Vuoden 2018 opiskelijakunnan puheenjohtajistovaalit käydään näillä näkymin kahden ehdokkaan välillä; Hilpi-Maria Lyytikäinen ja Tuomas Härmä istuvat vähintään samassa hallituksessa ensi kaudella, mutta kumpi saa käteensä puheenjohtajan nuijan?

Visio á la Lyytikäinen

Ihmisläheinen ja vastuullinen. Näillä sanoilla puheenjohtajan paikkaa havitteleva Hilpi-Maria Lyytikäinen kuvailee itseään.

Viime syksynä toisen vuotensa Järvenpään lukiossa aloittanut ehdokas on kielien ja yhteiskuntatieteiden ystävä, jonka tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki. Yhteiskunnasta kiinnostuneena hän kertoo kallistuvansa liberaaliin arvopohjaan ja kannattavansa ehdottomasti Pekka Haavistoa tulevissa presidentinvaaleissa, vaikkei äänestämään vielä pääsekään.

Vapaa-ajallaan Lyytikäinen on kova harrastamaan: Ehdokkaan arkeen mahtuu sellon soittoa, miekkailua sekä koirien ulkoiluttamista. Puheenjohtajan työn hän kertoo kuitenkin laittavansa etusijalle, ja ehdolle asettautuminen onkin ollut jo pitkään harkinnan alla. “Kiinnostuin puheenjohtajuudesta jo peruskoulun oppilaskunnassa”, muistelee Lyytikäinen.

Haave puheenjohtajuudesta , kun Lyytikäinen aloitti ensimmäisen lukiovuotensa. Aktiivisena lukiolaisena hän ryhtyi osallistumaan opiskelijakunnanhallituksen projekteihin ja tapahtumien järjestämiseen aktiivisesti, mutta avustajan rooli ei tuntunut täysin riittävältä vaikuttamisen kannalta. Nyt tähtäimessä on päästä opiskelijakunnan ytimeen eli puheenjohtajaksi.

Johtajan penkillä Lyytikäinen asettaisi päätavoitteekseen opiskelijakunnanhallituksen opiskelijaläheisyyden lisäämisen:

“Harva opiskelija tietää, miten opiskelijakunta toimii ja mistä hallitus oikeastaan päättää”, arvioi Lyytikäinen.

Opiskelijakunnanhallituksen imago ja viestintästrategia ovat olleet kehityksen kohteena aikaisemmissakin hallituksissa, mutta yritykset ovat olleet tuloksettomia: Käsitykset opiskelijakunnanhallituksen toiminnasta ovat vaihtelevia, ja kiinnostusta vaikuttamiseen koulutasolla on yhä vähänoloisesti. Lyytikäisen mukaan ongelmaa pitää lähteä korjaamaan viestintää lisäämällä:

“Opiskelijakunnan toiminnasta voisi tehdä opiskelijaläheisempää esimerkiksi lähettämällä Wilma-viestin hallituksen kokouksessa käsitellyistä ja päätetyistä asioista.”

Valttikorttina kokemus

Tuomas Härmä on 19-vuotias järvenpääläinen nuori,  jonka elämää täyttävät opiskelu ja aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Taival Järvenpään lukiossa alkoi kolme vuotta sitten ja tämän hetken suunnitelmissa Härmällä on suorittaa opinnot neljään vuoteen. Koulussa hän keskittyy lähinnä fysiikkaan ja englantiin, jotka tukevat hänen haaveitaan urasta ilmailualalla.

Kykyihin on luottamista, jos katsoo nuoren miehen tämänhetkisiä saavutuksia. Kokemusta löytyy niin koulusta kuin sen ulkopuoleltakin: Takana on kausi opiskelijakunnanhallituksessa ja paikka Järvenpään kaupungin nuorisovaltuustossa.

Puheenjohtajuus on käden ulottuvilla jo pidemmän aikaa, mutta ehdokkuutta Härmä kertoo ryhtyneensä harkitsemaan vasta pari päivää ennen ennakkoilmoittautumisen päättymistä. “Viime viikolla vasta aloin pohtia”, naurahtaa ehdokas.

Aktiivisen osallistumisen avulla Härmä kehuu oppineensa järjestelmällisyyttä ja puhetaitoja. Heikkona puolenaan hän pitää “temperamenttisuuttaan”. Kilpailuun Härmä lähtee rennolla asenteella, sillä paikka hallituksessa on joka tapauksessa varmaa.

Poliittisella kentällä ehdokas sijoittaisi itsensä keskustan tienoille, vaikka presidentinvaaleissa hän äänestäisikin Sauli Niinistöä enemmistön tapaan.

Puheenjohtajuudesta puhuttaessa Härmä vakuuttaa sitoutuvansa puheenjohtajan paikkaan sataprosenttisesti vedoten vapaa-aikaansa, jota hänellä on omien sanojensa mukaan “paljon”.

Kaksintaistelu alkaa areenalla

Ehdokkaat kohtaavat areenalla pidettävässä vaalitentissä.

Äänestäjien kalasteluun kummatkaan ehdokkaat eivät vielä ole ryhtyneet, joten vaaliviisaudet on odotettavasti kuultavilla vasta vaalitentissä, joka pidetään ensi maanantaina 22.1. Se miten ehdokkaat pystyvät vetoamaan lukiolaisiin areenalla on avain vaalien lopputuloksessa. Voitto voi loppukädessä olla kuin arpapeli, jos asioista ei ole perillä, joten muistakaa pysyä valppaana ja vaikuttaa koulumme tulevaisuuteen.

Alunperin kirjoittanut Sofia Saario

Puheenjohtajistovaaleihin on tiistaihin 16.1. mennessä ilmoittautunut kaksi henkilöä: Hilpi-Maria Lyytikäinen (16G) ja Tuomas Härmä (15C). Muista pesteistä kiinnostuneita on ilmoittautunut yksi opiskelija. Lisää opiskelijoita kaivataan mukaan!

Varsinainen ilmoittautuminen vaaleihin päättyi perjantaina 12.1., mutta ilmoittautuminen on vielä mahdollista seuraavasti jälki-ilmoittautumislomakkeella:
Puheenjohtajistovaaliin 22.1. klo 13 saakka
Hallitusvaaliin 24.1. klo 13 saakka

Järki haastattelee ja kuvaa puheenjohtajistoehdokkaat tällä viikolla. Ehdokkaiden mielipidekirjoitukset julkaistaan perjantaina 19.1.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Koulumme opiskelijakunta on monipuolinen yhdistelmä erilaisia toimenkuvia. Tämä takaa, että kaikki asiat tulevat varmasti hoidetuksi ja jokaiselle jäsenelle löytyy oma juttunsa. Mutta mitä kaikkia toiminimiä Järvenpään lukion opiskelijakunnan hallitus tarkemmin ottaen pitää sisällään?

Puheenjohtaja
Puheenjohtaja johtaa opiskelijakunnan toimintaa, eli tarkemmin sanottuna toimii opiskelijakunnan kokouksissa puheenjohtajana. Hän myös vastaa opiskelijakunnan ja muun koulun välisestä yhteistyöstä, eli toimivista suhteista esimerkiksi koulun johtoon ja opettajakuntaan. Tämä ilmenee muun muassa osallistumisena opettajainkokouksiin ja muihin tapahtumiin, joissa puheenjohtajan tavoitteena on tuoda opiskelijoiden näkökulma paremmin esille. Hän myös hoitaa yhteydenpidon muihin yhteistyökumppaneihin, kuten toimintapäivän yhteistyökumppaneihin, lähilukioihin sekä Suomen Lukiolaisten Liittoon.

Varapuheenjohtaja
Varapuheenjohtaja hoitaa lähestulkoon samoja asioita kuin puheenjohtaja. Hän tuuraa tarvittaessa puheenjohtajaa OPK:n kokouksissa ja muissa edustustehtävissä. Hän myös osallistuu opettajainkokouksiin ja tarvittaessa vanhempainyhdistyksen kokouksiin. Varapuheenjohtajan virkaan on ensi kaudella yhdistetty sihteerin virka, eli varapuheenjohtaja myös huolehtii kokouspöytäkirjoista sekä niiden julkaisusta. Yksittäistä sihteerin virkaa ei siis ensi kaudella ole.

Tiedottaja
Tiedottajien tehtävänä on hoitaa tiedonvälitys koulumme opiskelijoiden ja opiskelijakunnan välillä. He esimerkiksi mainostavat tulevia kokouksia ja tapahtumia sekä postailevat koulun arjesta someen. Toinen tärkeä tiedottajien tehtävä on pitää huolta opiskelijakunnan someista ja niiden sisällöstä, eli hoitaa muun muassa Facebook, Instagram ja Snapchat. Tiedottajat myös koordinoivat tiedottamista Areenalla.

Kirjavastaava
Kirjavastaava tekee ennen jokaista jaksoa listan koulussamme käytettävistä oppikirjoista ja toimittaa sen Suomalaiseen Kirjakauppaan sekä Jameralle.

Toimintavastaava
Toimintavastaavien tärkein tehtävä on järjestää koulullamme monenlaisia pieniä aktiviteettejä pitkin vuotta. He vastaavat muun muassa aina syksyisin järjestettävästä toimintapäivästä. Lisäksi he hoitavat lukion hakemuksen Lasten ja Nuorten ääni -hankkeeseen.

Kioskivastaava
Kioskivastaavat pyörittävät opiskelijakunnan kioskia eli he ovat siellä myymässä koulutarvikkeita vuorojensa mukaan, ja auttavat penkkari- ja abiverkkariryhmiä makeisten sekä verkkarien jaossa. He hoitavat myös automaattien vikasoitot, kioskin viikkosiivouksen ja isomman vuosisiivouksen toukokuun lopulla.

Ympäristövastaava
Ympäristövastaavan tärkein tehtävä on huolehtia ruokailutilojen ja OPK-tilojen siisteydestä. Hän on myös mahdollisesti mukana koulun tiloja koskevissa keskusteluissa.

Korostettavaa olisi, että mihinkään hallitustoimeen ei tarvitse olla aiempaa kokemusta vaan riittää, jos on kiinnostunut ja valmis oppimaan uutta. Näissä hommissa pääsee kehittämään niin opiskelijakuntaa kuin itseäänkin. Jokainen hallituslainen saa myös perehdytyksen toimeensa edelliseltä vastaavalta. Lisäksi hallituksessa olemisesta saa kurssin ja mahdollisesti myös pienen stipendin, jos hoitaa hommansa hyvin.

Alunperin kirjottanut Henni Savolainen

Viime keväänä Järvenpään lukiossa äänestettiin nykyisestä opiskelijakunnan hallituksesta. Äänestystilaisuus herätti minussa muutamia kysymyksiä, jotka paisuivat vuoden 2017 aikana Järjen lukuvuoden uudeksi projektiksi.

Päädyin seuraamaan opiskelijakunnan hallituksen äänestystä sattumalta tammikuussa 2017, kun kevyen lukujärjestykseni ensimmäinen tunti olikin peruttu. Areenan lavalla oleili vanha hallitus ja ruokalaan oli kerääntynyt vain kourallinen opiskelijoita — itsekin olin ollut täysin tietämätön äänestyksestä, joten en voi syyttää poissaolollaan loistaneita lukiolaisia.

Äänestys toteutettiin kutsumalla tietystä pestistä kiinnostuneita opiskelijoita lavalle. Sitten heitä pyydettiin lyhyesti esittäytymään. Suurin osa ehdokkaista oli minulle ennalta tuntemattomia — puhumattakaan pesteistä. Joihinkin tehtäviin oli hakijoita vain yksi, jolloin äänestystä ei tarvittu.

Itse en tuon tapahtuman aikana vaivautunut ollenkaan tuolle areenan E-tasolle, jolloin olisin voinut äänestää. Selitän käyttäytymistäni kahdella tavalla: tiedon vähyydellä ja kaveripiirikompleksilla. Tiedon vähyydellä tarkoitan nimenomaan oman tietämykseni vähyyttä: keitä nämä henkilöt ovat, jotka niin haluavat olla mukana päättämässä ja ideoimassa opiskelijoita koskevista asioista? Miksi he ovat siellä? Entä mitä tekee kirjavastaava? Soveltuuko joku näistä henkilöistä erityisesti kyseiseen pestiin?

Kaveripiirikompleksi, käsite jonka juuri äsken ihan itse keksin, tarkoittaa taas sitä, että osa ehdokkaista kilpailee opiskelijakunnan hallituspaikan lisäksi oman kaveripiirinsä laajuudella ja lojaaliudella. Yhdistin nopeasti käytävillä ja kursseilla nähneeni kaveriporukat toisiinsa; yksi kaveripiirin jäsen seisoo lavalla ehdokkaana, ja loput kannustavat ruokalan puolella – valmiina äänestämään. Mielestäni Järvenpään lukion kokoisessa oppilaitoksessa olisi mahdollisuus äänestää myös opiskelijan oman potentiaalin ja oppineisuuden perusteella — ei ainoastaan ystävyyden ylläpitämisen vuoksi.

Järki on ottanut tavoitteekseen järjestää joka lukuvuosi jonkin projektin. Projekti voi olla toimittajien oma tai koko lukiolle laajennettu. Aikaisemmin Järki on esimerkiksi pitänyt opiskelijakunnan kanssa “suvaitsevaisuusviikon” ja viime keväänä Järjen toimittajat järjestivät mediapajoja Kinnarin alakoulun kakkosluokkalaisten kanssa. Järjen lukuvuotta 2017–2018 suunniteltaessa minä (päätoimittaja) ja Siiri Parviainen (apulaispäätoimittaja) tulimme yhteiseen päätökseen laittaa lukuvuoden projektin aiheeksi opiskelijakunnan hallituksen vaalit.

Virallisesti projektin idea tiivistyy näin: ajatuksena olisi tuoda paremmin esille, millaisia ihmisiä on hakeutumassa seuraavan hallituksen puheenjohtajan rooliin. Järki tekisi haastatteluja, mielipidekirjoituksia, kuvaussessioita, ja koko projekti huipentuu 22.1. koko koulun edessä pidettävään vaalitenttiin. Lisää tietoa projektin aikataulusta löytyy Järjen sivuilta.

Järki keskittyy tammikuun aikana nimenomaan siis puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajaehdokkaiden mainostamiseen. Lopun hallituksen merkitystä yritetään tuoda esille pienemmällä volyymilla, sillä projektia järjestetään ensimmäistä kertaa. (Ehkä projektista tulee traditio ja jatkossa saamme esitellä koko hallituksen potentiaalia samalla laajuudella kuin nyt puheenjohtajistoa?) Järki pyrkii hyödyntämään omia toimialueitaan, kuten markkinointipuolta ja sarjakuvavastaavan taiteellisia näkemyksiä, matkan varrella tuodakseen mahdollisimman hyvin esille opiskelijakunnan tulevat vaalit ja herättääkseen lukiolaisten kiinnostusta opiskelijakunnan toimintaa kohtaan.

Pitänee vielä lopuksi kertoa, että Järjen järjestämät vaalitapahtumat ovat ehdokkaille täysin vapaaehtoisia. Ehdokkaiden kannattaa kuitenkin itse pohtia omia etujaan vaalien valossa. Järki haastattelee ja kuvaa kaikki puheenjohtajaehdokkaat, sekä jokainen ehdokas saa kirjoittaa Järkeen mielipidekirjoituksen. Mielipidekirjoitukset julkaistaan 19.1. Ennen äänestystä areenalla pidetään ehdokkaiden vaalitentti, johon Järjen ja opiskelijakunnan hallituksen jäsenet ovat miettineet kysymyksiä.

Varsinainen ilmoittautuminen vaaleihin päättyi perjantaina 12.1., mutta ilmoittautuminen on vielä mahdollista seuraavasti jälki-ilmoittautumislomakkeella:
Puheenjohtajistovaaliin 22.1. klo 13 saakka
Hallitusvaaliin 24.1. klo 13 saakka

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen

Muutama päivä sitten kaikkien opiskelijoiden Wilmaan ilmestyi viesti OPK:n vaaleista. Tänä vuonna opiskelijakunnan puheenjohtaja sekä varapuheenjohtaja valitaan siis sähköisesti, ja lisäksi luvassa on muutamia muitakin uusia tapahtumia, joiden avulla vaalit saadaan lähemmäs jokaisen opiskelijan elämää. 

Mitä tämä oikeasti tarkoittaa?

Opiskelijakunnan puheenjohtajistoa ei valita enää perinteisellä lippuäänestyksellä. Sen sijaan Järki ja OPK järjestävät 15.1. lähtien tapahtumia, joiden avulla ehdokkaat tuodaan paremmin esille lukion opiskelijoille. Projekti huipentuu 22.1. tapahtuvaan vaalitenttiin, joka on kaikille oppilaille pakollinen. Vaalitentin jälkeen äänestetään opiskelijakunnan puheenjohtaja sähköisesti. Tiistaina 24.1. valitaan vielä muu hallitus perinteisellä lippuäänestyksellä

Mitä teen jos haluan OPK:n hallitukseen?

Ehdokkaita vaaleihin haetaan nyt, ja kaikkia kiinnostuneita toivotaan ilmoittautumaan perjantaihin 12.1. mennessä. Ehdokkaaksi voit ilmoittautua tästä. Ilmoittautuminen vaatii Edisoniin kirjautumisen. Ensi kaudelle OPK hakee yhtä puheenjohtajaa, varapuheenjohtajaa, tiedottajaa, kirja- ja ympäristövastaavaa, kahta toimintavastaavaa sekä neljää kioskivastaavaa.  Jos et ole varma opiskelijakunnan hallituksen tehtävistä, voit tutustua niihin tästä.  Lisäksi Järki kuvaa ja haastattelee ehdokkaita 16. päivä tiistaina. Kuvissa ja hastatteluissa esiintyminen ei ole pakollista. Ehdokkaiden on myös mahdollista kirjoittaa Järkeen mielipidekirjoituksia Järvenpään lukiota koskien, ja niitä julkaistaan 19. päivä.

Muistakaa seurata Järjen toimintaa, sillä julkaisemme vaaleista ja ehdokkaista lisätietoa 15. päivä lähtien. Julkaisemme muun muassa haastatteluja ehdokkaista sekä uutisia hallituksen uudesta kokoonpanosta. Myös Järjen somea kannattaa seurata projektin aikana!

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen

Tämän lukiolaisen arkeen paluu ja unirytmin takaisin haaliminen oli tänäkin vuonna yhtä hankalaa.

Alunperin kirjoittanut Ada Kalliomäki

Lauantaina 25.11. laitoin jalkani ensimmäistä kertaa Kiinan maaperälle. Ruohonleikkurilta kuulostava matkalaukkuni raahautui perässäni mukanaan kasa odotuksia, jännitystä ja myös hieman ennakkoluuloja. Nyt kuukauden kuluttua on helppo katsoa taakseen ja sanoa matkan olleen yksi elämäni parhaista kokemuksista sekä pohtia, mikä teki siitä niin merkityksellisen.

Illan katukuvaa

Koulunkäyntiä, kananjalkoja ja papusoppaa

Kiinassa ollessani sain mahdollisuuden kokeilla monia asioita, joita Suomessa olisi vaikea kokea. Joitain asioita rakastin, joitain en niinkään. Parasta varmaan koko projektissa oli ihmisten tapaaminen, ja itse olin onnekas yöpyessäni kahdessa kiinalaisperheessä yhden sijaan. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, jotka tulevat aina olemaan muistoissani. Pääsin käymään kiinalaista koulua – ja voin sanoa, että se oli täysin erilaista kuin kuvittelin, paljon rennompaa kuin koskaan ajattelin. Kiinassa ihmiset vastasivat tunnilla. Joskus kuulosti siltä että liikaakin.

Söin paljon erilaisia ruokia. Totta puhuen söin liikaa, ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Erityisesti pidin nuudeleista, erikoisen näköisistä vihreistä möykyistä sekä kananjaloista. Jouduin myös syömään muutamia ruokia, joita en koskaan tahdo syödä uudestaan: muun muassa pavuista tehty keitto hyytelökuutioilla ja vaniliajäätelöllä sekä boba-tee, maitotee jossa lillui pohjalla hyytelöhelmiä. Mustalle listalle pääsivät myös mysteeriksi jääneet ankankieliltä vaikuttavat ruuanpalaset. Yllätin siitä, että kiinalainen ruoka ei ollutkaan niin tulista kuin olin kuullut. Ilmeisesti kiinalaisetkin olivat ihmeissään siitä, kuinka hyvin kestin tulisuutta ja myös miten hyvin osasin käyttää syömäpuikkoja.

Viikko on lyhyt aika täysin uudessa maassa. Sen huomasi, sillä olin koko ajan tekemässä jotain uutta ja jännittävää, ja joka ilta kaaduin väsyneenä sänkyyni. Koin viikon aikana enemmän kuin olin kokenut kuukausiin. Pääsin kiinalaiseen kokovartalohierontaan. Kokeilin taijia. Käveleksin ystävieni kanssa Kiinan kaduilla iltamyöhään asti, katselin kuuta ja harvaa tähtitaivasta. Rikoin normejani ja lauloin muovikopissa karaokea. Erittäin paljon muistelen myös reissuani buddhalaiseen temppeliin, missä käyminen vahvisti haluani kääntyä buddhalaiseksi.  Vaikka onkin todella kliseistä sanoa, että matka oli kasvattava kokemus, niin juuri sitä viikko Kiinassa oli. Se oli oppimista joka päivä.

Dameishan rannalla

Mitä Kiina-projekti opetti minulle?

Projektin aikana ei voinut olla oppimatta asioita. Kiina-projekti opetti sen, että ihmisten kanssa on äärettömän vaikeaa tehdä töitä, jos ei ymmärrä toista. Jos itse tietää tarkalleen, mitä ympäristöetiikka tarkoittaa, mutta toinen ei ole eläessään käynyt yhdelläkään filosofian tunnilla, on miltei mahdotonta päästä aiheesta yhteisymmärrykseen. Opin, että on ihan ookoo antaa ihmisten auttaa – siltä ei voinut välttyä Kiinassa. Joku oli aina kantamassa kauppakassejani, hakemassa vettä tai maksamassa ostoksiani. Piti myös oppia sanomaan siihen ei.

Kiina-projekti opetti arvostamaan monia asioita, joihin ei aiemmin ollut tullut kiinnitettyä huomiota. Kun elää viikon toisessa perheessä, aivan toisessa kulttuurissa, alkaa väistämättä arvostamaan omaa kotiaan ja kulttuuriaan. Suomessa suihkusta tulee miltei heti lämmintä vettä, Kiinassa sitä sai odottaa. Suomen netti on vapaa, Kiinassa mikään Googlen palvelu ei toimi ollenkaan. Suomessa taivaalla loistaa kaupungeissakin valtavan paljon tähtiä, Kiinassa taas vähemmän. Suomessa omaa rauhaa arvostetaan, eikä koulukaan oikeasti vie koko elämää. Kiinassa meininki taas on aivan toinen, etenkin koulunkäynnissä. Joskus on matkustettava kauas löytääkseen asioita läheltä, sen opin viikon aikana. Riskinä tässä tietenkin on, että kaukana ollessaan ei enää halua palata takaisin.

Rappukäytävä täynnä kiinalaisten oppilaiden matkalaukkuja

Vaikeinta on lähteminen

Perjantaina ilmassa oli lähdön tunnelmaa. Oli outoa ajatella, että ihmiset, joiden kanssa olin viettänyt intensiiviset seitsemän päivää, jäisivät 7 768 kilometrin päähän minusta. Emme tulisi näkemään toisiamme uudestaan pitkään aikaan – jos koskaan. Katsoin lähelläni olevia ihmisiä ja rakennuksia nyt uudella tavalla; yritin painaa mieleeni kaikki yksityiskohdat, jotta ne säilyisivät kirkkaina muistoissani.

Viimeisen päivämme kulutimme esitelmiemme pitämiseen, syömiseen sekä koulun lähistöillä kiertelemiseen. Tuntui kolkolta ajatella, että jo tutuiksi tulleet metrolinjat, kadut ja ihmiset eivät seuraavana päivänä enää tervehtisi meitä herätessämme.  Katselin ympärilleni ja näin kaikkialla asuntolassa asuvien oppilaiden matkalaukkuja. Tuntui siltä kuin koko koulu olisi lähdössä johonkin – ja niin olikin, kotiin, aivan niin kuin mekin. Hyvästien tullessa kyyneleiltä ei vältytty, tietenkään, mutta tiukat halaukset ja lupaukset siitä, että vielä näemme tekivät jäähyväisistä siedettäviä.

”Beautiful China, you are forever in the hearts of all the people who want a happy world. You are forever in my heart.”

Kiina jätti minulle paljon asioita. Se jätti mahtavia muistoja ja särkyneen sydämen hyvästeltyäni hienoimmat tapaamani ihmiset. Se jätti kaipauksen ja toiveen paluusta. Kiina jätti minulle arat olkapäät sekä kipeät jalat. Se otti tunnon pottuvarpaastani (tahdon ajatella, että varpaani kieltäytyy tuntemasta mitään muuta kuin Kiinaa, mutta se ei liene oikea syy). Nyt tiedän, että Suomessa hyttyset eivät ole mitään verrattuna Kiinan hyttysiin ja että ihmiset Suomessa aiheuttavat paljon enemmän ahdistusta kuin ihmiset Kiinassa. Kiina jätti minulle listan kirjoja, jotka minun pitää lukea, sekä listan ihmisistä, joilta voin aina kysyä lisää. Kiina jätti minut maailmalle viisaampana ja valmiimpana ihmisenä, mutta siitä en saa kiittää Kiinaa, vaan sen ihmisiä, jotka olivat valmiita jakamaan minulle osia elämästään.

Alunperin kirjoittanut Siiri Parviainen

Gallupeista päätellen tammikuussa pidettävien Suomen presidentinvaalien voittaja on jo selvillä: Sauli Niinistö suorastaan loistaa ylivoimaisuudellaan. Muistuttaako ilmiö naapurimaamme vaaleja, joissa yhden ehdokkaan suosio hukuttaa muut tyystin?

Ennakkosuosikki Niinistöllä  on takana onnistunut presidenttikausi, joka on antanut hänelle selvän etumatkan. Kokeneita politiikkoja haastajiksi löytyy, mutta esiintymiset vaalitenteissä ovat olleet kokonaisuudessaan vaisuja, joten toivo vaali-ihmeestä tuntuu haudatulta. Viimeisimmissä mielipidekyselyissä Niinistön kannatuksen on arvioitu nousseen yli 80 prosenttiyksikön eli seuraava presidentti selviää epäilemättä jo ensimmäisellä kierroksella.

Demokratia ei kaipaa ylivoimaisia sankareita, vaan tasaväkistä kilpailua. Tulevista vaaleista on odotettavissa enemmistön murskavoitto, joka sivuuttaa vähemmistöjen mielipiteet täysin. Onko tämä terve merkki demokraattisessa valtiossa?

Alunperin kirjoittanut Sofia Saario

Koulumme biologian ja maantieteen opettaja Emma Lager on tunnettu innokkaasta kokkailustaan ja uusien ruokien testailusta. Monilla hänen kursseillaan voi kuulla tarinoita onnistuneista, tai ei niin onnistuneista, kokkailukokemuksista ja kursseilta on voinut napata mukaansa myös oivia resepti- ja ruokavinkkejä.

Näin joulun alla päätimme haastatella Lageria liittyen hänen jouluruokaperinteisiinsä ja saimme myös hänen salaisen rosollireseptinsä ohjeen.

• Miltä teidän jouluruokapöytänne näyttää?

Todella perinteiseltä ja runsaalta. Meillä on usein aivan liikaa syötävää. En myöskään kokeile melkeinpä ikinä mitään uutta, enkä suostu muuttamaan mitään.

• “Joulupöydässä täytyisi olla ainakin…” 

– Kylmät kalat ja rosolli, mutta siis meidän perheen reseptillä tehty rosolli.

• Löytyykö joulupöydästä kaikki perinteiset jouluruoat ja onko seassa joitakin yllättäjiä, joita ei yleisesti löytyisi? 

Ei varmaan, paitsi meidän rosolli on vähän erilainen ja meiltä puuttuu esimerkiksi imelletty perunalaatikko. Meillä ei myöskään ole jälkiruokia, kuten joulutorttuja tai muutenkaan jälkiruokapöytää.

• Mikä on sinun suosikki jouluruokasi suolaisista ja makeista? 

Saako sanoa koko pöydän? Saako sanoa edes muutaman? Suolaisista Lasimestarin silli ja rosolli ja makeista suklaa. Ei jouluna ole muuta hyvää makeaa kuin suklaa.

• Kuinka suuressa osassa jouluruoka on mielestäsi joulua viettäessä? 

On se todella merkityksellinen. Meidän perheessä, josta tulen jouluruoka on aina ollut hyvin tärkeä osa joulua. Lapselle tietysti lahjat ovat se tärkein, mutta kyllä koko jouluaattoilta perustuu jouluruuan ympärille. Meillä on tapana, että jouluruokaa ei syödä etukäteen ja joulun jälkeen niistä luovutaan melko nopeasti eli ei syödä niitä montaa päivää kerralla. Jouluruoan merkitys on silti paljon myös vähentynyt verrattuna aikaisempaan. Mietin juuri, kuinka pääsisin tänä vuonna mahdollisimman helpolla — että pitäisikö lähteä johonkin reissuun.

• Mikä on lempi jouluruokasi lapsuudesta ja onko tilanne muuttunut? 

Apua, lapsuudesta… Lempi jouluruoka lapsuudesta on varmaankin ollut kalapöydän herkut, etenkin se Lasimestarin silli ja rosolli – eli muutosta ei ole juurikaan tapahtunut.

• Antaako joulupöytä tilaa tänä vuonna uusille tulokkaille, kuten esimerkiksi lihankorvikkeille? 

Ei, mutta ajattelin tänä vuonna tehdä jonkinlaisen salaatin. Ei siis mitään perus amerikansalaattia, mutta jonkun jollain ihanalla reseptillä. Sellainen uudistus olisi tänä vuonna.

• Kuuluuko jouluruokiin jotain ehdotonta inhokkia, josta et yhtään pitäisi? 

Kyllä, lipeäkala ja sitten se imelletty perunalaatikko.

• Teetkö kaikki jouluruuat alusta alkaen itse vai käytätkö kauppaa hyväksi joissain tilanteissa? 

Kyllä aika lailla teen alusta alkaen itse. Muuten tuollaisissa asioissa olen alkanut vanhetessa rentoutumaan, mutta jouluruoan haluan valmistaa kokonaan omin voimin. Varsinkin kalat täytyy tehdä aina alusta alkaen itse.

• Jos saisit olla jokin jouluruoka, mikä olisit? 

En sano kinkku. Olisin varmaan rosolli.

• Puhut usein kursseillasi siitä, kuinka teidän perheessänne tulee paljon ruokahävikkiä. Millainen tilanne jouluna on? Syödäänkö kaikki pois? 

Tuleehan jouluna hävikkiä ihan hirveästi. Arkena pyrin skarppaamaan kyllä todella hyvin, mutta juhlapäivinä on aina paljon ylimääräistä. Mietin juuri, kun tänä jouluna olemme hyvin pienellä porukalla, niin täytyy olla varovainen ruokia tehdessä. Minun ongelma on, etten osaa tehdä riittävän pieniä määriä juhlaruokia. Aina on hirveä paniikki siitä, että “apua, jos joku loppuu kesken”.

• Onko ollut vaikea yhdistää miehesi ja omat jouluruokamieltymykset vai pidättekö samoista asioista? 

Ei, kun minä olen määrännyt kaiken. Mieheni on niin kaikkiruokainen. Muutamia asioita hän on pyytänyt, joita meillä ei ole ollut perinteissä. Heillä joulu ei ole ollut niin ruokakeskeistä. Lapsi sen sijaan ei välitä yhtään jouluruoista. Kraavilohta, perunaa ja vähän kinkkua hän syö, mutta muuten odottaa vain lahjoja ja karkkia.

• Ja lopuksi, mitä joulu merkitsee sinulle? 

Tämä on melko klisee, mutta rauhoittumista ja läheisten kanssa oloa. Olin aikaisemmin paljon enemmän jouluihminen ja erilaiset traditiot olivat hirveän tärkeitä, mutta se on ehkä vähän jäänyt. Enää ei ole niin vaarallista, onko jokin koriste samassa paikassa vai ei. Pidän myös lahjojen antamisesta, ei se saaminen ole niin merkityksellistä. Annan lahjoja niillekin, jotka kieltävät, ettei saisi antaa. Mielestäni ei ole mitään niin typerää, kuin että aikuiset eivät saisi ostaa toisilleen lahjoja. Se on ihanaa antaa, ei minua haittaisi vaikka en itse saisi yhtään lahjoja! Joulu merkitsee siis myös toisten ilahduttamista.

Saimme napattua haastattelusta mukaan Emman mainitseman perheen oman rosollireseptin, jonka hän antoi jaettavaksi. Tässä siis oiva tapa muuttaa omaa jouluruokapöytääsi tänä vuonna:

EMMAN JOULUROSOLLI 

Rosollin pilkkominen oli aina minun tehtäväni isoäidin luona ja jos kuutiot eivät olleet tasakokoisia, niin sain sormilleni näpäytyksen. Nykyjään, kun hän ei ole enää vahtimassa, olen ihan tarkoituksella ”kapinallinen” ja kuutioin juurekset vähän sinnepäin… Määrät ovat suuntaa-antavia! Tällä ohjeella tulee rosollia 6-8 aikuiselle reilusti. Joulupäivän aamuna tätä syödään aamupalaksi kinkun ja joululeivän kanssa.

6 isoa etikkapunajuurta

5 maustekurkkua

6 porkkanaa

1 kokonainen juuriselleri

(Oliivi)öljyä

Silputtua persiljaa reilusti

Suolaa

1. Keitä porkkanat kuorineen kypsäksi ja anna jäähtyä. Kuori porkkanat.
2. Pese ja viipaloi selleri noin sentin viipaleiksi ja kiehauta nopeasti kypsäksi. Anna jäähtyä esim. talouspaperin päällä, joka imee liian kosteuden.
3. Pilko kaikki ainekset (tasamittaisiksi) kuutioiksi. Mikäli teet pilkkomisen edellisenä päivänä, laita kulhoon leivinpaperia jokaisen kerroksen väliin.
4. Juuri vähän ennen tarjoilua sekoita kaikki ainekset, ripottele joukkoon suolaa ja lorauta öljyä. Lisää persiljasilppu ja sekoita.

Alunperin kirjoittanut Elsa Helovuo

Ever since I came here people have been warning me about the winter, the darkness and the cold. Everyone has been repeatedly saying –“wait till the winter…”, “it’s not even cold yet”, “in December it just gets worse..” etc. And because of that I was really afraid of spending those months (November and December) here in Finland.

But now we have are already passed the first half of December and I still don’t see anything getting worse. Okay it gets dark when it’s not even 17:00 and yes, sometimes you just feel more tired than you normally would, but you also have really good stuff like the snow (even if it doesn’t last a whole day). In addition, because of Christmas you have these special foods (or desserts) and these parties where you get food and Glögi, not to mention everyone is decorating their houses with a lot of lights making them look pretty.

On December Finns also celebrate the anniversary of independence and this year it was more a special date because a country doesn’t turn 100 years independent every day. We had the day off from school and I had dinner with my family at home but it wasn’t a normal one, this one was more special and fancy and the whole family was there, after eating we went to Helsinki to see how the buildings were lightened with the colors of the Finnish flag and of course we couldn’t have left without watching fireworks (which were so cool). Even though this was a nice day it was not as I expected or at least not what I am used to because when I think on an independence day I think of having he typical food at home (maybe the family reunited), going to hang out or partying with friends and then going to some square to the city center to see the representation of the main event (or the beginning of the  independence fight) and then enjoy the fireworks that light the sky at night.

I still have the next half of this month to experience the things that everyone have been warning me about, but for now I am glad to be here and I hope to keep feeling the same way till the end of my exchange time.

Originally written by Sofia Zamora