Syksy on selkeästi täällä! Kotona ei tarvitse peseytyä, sillä rankkasateet ajavat saman asian. (Jos olit extremeliikan mukana suunnistamassa tai muuten vain extremeulkoilemassa toissa viikolla, tiedät mitä tarkoitan…) Luonnon suihkussa on tosin huonotkin puolensa; Jos jää liian pitkäksi aikaa ulos, voi homehtua märässä ilmassa. Onneksi lukiolaisilla on paljon tekemistä sisätiloissa: abit aloittivat viime viikolla ylioppilaskirjoitukset ja muut hermoilevat lähestyvästä koeviikosta.

Myöskään Järjen toimitus ei pääse homehtumaan. Ennätysmäärä toimittajia puhkuu ja puhisee koneidensa ääressä kirjoittaen enemmän tai vähemmän järkeviä sisältöjä teille lukijoille. Viime viikolla toimituksesta pukattiin ulos Järvenpään lukion uusien opettajien haastattelut, ja tulossa on vielä paljon lisää laadukasta luettavaa:

Kirjeenvaihtajamme Anniina ja Julie kertovat ensi viikolla kuulumisiaan ja heidän vaihtovuottaan voi seurata myös somen kautta hakusanalla #unelmienvuosi. Pientä esimakua saamme jo huomenna, kun haastattelu heistä ilmestyy lehden sivuille. Myös kouluumme täksi lukuvuodeksi saapuneista vaihtareista on luvassa esittely.

Viihteellistä sisältöä on tulossa paljon. Niin horoskoopit, elokuva- ja kirja-arvostelut kuin pohdiskelevat kolumnitkin tulevat olemaan keskeisessä roolissa alkusyksyn juttutarjontaa. (Psst! Paina mieleesi avainsana “kenkä”!)

Laita siis kumisaappaat hetkeksi nurkkaan ja lue jotain järkevää!

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Lukiomme opettaja Annina Tasala jätti muut pääsykokeet välistä päätettyään lähteä lukemaan ruotsia. Vapaa-aika hänellä kuluu perheen sekä liikunnan parissa ja viihdykettä elämään tuovat elokuvat sekä kirjat.

Tasala on kotoisin Sodankylästä, jossa hän suoritti sekä peruskoulun että lukion. Lukiossa hänelle alkoi hahmottua, mitä hän halusi tehdä tulevaisuudessa. Vaihtoehtoja oli kuitenkin laidasta laitaan; psykologia, lakitiede ja ruotsi.

Lukion jälkeen Tasala haki useampaan paikkaan, mutta ensimmäisenä toiveena oli päästä lukemaan ruotsia.[pullquote-right]Meitä nuoria kapinallisia varmasti kutkuttaa yksi kysymys: miksi ruotsi?[/pullquote-right] Niin hän jättikin menemättä muihin pääsykokeisiin. Hänen onnekseen Oulun yliopiston ovet aukesivat hänelle ja niin alkoivat ruotsin opinnot.

Meitä nuoria kapinallisia varmasti kutkuttaa yksi kysymys: miksi ruotsi?
Tasalalla on paljon ruotsia puhuvia sukulaisia ja ystäviä, joten halu ymmärtää heitä lisäsi hänen kiinnostusta Suomen toiseen viralliseen kieleen. Kielet ovat aina olleet hänelle myös vahvoja. Opettajakin tuntui luonnolliselta ammatilta, sillä hänen lähipiirissään heitä on paljon.

Tasalan vapaa-aika ja kiinnostuksen kohteet pyörivät samojen asioiden ympärillä kuin varmaan suurimman osan meistä. Itse hän kutsuu arkeaan tavalliseksi.

Alunperin kirjoittanut Aino Kosunen

Koulumme uusi apulaisrehtori Jarno Hautamäki on kokenut opettaja ja pitää koulutusta, perhettä ja harrastuksia tärkeänä osana niin hänen kuin jokaisen muunkin elämää.

Hautamäki asuu Järvenpäässä vaimonsa, skotlanninterrierinsä ja kahden viisivuotiaan lapsensa kanssa.[pullquote-right]”Kiireenkin keskellä on tärkeää löytää aikaa perheelle ja harrastuksille”[/pullquote-right] Kesälomalla hän muutti uuteen asuntoonsa Järvenpäähän ja kävi ulkomailla, joten kesä sujui verkkaisesti vaikka se olikin tavallista pidempi. Vapaa-ajallaan Hautamäki purjehtii ja metsästää. Vaikka syksy on ollut kiireinen, hän löytää aikaa näille kahdelle rakkaalle harrastukselleen.

Miten Hautamäki päätyi kouluumme?

Aikaisemmin Jarno on opettanut Nurmeksessa, toiminut vararehtorina ja rehtorina. Hän päätti hakea Järvenpään lukioon töihin ja hänet valittiin apulaisrehtorin virkaan. Ensivaikutelma koulustamme on Hautamäen mukaan hyvä: “Hyvin avoin ja vastaanottavainen.” Käytävillä on paljon keskustelua ja hälinää, mutta kiusaamista ei ole, mikä on erittäin tärkeä asia hyvän ilmapiirin luomiseksi. Kellot eivät poikkeuksellisesti soi, mutta tämä toimii vararehtorin mielestä hyvin.

Mistä työpäivät koululla koostuvat?

Hautamäki opettaa matematiikan ja fysiikan ykkös- ja johdantokursseja, yleensä muutaman oppitunnin päivässä. Hän tekee myös paljon hallinnollista työtä, mutta tarkentuva työkuva rakentuu paremmin vasta myöhemmin. [pullquote-left]”Ensivaikutelman mukaan koulumme on hyvin avoin”[/pullquote-left]Keväällä hän on yövalvonnassa ja tekee kurssitarjotinta ensi vuodelle. Opettajat ovat Hautamäen mielestä leppoisia ja mukavia, aika samantapaisia kuin muuallakin. Tulevaisuudelta Hautamäki odottaa mukavia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Jos Hautamäki saisi muuttaa maailmassa yhden asian, hän takaisi kaikille hyvän koulutuksen.

Alunperin kirjoittanut Jonina Åberg ja Marika Metsovuori

Tomi Hoviaro on klassinen esimerkki siitä, kuinka voi saavuttaa unelma-ammattinsa vaikka ei nuorena tietäisikään mitä tekisi isona. Tämä aktiivista elämää viettävä, alun perin Helsingistä kotoisin oleva mies on päätynyt ”laskento-opin” opettajaksi Järvenpään lukioon lukuisten sattumien kautta.

Tie ammattiin

Lapsuutensa Hoviaro vietti Helsingissä perheensä kanssa. Koulutiensä hän aloitti seitsemänvuotiaana Helsingissä, mutta siirtyi jo 3. luokalla opiskelemaan Järvenpäähän. Ala-asteen käytyään perhe muutti Kellokoskelle ja sieltä löytyi myös yläaste. Peruskoulun jälkeen Hoviaro siirtyi Hyvinkäälle ammattikouluun sähköpuolelle. Tällöin hänellä ei ollut tietoakaan siitä mitä hän haluaisi olla tai tehdä valmistuttuaan.

Ammattikoulun loppuessa hän päätti lähteä opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Opiskelun aikana ja muutaman sijaistuksen jälkeen hän löysi kutsumuksensa matematiikan. [pullquote-right]”Järvenpään lukio on ylittänyt odotukseni.”[/pullquote-right] Tämä aine oli kulkenut hänen mukanaan koulutien alkuajoista lähtien ja se oli aina kiehtonut Hoviaroa. Nämä tekivät sen opettamisesta loogisen valinnan. Käytyään iltalukion ja valmistuttuaan sieltä huikealla 9.6 keskiarvolla hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.

Järvenpään lukioon Hoviaro päätyi sen takia, että asuu lähellä. Muita syitä olivat laatu, lukiolla käydyt työharjoittelut ja niistä saadut hyvät kokemukset. Hoviaron mukaan ”Järvenpään lukio on ylittänyt hänen odotuksensa.”

Opettaja vapaalla

Vapaa-ajalla Hoviaro opettaa potkunyrkkeilyä Kehäkarhuilla. Urheilu on muutenkin lähellä miehen sydäntä. Hän käy lenkillä ja kuntosalilla niin usein kuin vain lapsiperheen kiireiltä ehtii. Urheilu ja matematiikka eivät ole hänen ainoita intohimojaan, vaan mukaan mahtuu myös musiikki. Hoviaro on soittanut kitaraa suurimman osan elämästään ja haastattelu loppuikin mystiseen toteamukseen: ”ESP soi paremmin, kuin Fender ilman sähköjä.”

Alunperin kirjoittanut Niklas Mäkelä

Marja Kapaselle opettajan työ on aina ollut yhtenä vaihtoehtona. Kapanen työskenteli Nokialla yritysalalla, mutta kerran sijaistettuaan hän ajautui opettajan hommiin. Tällä hetkellä hän työskentelee kuudetta vuotta opettajana.

Yhteiskunnalliset aiheet ihastuttavat

Opettajaksi historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon saralle Kapanen päätyi kiinnostavan aiheen vuoksi. Hänellä oli alun perinkin taloustieteiden koulutus, joka pohjustaa yhteiskuntaopin tietämystä. Kapanen ilmoittaa myös historian liittyvän tähän vahvasti. Yhteiskunnalliset asiat ovat aina olleet Kapasen sydämessä, ja hän ylistää: ”Parhaimmillaan oppiaineet ovat todella paljon keskustelua herättäviä”. Kapanen pyrkiikin luomaan mahdollisimman paljon faktaperäistä keskustelua sekä pohdintaa oppitunneillaan, mutta painottaa asioiden tärkeysjärjestystä: perusasioiden sisäistäminen tulee ennen keskustelua.

”Oppilaat ovat hiljaisempia…”

Järvenpäähän Kapanen päätyi, kun hän huomasi haussa olleen historian opettajan paikan. Hän asuu Helsingissä, joten matkakaan ei ole rasitteeksi. Aikaisemmin Kapanen on opettanut yläkoulussa sekä ammattikoulussa, joten lukio on hänelle uusi kokemus. ”Oppilaat ovat hiljaisempia kuin yläkoulussa ja heidän kanssaan pääsee paremmin itse asiaan”, toteaa Kapanen reilun kuukauden lukioelämän jälkeen. Opiskelijat ovat Kapasen sanoin olleet kivoja ja työskentely mukavaa. Peukaloiden pyörittelyyn hänellä ei ole jäänyt vielä aikaa, sillä hyppytunnitkin kuluvat oppitunteja suunnitellessa ja uuteen oppimateriaaliin tutustuessa. Toimistotyöhön verrattuna opettajan työ antaa paljon enemmän, sillä vuorovaikutus oppilaiden kanssa tuo jokaiseen päivään jotain uutta.

Kapanen ei ole työskennellyt aikaisemmin näin suuressa koulussa. Erityismaininnan Kapaselta sai koulumme areena, joka hänen mukaansa on paljon mukavampi paikka katsoa aamunavauksia sekä muita esityksiä kuin sali. Hän odottaa, että pääsee tutustumaan oppilaisiin ja opettajiin paremmin.

Maailmanmatkaajasta opettajaksi

Vapaa-aikansa Kapanen käyttää lenkkeillen sekä pesäpalloa pelaillen.
”Se on semmoista höntsäilyä, mutta voitamme kuitenkin kaikki pelit”, naureskelee Kapanen. Harrastuksiinsa hän lisää matkustelun, jota hän onkin harjoittanut niin vaihto-oppilaana Pohjois-Amerikassa, au pairina Englannissa kuin vapaaehtoistyöntekijänä Nepalissa, missä hän toimi opettajana. Tämä vastuutehtävä saikin hänet inspiroitumaan tästä urasta.

Vaikka kielitaito pääsee välillä hieman ruostumaan, sujuu Kapaselta sekä ruotsi että englanti. Sujuvan ruotsin kielen hän omaksui ollessaan Ruotsissa vaihto-oppilaana. Tämän kaiken lisäksi Kapanen on matkustellut myös ympäri Eurooppaa, Intiassa, eri puolilla Afrikkaa sekä Australiassa.

Alunperin kirjoittanut Tilda Häsä ja Sanni Jääskeläinen

“Eräs viidesluokkalainen poika paloi halusta soittaa rumpuja. Joka musiikintunti hän pyysi päästä soittamaan ja vaikka rytmit eivät aina osuneet, annoin hänen mennä. Yhdeksännellä luokalla hän esiintyi koulumusikaalin pääroolissa, lauloi ja soitti rumpuja. Musikaalikokemuksen myötä hän haki taidelukioon, ja uskoisin että hän aikoo hakea (ellei ole jo hakenut) teatterikorkeakouluun. Nyt hän on ylioppilasteatterissa ja näytellyt esimerkiksi mainoksissa ja Mustat lesket-televisiosarjassa. Hän kävi lukioaikanaan kiittelemässä meitä kannustuksesta, ja silloin tuli kyllä tippa linssiin”, Järvenpään lukion uusi musiikinopettaja Anne Tanskanen muistelee. Hänelle oppilaiden onnistumiset, niin suuret kuin pienetkin, ovat syy siihen, miksi hän työskentelee opettajana.

Monenlaista osaamista

Tanskanen on harrastanut musiikkia pienestä asti, ja kahdeksannella luokalla hän päätti hakea Sibelius-lukioon. Siellä hän kävi ensin sinfoniaorkesterissa, mutta päästyään kamarikuoroon vaihtoi viulun lopullisesti lauluun. Lukion jälkeen hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä Sibelius-Akatemiaan. Onnenkantamoisten kautta Tanskanen on työskennellyt musiikin maisteriksi valmistumisestaan asti opettajana, ja keikkaillut säännöllisen epäsäännöllisesti bändinsä Lupa Soittaa kanssa.

Laulu on vuonna 2007 tangoprinsessan tittelin voittaneelle ja vuonna 2012 tangofinaaliin päässeelle Tanskaselle henkireikä ja rentoutumistapa. Hän toivoo oman innostuksensa tarttuvan myös oppilaisiin. “Tosissaan tekemisen rinnalla pitää olla myös veikeää iloa taustalla!”

Peruskoulusta lukioon

Ennen Järvenpään lukioon siirtymistä Tanskanen työskenteli musiikinopettajana Vantaalla Kartanonkosken peruskoulussa. Idea lukiomaailman näkemisestä opettajan silmin oli jo ehtinyt muhia hetken hänen päässään. “En pelkää uusia asioita. Olin kuullut etukäteen paljon hyvää lukiolaisista. Ennakko-oletuksena olivat mukavat oppilaat enkä ole joutunut pettymään!”

Omien sanojensa mukaan Tanskanen on opettajana innostava, positiivinen, kannustava, hullu ja heittäytyvä. Yhtenä mottonaan hän pitää lausahdusta “moka on lahja”, sillä virheistä oppii eikä ilman mokailua voi kehittyä. Tähän ja kannustamisen tärkeyteen hän viittaa tarinassaan rumpuja soittavasta pojasta.

“Vaikka välillä ryömitään mudassa, oppilaiden oivallukset, onnistuminen ja tekemisen meininki ovat parasta opettamisessa” Tanskanen kertoo. “Lukiossa opettamisen ehdoton paras puoli on se, että lukiolaiset ovat täällä vapaaehtoisesti. Tunneilla saa keskittyä enemmän asiaan, kun taas peruskoulussa tunneilla on usein paljon muuta mihin pitää keskittyä.”

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Perinteeksi muodostunutta Järvenpään lukion toimintapäivää vietettiin sateisissa merkeissä perjantaina 28.08.2015. Koulun oppilaat saivat toimia jo etukäteen valitsemillaan rasteilla. Valittavana oli yksi pitkä tai muutama lyhyt laji. Vaihtoehtoja oli runsaasti: urheilun ystäville oli tarjolla mm. golfia, tanssia, itsepuolustusta tai vaikkapa jalkapalloa. Hieman rauhallisemmasta menosta nauttiville oli vaihtoehtoina esimerkiksi kortinpeluuta, musisointia tai toimintaa erilaisten kielien parissa.

Lajien valinta tapahtui nopeat syövät hitaat – taktiikalla. Tosin nettisivu, jossa lajien valinta piti suorittaa, kaatui suuren yleisöryntäyksen vuoksi. Lopulta kuitenkin kaikki pääsivät valitsemaan toimintapisteitä ja  suurin suosio meni selvästi leffarastille, jossa mentiin paikalliseen teatteriin katsomaan elokuvaa. Myös monet urheilulajit tulivat nopeasti täyteen.

Toimintapäivä oli loistava mahdollisuus päästä kokeilemaan uusia ja erilaisia lajeja. Esimerkiksi lyhyt oppitunti itsepuolustuksesta oli varsin kiinnostava ja hyödyllinenkin. Lajiin osallistuneet pääsivät testaamaan kokeneen opettajan ohjeistuksella erilaisia helppoja juttuja, esimerkiksi sitä, kuinka päästään kuristusotteesta pois. Piirosen liikuntakeskuksessa vietettyä lajia ei otettu liian vakavasti, vaan mukaan liitettiin huumoria ja paljon naurua.

Koulun sisätiloissa oli mahdollisuus päästä pelaamaan lentopalloa tai kokeilemaan tanssia. Kokeneiden ohjaajien vetämä tanssitunti saavutti suurta suosiota, varsinkin tyttöjen keskuudessa. Alkulämmittelyksi leikittiin tanssihippaa ja sen jälkeen päästiin kokeilemaan erilaisia tanssiin kuuluvia liikkeitä.

Liikkeet oli suunniteltu niin, että vaikkei olisikaan parkettien terävin partaveitsi, pääsi hyvin mukaan harjoittelemaan helppoja kuvioita. Musiikin ja hymyn kera päästiin opettelemaan esimerkiksi vaihtoaskeleita ja tunnin lopuksi myös koreografiaa.

Lajien väleillä tarjoiltiin lounas koulun ruokalassa. Ruokatauon aikana oli mahdollisuus päästä kokeilemaan myöskin sumopainia hauskoissa sumopainipuvuissa. Musiikistakin oli huolehdittu ja päivän olosuhteisiin nähden hernekeitto oli oiva valinta ruuaksi.

Vaikka sadetta ropisi tasaisesti päivän mittaan, oppilaat viihtyivät hyvin myös ulkona erilaisten toimintapisteiden parissa. Rakkaan kansallislajimme pesäpallon lisäksi lukion tekonurmella pelattiin jalkapalloa ja jenkkifutista. Myös koriskenttä täyttyi suuresta määrästä katukoripallon pelaajia.

Kommentit päivästä olivat suurimmaksi osaksi positiivisia ja monille jäi hyvät fiilikset. Lukuunottamatta sääolosuhteita ja yhtä peruttua puistojumppaa, toimintapäivä onnistui mainiosti!

Alunperin kirjoittanut Elli Tuominen

Millainen on filosofiaa, kulttuuria, taidetta ja ulkoilua yhdistävä tapahtuma? Järki vieraili keväällä Platonin Akatemiassa.

Platonin Akatemia on jo 19. kertaa järjestettävä filosofinen kulttuuritapahtuma, tarkoituksenaan edistää itsenäistä ajattelua ja tarjota unohtumattomia elämyksiä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi ennätyksellisen vierailijamäärän, ja siellä tutustuttiin kaikkeen aina hyönteisruoasta turvallisuuspolitiikkaan. Tuusulanjärven Rantatien varrella järjestetyn tapahtuman teemana oli tänä vuonna luonto ja kulttuuri, joita tuotiin esille muun muassa luentojen, työpajojen ja taiteen kautta. Luennoilla aiheina olivat esimerkiksi digitalisaation luomat uudet mahdollisuudet, bioetiikka, fysiikan filosofia, sekä Järvenpään lukiossa elokuvataidetta opettavan Sakari Mäkelän luento kansainvälisen musiikkivideon työstämisestä. Lisänä ohjelman erikoisuuksiin kuuluivat ehdottomasti tapahtuman lukuisat työpajat, aina kirkkovenesoudusta Tuusulanjärvellä filosofisiin keskustelutilaisuuksiin vihreän teen äärellä Rantatien Galleriassa. Ja ehdottomasti unohtumattomia kulttuurielämyksiä tarjosi myös mahdollisuus kokeilla hyönteisruokaa taistelukoulun tiloissa. Valintojen kirjo ohjelmassa oli laaja; jokaiselle varmasti löytyi jotain.

Mistä nimi Platonin Akatemia?

Nimen ”Platonin Akatemia” taustat ulottuvat jo antiikkiin, Platonin perustamaan filosofikouluun 2400 vuoden taakse. Alkuperäinen Platonin Akatemia kuitenkin lakkautettiin aikanaan Bysantin keisarin toimesta pakanallisena. Tämän vanhan instituution perinnettä jatkamaan on vastikään perustettu Platonin akatemian kannatusyhdistys Ry, joka on nykyisen kulttuuritapahtuman takana. Tilaisuutta on järjestetty erilaisilla teemoilla jo vuodesta 1997, pääosin Tuusulanjärven lähiympäristössä. Vuosittain mukana on huomattava määrä toimijoita, kuten Tuusulan kulttuuritoimi ja lukio, Majatalo Onnela, Taistelukoulu, Halosenniemi sekä järvenpääläinen JM Ideas -avoinyhtiö.

Antiikin ajan Platonin Akatemian esikuvan mukaan myös nykyisessä akatemiassa pidettiin väittelykilpailuja, joissa oli tänä vuonna aiheena bioetiikka. Luonnollisesti myös Järvenpään lukiosta oli koottu paikalle Jani Tiirikaisen johdolla väittelyjoukkue, joka sijoittui lopulta tuomaristoa jakaneen suorituksen jälkeen toiseksi. Platonin Akatemia järjestetään seuraavan kerran ensikeväänä, ajankohdan ja ohjelman tarkentuessa vielä myöhemmin. Lisätietoa tapahtumasta löytyy osoitteesta platoninakatemia.fi

Alunperin kirjoittanut Joonas Valjus

Järjen toimituksen puolesta toivotan kaikki uudet ykkösluokkalaiset Järvenpään lukioon. Kyllä, taas on se aika vuodesta, jolloin lukio täyttyy ihmettelevistä katseista ja epävarmoista olemuksista. Milloin missäkin joku luokkahuone on hävinnyt, kaikki opettajat näyttävät samalta tai kaveri on hukkunut ihmismereen. Sen oman kaapin löytämisestä puhumattakaan. Jos ryhmänohjaaja ei tiedä missä kaapit sijaitsevat, toivotan onnea yritykseen.

Lukion aloittaminen on iso muutos – enää ympärillä ei ole tuttuja ja turvallisia luokkatovereita, suuren rakennuksen käytäville on helppo eksyä, kaikkia opettajia (oppilaista puhumattakaan) ei edes tunnista ulkonäöltä ja kurssit ne vasta eriskummallisia ovatkin. Siis minkälainen tunti kestää oikeasti 75 minuuttia? Uuden lukiolaisen voi olla vaikeaa tottua nopeaan rytmiin ja ensimmäinen koeviikkokin menee helposti vielä ihmetellessä outoja rutiineja, joista pian tulee arkipäivää jokaiselle.

Usein muutokset eivät kuitenkaan tarkoita huonompia aikoja. Lukiossa näkee päivittäin uusia ihmisiä, kurssit ovat pääsääntöisesti mielenkiintoisia ja iso määrä opettajia tarkoittaa isoa valinnanmahdollisuutta. Eri puolilta maailmaa tulevat vaihto-oppilaat lisäävät omaa tunnelmaansa lukion käytäville. Ison koulurakennuksen ansiosta lukioon mahtuu paljon oppilaita, ja kun lukioon mahtuu paljon oppilaita, kurssitarjotin on laajempi.

Myös koulun lehti Järki tulee kokemaan muutoksia. Lehden eri osa-alueisiin tullaan panostamaan entistä enemmän, toimittajat vaihtuvat ja uusien ihmisten myötä lehtikin kehittyy kohti monipuolisempaa juttutarjontaa. Jos sinäkin haluat itsellesi Järkevää tekemistä, tule mukaan!
[hr]Ensimmäinen kokous pidetään ma 17.8.2015 klo 14.30 luokassa 3057.

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

”Jos minä seison oikein korkealla varpailla, olen melkein aikuinen”, ilmoitin viiden vuoden ikäisenä äidilleni. Äitini naureskeli ja sanoi, että lapsuudesta kannattaisi nauttia nyt, sillä myöhemmin sitä tulisi kaipaamaan. Minä kuitenkin epäilin sitä, sillä aikuisillahan ei ollut karkkipäivää. Miksi haluaisi olla taas lapsi, jos sai syödä karkkia kaiket päivät?

Lapsena sitä ei mitään muuta halunnutkaan kuin olla aikuinen. Aikuisten elämä vaikutti niin helpolta, sillä heillä ei ollut kotiintuloaikoja. Sen lisäksi he saivat päättää, mitkä lelut kaupasta ostettiin. Pidin aikuisia suorastaan jumalina, ja joka ilta menin nukkumaan miettien, että huomenna olen jo päivän vanhempi. Jälkeenpäin aikuisuuden palvominen tuntuu niin sinisilmäiseltä. En ole läheskään aikuinen ja silti haluaisin olla taas lapsi. Vaikka lapsena onkin karkkipäivä erikseen.

Veljeni täytettyä täysi-ikäisyyden rajan alkoivat vanhempani marmattaa hänelle jokaisesta kotityöstä, jonka hän jätti tekemättä. ”Et osaa edes käyttää pyykinpesukonetta ja sinunhan pitäisi olla aikuinen!” Voiko siis itseään kutsua aikuiseksi, kun osaa pestä omat likapyykkinsä?

Jos joku olisi kysynyt minulta viisi vuotta sitten, kuinka määrittelisin aikuisen, olisin sanonut, että aikuinen on joku, joka on täyttänyt 18 vuotta. Jos taas sama kysymys esitettäisiin nyt, en osaisi vastata. En minä tiedä, mikä on aikuinen. Vaikka olisin kuunnellut terveystiedon kurssilla, en luultavasti siltikään tietäisi vastausta. Ehkä sitä herää joku aamu ja peiliin katsoessaan toteaa, että minähän olen aikuinen. Tai sitten aikuisuus hiipii pikkuhiljaa, ja vuosien päästä huomaa olevansa ryppyinen. En minä tiedä, enhän ole aikuinen.

Alunperin kirjoittanut Aino Kosunen