemia sekä Helsingin Taitoliikuntakeskus.

Suvensaari avaa ovet uusiin kulttuureihin. Kuva: Hanna Kuusisto.

Koulumme oma maailmanmatkaaja Tommi Suvensaari on tunnettu tarinoistaan ja kokemuksistaan.

Ohjeita Suvensaarelta löytyisi joka lähtöön niin arkeen kuin juhlaankin, mutta tällä kertaa keskitytään ulkomaanmatkustelun saloihin. Jos siis olet miettinyt matkalle lähtöä (etkä aio luopua suunnitelmasta jutun lukemisen jälkeen) niin tässä on kaikki se, mitä kokenut konkari voi sinun turvaksesi tarjota!

1. Matkalla kohtaa… itsensä. Kannattaa varautua siihen, ettei se ole ihan kaikkein miellyttävin tuttavuus. Mutta ei kannattaa ottaa itseänsä niin tosissaan. Hyvä neuvo kotoisessa arjessakin.
2. Monikäyttöesine matkalle… on joustava asenne. Ei kannata hermostua tai jopa panikoida vastoinkäymisistä. Jos alkavat kädet täristä, ääni väristä, alahuuli väpättää ja äänen volyymi nousta heti, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi, kannattaa pysyä kotona katsomassa Kauniita ja rohkeita.
3. Matkoilla voi… ihan hyvin olla resuisissa ja vaikka rikkinäisissä vaatteissa. Ketä kiinnostaa, miten joku turisti on pukeutunut? Ei sinulla kuitenkaan ole varaa mennä mihinkään hienoon ravintolaan syömään. Wienin oopperassakin on piippuhylly.
4. Paikalliset ovat… sinua fiksumpia asiassa kuin asiassa. Tosin ymmärtävät paremmin siansaksaa, ilmeilyä ja käsillä huitomista kuin englantia. Englannissakin.
5. Nähtävyydet… kannattaa tarkistaa matkaoppaista ja netistä etukäteen. Parillakin reissulla on jäänyt jotain kiinnostavaa näkemättä/kokematta, kun ei ole valmistautunut. ”Ai, Pisassa olisi ollut joku vino torni??”
6. Kolme tärkeintä asiaa…
   1. Ajattele, että torakka sängyssäsi aamulla on vähän kuin koiranpennun vierestä heräisi! Eli älä narise epämukavuuksista, joita ei voi helposti ratkaista
   2. Älä kiukuttele matkatovereillesi, sillä moni ystävyys on joutunut matkoilla kovalle koetukselle tai katkennut kokonaan
   3. Pidä aina evästä ja vettä repussa mukana! Koskaan ei tiedä, milloin juuttuu paikallisten teinien kanssa hissiin pariksi tunniksi.
7. Muista aina… kokeilla paikallisia ruokia – kunhan ne ovat kuumia ja eivätkä ole jogurttipohjaisia. Myös lentokoneruuat ovat mahtavia. Turha niiden kanssa on hienostella.
8. Jos unohdat kotiin… rahat/luottokortin, passin tai viisumin, olet pulassa. Kaiken muun voi hankkia paikan päältä.
9. Hätätilanteen sattuessa… karju! Vaikka nunnalle ja kirkossa. Toki tietysti hätätilanteen luonteesta riippuen.
10. Matkalaukku… yrittää AINA karata rilluttelemaan Pariisin yöelämään, jos lentokoneenvaihto on Charles de Gaullen kentällä. Fiksuimmat laukut löytävät sinne, vaikka vaihto olisi Frankfurtin lentokentällä.
11. Älä ikinä… ole koppava paikallisille. Nöyryydellä selviää pahastakin paikasta; kädet sivuille ja anteeksipyytävästi ”Turistico stupidico!”. Ongelmatilanteessa on oleellista virheellisen espanjan käyttö, maassa kuin maassa. Tosin Espanjassa kannattaa käyttää ruotsia.
12. Uskaltautuessasi… valmisretkelle tunge jenkkien kanssa samaan ryhmään: niissä kehtaa tehdä tyhmiäkin kysymyksiä ja porukka on aidosti innoissaan. Hyvällä tuurilla seuraksi voi lisäksi saada hauskan aussin, joka on eksynyt samaan ryhmään ja joka alkaa olla tosi kypsä retken puolivälissä.

+1 Minun kanssani matkustettaessa…. pitää varautua oikoteihin. Hortoilu on hauskaa enkä ole vielä eksynyt (pysyvästi). Tietysti tervettä järkeä saa käyttää siinä, oikaiseeko Rion slummien kautta.

Alunperin kirjoittanut Hanna Kuusisto

Lukion piha täyttyy polkupyöristä päivittäin. Kuva: Hanna Kuusisto.

Moni Järvenpään lukion opiskelija kulkee koulumatkansa polkupyörän satulassa. Fillarin voi pysäköidä melko turvallisin mielin lukion pihalle, mutta muualla Keski-Uudellamaalla polkupyörävarkauksia tapahtuu varsin runsaasti.

”Polkupyörävarkauksia tapahtuu Keski-Uudellamaalla paljon”, tiivistää heti alkuun vanhempi konstaapeli Marika Multanen Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta. Lähipoliisi kertoo sähköpostitse, että vuonna 2012 Keski-Uudenmaan poliisi kirjasi yli tuhatkunta polkupyörän anastusta tai sen yritystä. ”Pyöriä varastetaan joka päivä, vuorokaudenajasta tai viikonpäivästä riippumatta.”

Järvenpää oli tapahtumapaikka noin kolmasosassa varkaustapauksista Keski-Uudellamaalla, kuten myös Hyvinkää. Molempien kaupunkien alueilla kirjattiin noin kolmesataa tapausta. Multanen vertaa Järvenpäätä asukasluvultaan saman kokoiseen Rauman kaupunkiin, jossa pyörävarkauksia kirjattiin reilut 150 tapausta, ja toteaa eron olevan huomattava. ”Järvenpään sijainti suurten valtaväylien, kuten junaratojen ja moottoritien varrella, selittää tapausten runsautta”, Multanen kertoo. ”Moni tulee polkupyörällä keskustaan ja jatkaa sieltä yleisillä kulkuneuvoilla eteenpäin.”

Syyt varastamiseen vaihtelevat

Polkupyörät kiinnostavat varkaita ja varkauksia toteutetaan eri syistä. Multasen mukaan tekijä voi olla väsynyt ohikulkija, joka matkaansa jouduttaakseen nappaa alleen lähimpänä olevan polkupyörän ja jättää sen pientareelle, kun on päässyt perille.

Varastettuja pyöriä myös myydään. ”Myyntitarkoitukseen tehdyissä anastuksissa teko on suunnitelmallisempi ja tekijä näkee vaivaa saadakseen pyörän mukaansa.” Varkaiden mukaan lähtee kaikenlaisia polkupyöriä, mutta suuremmassa suosiossa ovat uudet ja kalliit menopelit. ”Tänä vuonna varkaita ovat kiinnostaneet erityisesti Jopo –merkkiset pyörät, niin aidot kuin jäljitelmät.”

Lukion piha ei ole varkaiden ykköskohde

[pullquote-right]”Pihalta viedään yleensä neljästä viiteen polkupyörää per lukukausi.”[/pullquote-right] Multasen mukaan suurin osa polkupyörävarkauksista Järvenpäässä tapahtuu rautatieaseman ja ydinkeskustan alueilla. Järvenpään lukiolta kirjattiin viime vuonna ainoastaan kuusi tapausta. Samankaltainen tieto on lukion kouluisännällä. ”Lukion pihalta viedään yleensä juuri neljästä viiteen polkupyörää per lukukausi. Ainakin yhden tapauksen tiedän missä varastettu pyörä oli lukitsematon”, kertoo Timo Sjöholm.

”Luultavasti lukitsemattomia pyöriä viedään pihalta eniten.” Kaikki eivät välttämättä ilmoita tapahtuneesta varkaudesta poliisille, joten tieto tapausten todellisesta lukumäärästä vaihtelee.

Lukio sijaitsee keskustaan vievien reittien varrella, joten ohikulkija saattaa katsella koulun pihalta kulkuneuvoa alleen. Toinen lukion pyöräparkeista sijaitsee lukion ja ammattioppilaitoksen välissä vain parin metrin päässä ohi kulkevista teistä. Tälle alueelle ei lukion sisältä näe eikä pihalla ole valvontakameroita. ”Kameroiden saamiseksi on joskus tehty esityksiä. Pyrkimyksistä huolimatta kameravalvontaan ei ole investoitu”, selvittää Sjöholm.

Toinen pyöräparkki sijaitsee sisäpihalla, jonne on lukion sisältä parempi näköyhteys ja jossa kulkee enemmän lukion opiskelijoita. ”Molemmilta puolilta pihaa menee pyöriä varkaiden matkaan. Kadunpuoleisen päädyn pyörätelineet ovat varkaille helpompi kohde, mutta ei noiden telineiden välillä juuri eroa ole.”

Luottaako kouluisäntä itse lukion pihan turvallisuuteen? ”Kyllä uskaltaisin oman pyöräni tuonne jättää, kunhan lukitseminen olisi kunnossa.” Sjöholm muistuttaakin opiskelijoita siitä, että vaikka aamulla olisi kiire oppitunnille, ei kannata unohtaa pyörän lukitsemista.

Varkautta ennen ja jälkeen voi toimia

[pullquote-right]”Pyöräilijän on tärkeää ymmärtää millä tavoin pyöränsä kaupunkiin jättää.”[/pullquote-right] Myös Multanen muistuttaa lukitsemisen tärkeydestä varkauden ehkäisemiseksi. ”Pyöräilijän on tärkeää ymmärtää millä tavoin pyöränsä kaupunkiin jättää. Polkupyörän on hyvä olla lukittuna kiinteään esineeseen ja lukon tulee olla vahva.” Heppoisesti lukittu tai kokonaan lukitsematon pyörä houkuttelee enemmän varkaita kuin rungosta pyörätelineeseen esimerkiksi vahvalla u-lukolla kiinnitetty kulkuneuvo. Lähipoliisina lukion alueella toimiva Multanen kehottaa pitämään silmät auki. ”Jos näet polkupyörien ympärillä oudoksuttavaa toimintaa, on siitä hyvä ilmoittaa poliisille.”

Lukon valintaan kannattaa panostaa. Multanen vinkkaa selvittämään, onko lukko vakuutusyhtiön hyväksymä. Varkauden varalta kannattaa myös merkitä muistiin pyörän runkonumero, joka löytyy yleensä myös takuutodistuksesta. ”Runkoon voi myös merkata itse oman syntymäajan tai muun merkkiyhdistelmän tuntomerkiksi, jolla pyörä on yksilöitävissä.”

Jos oma polkupyörä sitten varastetaan, on siitä Multasen mukaan hyvä ilmoittaa poliisille mahdollisimman nopeasti. ”Rikosilmoituksen voi tehdä sähköisesti ja siihen löytyy tarkempi ohje poliisi.fi –sivustoltamme.” Ilmoitukseen poliisi kaipaa tiedon siitä, milloin ja minne kadonneeksi todettu polkupyörä oli jätetty, millainen oli lukitus ja milloin varkaus on havaittu. Myös mahdolliset silminnäkijähavainnot, pyörän tunnisteet, arvo ja käyttövuosi ovat arvokasta tietoa.

Mikäli vakuutusyhtiöltä haetaan korvauksia, vaatii vakuutusväki usein todennuksen siitä että rikosilmoitus on tehty poliisille. Kotivakuutus useimmiten osallistuu korvauksiin, mutta vaihtelua esiintyy eri vakuutusten ja yhtiöiden käytänteiden välillä. Korvauksia ei välttämättä tipu mikäli pyörää ei oltu lukittu.

Poliisin huostaan päätyy useita satoja löydettyjä polkupyöriä vuosittain. Juuri tästä syystä on hyvä tuntea pyöränsä tuntomerkit. ”Omaisuuden palauttaminen oikealle omistajalle hankaloituu jos pyörässä ei ole yksilöivää tunnistetta. Jos poliisille ei osaa kertoa kuin varastetun pyörän merkin ja värin, on tapauksen selvittäminen lähes mahdotonta.”

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg