Opiskelijakunnan toiminnan tulisi muuttua rennommaksi opiskelijakunnan uuden puheenjohtajan Ronja Suokiven mielestä. Toista vuottaan lukiossa opiskelevalle Suokivelle on tärkeää, että jokainen vähänkin opiskelijakunnasta kiinnostunut voi heittäytyä mukaan toimintaan, vaikka ei tietäisikään mitään opiskelijakunnasta tai politiikasta.

Alkuvuodesta pidetyssä puheenjohtajaäänestyksessä ehdolla olivat Suokiven lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelija Joakim Nyberg ja abiturientti Henrik Räinä. [pullquote-right]“Kaikki toimintaan mukaan haluavat ovat aina lämpimästi tervetulleita.”[/pullquote-right]“Oli ihannoitavaa, kuinka paljon Joakimilla oli rohkeutta tulla pj-ehdokkaaksi, vaikka onkin vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Henrik tuli vitsillä mukaan, ja siitäkin olen erittäin iloinen. Se toi kokoukseen omanlaisensa tunnelman ja rentoutti kaikkia.”

Viime vuoden toimintavastaavana kokemusta kerryttänyt Suokivi vei kuitenkin voiton. Puheenjohtajuudesta hänellä ei ole suoraa kokemusta, mutta hän kiittelee edellistä puheenjohtajaa Olli Puumalaista saamastaan hyvästä esimerkistä. “Aion ylläpitää samanlaista rentoutta ja positiivisuutta. Sitä meidän koulu tarvitsee.”

Haasteita ja mahdollisuuksia

Suokivellä on paljon ideoita siitä, kuinka opiskelijakunnan toiminta saataisiin helpommin saavutettavaksi lukiolaisille. Isolle osalle lukiolaisista ei edes ole selvää, mikä kuuluu opiskelijakunnan tehtäviin ja mikä taas on toimikuntien tehtävä. [pullquote-left]“‘Eteenpäin’, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään.”[/pullquote-left]“Haluaisin luoda selkeämpää pesäeroa toimikuntien ja opk:n toiminnan välille. Opk:n työ on lukion asioihin vaikuttamista ja niiden ylläpitämistä, ja toimikunnat järjestävät bileet. Haasteena on myös sellainen negatiivinen palaute, josta on mahdotonta lähteä kehittämään asioita. Kritiikki olisi tehokkaampi toiminnan vaikutin.”

Suokivi painottaa, että kyseessä on kuitenkin lukio, ja kaikki haluavat saada sieltä hyviä muistoja. Opiskelijakunnan toiminnan pitäisi siksi olla rennompaa, jotta useampien olisi helpompaa osallistua. “En halua, että kenenkään mielipiteitä kokouksissa sorretaan, sillä kaikilla on omat näkemyksensä asioista ja elämästä. ‘Eteenpäin’, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään.“

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Uusi hallitus koulumme oppilaskuntaan on valittu vuoden 2016 tammikuussa oppilaskunnan vuosikokouksessa. Yksi toimikausi hallituksessa on vuoden mittainen.

Uuden hallituksen kokoonpano ja tehtävät

Oppilaskunnan puheenjohtajaksi valittiin oppilaskunnan viime vuosikokouksessa toisen vuoden opiskelija Ronja Suokivi. Suokivi on ollut oppilaskunnan jäsen aikaisemminkin ja toiminut muun muassa toimintavastaavana. Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu johtaa oppilaskunnan toimintaa ja osallistua opettajankokouksiin. Tämän vuoksi puheenjohtajan työ on vastuullista ja vaatii hyvää stressinsietokykyä sekä taitoa muuttaa asioita ja ottaa niihin reippaasti kantaa.

Varapuheenjohtajaksi valittiin Joakim Nyberg. Varapuheenjohtaja osallistuu opettajan kokouksiin sekä vanhempainyhdistyksen kokouksiin, joten tämäkin työ on vaativaa ja vastuullista. Sihteeriksi pääsi Eetu Mölsä. Mölsän tehtävä on vastata kokousten pöytäkirjoista. Tiedottajaksi ja PR-vastaavaksi otettiin Vera Djakonoff. Hänen tehtäviinsä kuuluu hoitaa oppilaskunnan tiedottaminen Facebookissa ja areenalla. Kirjavastaavaksi valittiin Henna Melender, jonka tehtäviin kuuluu toimittaa kirjalista Suomalaiseen Kirjakauppaan ja Jameralle. Toimintavastaavia ovat tänä vuonna valitut Riikka Kokko ja Elias Räinä. Heidän tehtävänään on järjestää kouluumme toimintaa, kuten syksyllä toimintapäivä. Kioskivastaavaksi pääsi Teemu Enström. Enström kokoaa kioskitiimin ja järjestää sen toiminnan. Tärkeässä tehtävässä oppilaskunnan ohjaajana ja rahastonhoitajana toimii lehtori Joona Svala. Hallitus perustaa tarvittaessa erillisiä toimikuntia hoitamaan laajempia tehtäväkokonaisuuksia, esimerkiksi penkkarit ja abiristeilyn.

Oppilaskunnan rahankäyttö

Oppilaskunnan tärkeimmät tulonlähteet olivat viime vuonna valokuvauspalkkiot sekä tuotot limu-, välipala- ja kahviautomaateista. Suurin osa tuloista kuluu erilaisten tapahtumien järjestämiseen sekä nettisivujen ylläpitämiseen ja stipendeihin, kuten myös Wanhojen tansseihin.

Oppilaskunnan merkitys koulussamme

Oppilaskunta järjestää lähes kaikki koulumme tapahtumat ja toiminnan sekä pyrkii vaikuttamaan siihen, että kaikilla olisi koulussa mahdollisimman hyvä olla. On myös oppilaskunnan ansiota, että koulussamme käy osa vierailijoista ja että meillä on välipala-, limsa- ja kahviautomatti. Oppilaskunta järjestää myös Wanhat ja ylläpitää monia nettisivuja. Oppilaskunnan kioskitiimi myy koulutarvikkeita kioskilla ja aktiiviset oppilaat järjestävät valokuvaukset, penkkarit ja abiristeilyn pitäen huolen siitä myös siitä, että Jamera myy koulullamme kirjoja joka jakson alussa.

Oppilaskunnassa oppii kaikenlaista: siellä pääsee vaikuttamaan omaan ja yhteiseen tulevaisuuteen sekä lukion yhteishenkeen ja tapahtumiin sekä seuraamaan opettajan kokouksia ja vaikuttamaan niiden päätöksiin. Oppilaskunnassa oppii myös vastuun kantamista sekä muiden ihmisten kanssa työskentelemistä. Oppilaskuntaan osallistumisesta voi olla hyötyä myös työhaastatteluissa ja jatko-opiskelupaikoissa. Oppilaskunnassa pääsee sekä näkemään, miten erilaisia tapahtumia järjestetään ja olemaan mukana muuttamassa itselleen tärkeitä asioita. Oppilaskunnassa oppii pakosta yhteiskuntaan liittyviä hyödyllisiä asioita, kuten rahankäyttöä.

Alunperin kirjoittanut Marika Metsovuori

Suomi on ollut kansainvälisen yhteistyöjärjestö Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1955. 9. joulukuuta 2015 Suomen 60-vuotista taivalta rauhan turvaajana ja ihmisoikeuksien puolustajana muiden jäsenmaiden joukossa juhlittiin Finlandia-talolla, jonne kerääntyi noin 1400 vierasta.

Myös Järvenpään lukion YH05-kurssin opiskelijat sekä kaksi lukion lehden Järjen toimittajaa pukeutuivat parhaimpiinsa, hyppäsivät aamulla junaan ja pääsivät räntäsateesta huolimatta paikalle opettajien Suvi Randénin ja Timo Joutsivuon johdolla.

Ulkoasiainministeriön järjestämässä YK-juhlassa pohdittiin Suomen historiaa ja tulevaisuutta osana Yhdistyneitä kansakuntia sekä YK-jäsenyyden merkitystä suomalaisille. Puhujanpönttöön nousivat tasavallan presidentti Sauli Niinistö, eduskunnan puhemies Maria Lohela, pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini.  Musiikista vastasivat Tapiolan nuorten sinfoniaorkesteri, suomalaista ja irakilaista kansanmusiikkia yhdistävät Ninni Poijärvi ja Ali Alawad sekä kuulovammainen räppäri Signmark. [pullquote-left]YK:n pääsihteerinä vuodesta 2007 toiminut Ban lensi Suomeen kesken Pariisin ilmastokokouksen osallistuakseen juhlaan.[/pullquote-left]

Valokeilan kuitenkin vei juhlan pääpuhuja Ban Ki-moon. YK:n pääsihteerinä vuodesta 2007 toiminut Ban lensi Suomeen kesken Pariisin ilmastokokouksen osallistuakseen juhlaan.

Lisää näkyvyyttä, lisää ääntä

Ban kiitti Suomea aktiivisesta osallistumisesta YK:n toimintaan, mutta kehotti Suomea ottamaan osaa vielä näkyvämmin ja korottamaan ääntään YK:n ihmisoikeustyössä. Hän kertoi liikuttuneensa siitä, kun sai kuulla, että vielä talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomikin oli käytännössä kehitysmaa, joka joutui turvautumaan Yhdistyneiden kansakuntien apuun; suomalaisille lapsille lähetettiin muun muassa vaatteita. Tämä muistutti häntä hänen kotimaastaan Koreasta. Ban oli vain 6-vuotias, kun Korean sota alkoi.

[pullquote-right] “Jos taistelu ilmastonmuutosta vastaan hävitään, maailmalla ei ole b-suunnitelmaa.”[/pullquote-right]Pääsihteeri puhui myös ilmastonmuutoksesta ja Eurooppaan tulevista pakolaisista. Hän muistutti tiukasti Pariisin ilmastokokouksen ja sen lopputuloksen tärkeydestä, sillä “jos taistelu ilmastonmuutosta vastaan hävitään, maailmalla ei ole b-suunnitelmaa”. Vuonna 2016 YK aikoo solmia kansainvälisen sopimuksen vastuun jakamisesta pakolaiskriisin hillitsemisessä. Syyrian sota ja sitä seuranneet pakolaisaallot ovat globaali ongelma, ja pakolaisia kohtaan pitää olla solidaarinen. Yli 60 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kotiseudultaan – heidän ihmisoikeuksiaan ei pidä polkea enempää.

Sisulla eteenpäin

Vaikka YK on hankalien, monisyisten ongelmien edessä, Ban uskoo, että järjestön ja sen jäsenmaiden on mahdollista tehdä maailmasta vielä parempi paikka elää. Hän kertoi inspiroituneensa suomen kielen sanasta sisu, jonka hän käänsi englanniksi päättäväisyydeksi, kestävyydeksi ja rohkeudeksi vaikeiden aikojen koittaessa. Sitä me kaikki kuulemma tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa. ”Elämme konfliktien, tuhon ja pelon aikaa, mutta myös toivon, tulevaisuuden ja hyvien päätösten aikaa”, pääsihteeri summasi.

Banin puhe valoi toivoa myös Järvenpään lukion opiskelijoihin, jotka kaikki vaikuttivat pitkän ja puheentäyteisen juhlan jälkeen yhtä innostuneilta kuin aamulla. Koko YK-juhla oli kaiken kaikkiaan opiskelijoiden kesken menestys; lähdimme takaisin tuuleen ja tuiskuun paitsi entistä viisaampina, myös inspiroituneina.

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Järvenpään ja Tuusulan kunnanvaltuustot suunnittelevat Kellokosken lukion oppilaiden siirtämistä Järvenpään lukioon. Suunnitteilla oleva lukioiden yhdistäminen pelastaisi Kellokosken lukion oppilaiden koulupaikat.

Tuusulan kunnalla on ollut viime vuosina vaikeuksia ylläpitää Kellokosken lukiota, joten opetuslautakunnan kokouksessa on pohdittu lukioiden yhdistämisen mahdollisuutta. Lukioiden yhdistyessä Järvenpään lukion oppilasmäärä kasvaisi, minkä seurauksena luokkatiloista saattaisi syntyä pulaa.

Järvenpään lukion apulaisrehtori Jarno Hautamäki arvioi, että lukioiden yhdistyessä bussiliikenne Kellokoskelta tulisi lisääntymään. Hautamäen mukaan oppilasmäärän lisääntyessä hallintoon tarvittaisiin ehdottomasti lisää henkilöstöä. Lukion laajentaminen olisi “arkkitehtuurisesti mahdollista” – Hautamäen arvion mukaan lisäsiiven rakentamiseen kuluisi noin kolme vuotta. Lukion laajentaminen kuitenkin vähentäisi jo entuudestaan vähäistä parkkipaikkojen määrää.

Suunnittelu on vasta aluilla ja muita ratkaisuja mietitään.

Alunperin kirjoittanut Tilda Häsä ja Sanni Jääskeläinen

Avaruussää-projekti vieraili viime vuonna lännessä Puerto Ricossa ja sitä edellisenä pohjoisessa Norjan Huippuvuorilla. Tänä vuona ilmansuuntana oli itä, ja marraskuun loppupuolella ryhmä Järvenpään lukion, Helsingin suomalaisen yhteiskoulun ja Hämeenlinnan Kaurialan lukion opiskelijoita löysikin itsensä Japanin neljänneksi suurimasta kaupunkista Nagoyasta.

Matkaoppaanamme paikalliseen kulttuuriin ja ilmakehän ilmiöihin toimi aiemmin Nagoyassa tutkimusta tehnyt Sodankylän Observatorion johtaja Esa Turunen. Ensi töikseen hän johdatti meidät majapaikallemme, joka tavanomaisen hotellin sijaan oli perinteinen ryokan. Vaikka futonilla (pelkällä patjalla) riisityynyn kanssa nukkuminen tuntui aluksi kauhistuttavalta ajatukselta, osoittautui huoli tyystin turhaksi. Viikon aikana majatalon pehmeisiin kokolattiamattoihin, perinteiseen japanilaiseen aamiaiseen ja ennen kaikkea kuumavesialtaaseen ehti tykästyä.

Viikon ohjelmaan kuului luentoja ja muuta toimintaa Nagoyan yliopiston viihtyisällä kampusalueella. Vapaa-ajalla kohteina olivat muun muassa 400-vuotinen Nagoyan linna, valtava ostosalue Osu, sekä kaupungin tv-torni. Ohjelman puolesta vierailimme myös yliopistoalueella sijainneella lukiolla, jossa teimme paikallisten oppilaiden kanssa riisipalloja. Jos japanilaisen viihdeteollisuuden perusteella on saanut kuvan sikäläisestä lukiosta, voin vakuuttaa, että käsitys pitänee varsin hyvin paikkaansa.

Myös paikallisen käsityksen siisteydestä saimme huomata omakohtaisesti. Onnistuimme nimittäin saamaan kirjallisen varoituksen siitä, että majatalon vessan lattialle oli jäänyt papereita. Ainakin siisteyden kohdalla kulttuurishokki koittikin vasta kotiin palatessa. Kokonaisuutena maa jätti kuitenkin todella positiivisen vaikutelman, vaikka esimerkiksi kaupassa käynti melkoista arpapeliä olikin heikkojen japanintaitojemme takia.

Opetuspuolella oli tarjolla tietoa etenkin revontulista sekä muista ilmakehän ilmiöistä. Yhden päivän vietimme savikeramiikastaan tunnetussa Shigarakissa tutka-asemalla vieraillen – ja tietysti kävimme kokeilemassa saviastioiden tekoa. Ennakolta ryhmätyönä tehdyt julisteet esiteltiin muille, ja Avaruussääkurssin perinteitä noudattaen teimme Huippuvuorilla sijaitsevalla tutkalla kahden tunnin mittauksen, jonka arvo oli kuulemma 60 000 euroa. Aurinkotuuli oli kuitenkin tyyntä, joten revontulien sijaan mittaustuloksista saattoi havaita vain ionosfäärin gravitaatioaaltoja.

Vaikka kohdemaa ja projektin aihe olivatkin osittain tuttuja jo etukäteen, molemmissa oli myös paljon itselleni tuntematonta. Matkan aikana kummastakin löytyi uusia ja yllättäviä piirteitä, ja elämään jäi pieni toive, josko uuden kulttuurin ja mielenkiintoisen opiskeluaiheen voisi yhdistää jatkossakin.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Kevään ylioppilaskirjoitusrumba on hyvässä vauhdissa. Kokelaat ovat saaneet jo hikoilla äidinkielen tekstitaidon osion sekä pitkän vieraan kielen kuuntelun parissa. Joillekin yo-kirjoitukset ovat näytön paikka, toisille ne ovat pelottava mörkö tai välttämätön paha. Lukulomaa on kuitenkin vielä muutama viikko jäljellä, joten vielä on rutkasti teeskennellä lukevansa ja snäppäillä kavereille kuvia koskemattomista kirjapinoista. Mikäli Netflix syystä tai toisesta kyllästyttää, tähän artikkeliin on koottu muutamia hyödyllisiä vinkkejä onneen ja menestykseen.

Kevään kirjoittajien on ehkä hankalaa hyötyä tästä vinkistä, mutta ykköset korvat hörölle! Kirjoituksiin valmistautuminen alkaa periaatteessa jo heti lukion ensimmäisenä vuonna. Kirjoitettavien oppiaineiden kursseilla ei siis välttämättä kannata torkkua ”mä luen nää sit myöhemmin” –asenteella, sillä abikurssilla laiskuus luultavasti kyllä kostautuu. Monet ajattelevat, että kurssit voi huoletta sutaista vasemmalla kädellä, sillä etenkin yliopistoon haettaessa päättötodistuksen arvosanoilla ei ole merkitystä. Kurssit vaikuttavat kuitenkin asioiden osaamiseen, osaaminen yo-tuloksiin ja yo-tulokset sisäänpääsyyn.

Jos lukeminen on kitkerää pakkopullaa, tarkka lukusuunnitelma voi tuoda opiskeluun järjestelmällisyyttä. Itselle vaikeimmille aihealueille kannattaa tietysti varata eniten aikaa. On myös järkevää jättää aikatauluun hieman joustoa, ettei flunssapöpö romahduta koko systeemiä.

Abikurssien ja preliminäärien eli harjoitusylioppilaskokeiden lisäksi on mahdollista osallistua tentteihin. Tentit kestävät saman verran kuin normaalit kokeetkin eli kolme tuntia, ja tentissä onnistuminen voi nostaa kyseisen aineen päättöarvosanaa. Vaikka tentit eivät ajallisesti vastaakkaan oikeaa yo-koetta, niissä voi harjoitella vastaustekniikkaa ja ajankäyttöäkin esimerkiksi sen suhteen, kuinka paljon yhteen tehtävään on aikaa. Varsinkin reaaliaineissa tenteistä voi olla hyötyä, jos opiskelee itse lähinnä lukemalla.

Matemaattisissa aineissa – siis matematiikka, fysiikka ja kemia – tärkeää on laskurutiinin harjaannuttaminen. On täysin luonnollista, että ykkösvuonna tankatut analyyttiset ja epäanalyyttiset geometriat ovat jo painuneet unholaan. Vaikka vanhojen kirjojen selailu ei palauttaisi säännöllisiä tetraedrejä mieleen, ei tarvitse hätääntyä. Opetustv-sivustolla on runsaasti videoita esimerkiksi pitkän matematiikan eri aihealueista. Videoita katsellessa voi samalla itse tehdä muistiinpanoja ja mallivastauksia.

Kielten kokeisiin valmistautuessa ei välttämättä kannata päntätä kaikkia sanastoja väkipakolla päähän. Toki vaikeiden aihealueiden sanastoja kannattaa kertailla. Kaunokirjallisuuden lukeminen kartuttaa sanavarastoa, mutta etenkin vieraskielisten medioiden seuraaminen on hyödyllistä, sillä ylioppilaskokeen tekstit ovat lähes aina peräisin eri verkkolehdistä. Netflixiä saa nyt myös katsoa ihan luvan kanssa – vieraskielisillä teksteillä tietysti! Abitreenien sivuilla voi myös harjoitella esimerkiksi englannin ylioppilaskuunteluita sekä ladata vanhoja ylioppilaskokeita.

Äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin harjoitellessa suosittelen kaivamaan vanhat esseet ja tekstitaidon vastaukset esiin, vaikka ykkösvuoden räpellyksiä olisikin kiusallista muistella. Omia vanhoja tekstejä lukiessa näkee, kuinka paljon on kirjoittajana kehittynyt. Samalla tulee myös kertailtua eri tehtävätyyppejä. Äidinkielen koetta varten kannattaa myös olla perillä ajankohtaisaiheista, joita etenkin esseekokeessa saatetaan hyödyntää. Kaikenlaisten tekstien ahmiminen ja erilaisten ajatusten mutusteleminen eivät myöskään ole pahitteeksi.

Ylioppilaskirjoituksissa koeaikaa on kuusi tuntia – oppiaineesta ja kokelaasta riippuen aikaa on yleensä liikaa tai liian vähän. Salista saa lähteä kahdeltatoista, mutta aika kannattaa todella hyödyntää – nyt jos milloin on aika tarkastaa! Omille virheille tulee harmittavan usein sokeaksi, joten esimerkiksi vieraiden kielten esseet kannattaa käydä systemaattisesti läpi, keskittyen ensin vaikkapa sanajärjestykseen ja sitten adjektiivien taivutukseen. Tällä tavalla virheet on helpompi huomata.

[pullquote-right]“Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia.”[/pullquote-right]

Kuuden tunnin aikana ehtii nälkä yllättämään kerran jos toisenkin, joten eväisiin kannattaa panostaa. Eväitä kannattaa olla mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä kokeessa on kyllä tähdellisempääkin tekemistä kuin keittiön hyllylle jääneiden suklaakeksien harmittelu. Pelkkien nallekarkkien voimalla tuskin jaksaa puurtaa, joten lounaaksi kannattaa ottaa esimerkiksi täytetty voileipä ja salaattia. Porkkanaviipaleet ja rapeat perunalastut ovat aina hyvä tärppi, sillä ylioppilaskirjoituksissa asenne on minä vastaan muut ja tarpeeksi äänekkäällä rouskutuksella voi vaivattomasti horjuttaa vierustoverin laudaturia. Loppukiriä varten kannattaa säästää vaikkapa suklaapatukka sokeripommiksi, jotta jaksaa hioa vastauksia viimeiseen asti.

Ylioppilaskirjoituksiin on järkevää suhtautua tietyllä vakavuudella, mutta lukemisen lomassa tulee myös muistaa rentoutua. Riittävät yöunet, monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja kaverien vertaistuki auttavat jaksamaan arjen keskellä. Tsemppiä kaikille kirjoituksiin!

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Jouni Hynysen uusin teos kantaa nimeä “Paskapuhetta” ja sitä se tosiaan onkin. Hynynen on perisuomalainen Karjalan kasvatti, joka ei sanaista arkkuaan säästele. Ja kun miehen mieltä painaa riittävän moni asia, lopputuloksena on 151 sivua räväkän suoraa analysointia ja arvostelua Suomen politiikasta, miehistä ja naisista, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja viihdeteollisuudesta.

Mukaan mahtuu myös elämänohjeita, fantasioita Jutta Urpilaisesta ja liuta kirosanoja. Toisin sanoen kirja on kannesta kanteen viihdyttävän suorapuheista ja räikeää tekstiä, jossa edetään tauotta täysillä eteenpäin. Mutta kyllä Hynynen osaa todella kirjoittaakin, ja plussaa tulee myös hyvistä kannanotoista ja huomioista, jotka on vain puettu humoristiseen asuun.

Vain elämää -ohjelman tuotantoyhtiö väittää tekevänsä “iloista laatuviihdettä”. Tuossa väitteessä ei mene kuin kolme asiaa pieleen. “Iloinen”, “laatu” ja “viihde”. Jos televisiosta haluaa nähdä todellista suomalaista viihdettä, kannattaa satsata Tuuri-ohjelmaan tai esimerkiksi eduskunta- tai presidenttivaalien valvojaisiin. Niistä voi nimittäin bongata sellaisen sketsihahmogallerian, että voi nauraa vedet silmissä.

Kirjaa lukiessa on hyvä pitää mielessä, että täysin tosissaan ei kannata kaikkea ottaa, sillä rivopuheinen Hynynen on kuitenkin loppujen lopuksi rääväsuinen huumorimies. Kaiken varalta hän on silti liittänyt mukaan oman sähköpostiosoitteensa, mihin hän kehottaa mielensä pahottaineita lukijoita laittamaan vihaisen palautteen. Minkäänlaista juonta tai yhteneväistä aihetta teoksessa ei siis ole, vaan paskaa puhumalla edetään kylmästi alusta loppuun saakka. Aiheet on suunnattu ehkä enemmän mieslukijoille ja tietenkin Kotiteollisuus-faneille, mutta muutamassa kohdassa huumori menee hiukan liian mauttomaksi tai tylsän junttimaiseksi. Onneksi kakkavitsejä ei ole kuitenkaan viljelty liikaa ja jutun taso pysyy kaiken kaikkiaan hauskan puolella. Tietynlaista rohkeutta kirjan kirjoittamiseen on varmasti vaadittu, sillä vihapostista Hynysen sähköposti on mitä luultavammin täyttynyt julkaisupäivämäärän jälkeen, koska karkeita analyysejä ja suoraa haukkumista ovat opuksen sivut pullollaan. Tai ehkä kyseessä on vain silkka välinpitämättömyys. Joka tapauksessa on hyvä taas osata ottaa asiat huumorilla, eikä turhan tosissaan.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hauskaa luettevaa, mikä luultavasti kertoo jotain omastakin huumoritasosta. Nimestään huolimatta kirjassa on myös asiallisiakin näkemyksiä ja analyysejä. Ja kyllähän suomalaisen luontoon kuuluu valitusten kuuntelusta saatu nautinto. Kirjaa voisi jättää suosittelematta kukkahattutädeille, mutta muiden käteen helppolukuinen teos saattaa istua oikein mukavasti.

Kaikki on siis päin persettä. Sinä katsot ikkunasta pimeään yöhön, omaan kuvaasi, joka heijastuu ikkunasta. Ja yhtäkkiä tajuat, että olet peilikuvasi, tietokoneen, telkkarin ja puhelimen kanssa ihan vitun yksin. Ja se johtuu siitä, ettet ole muistanut, kerennyt tai jaksanut pysähtyä ja ajatella. Olet ottanut kaiken vastaan mukisematta. Tää oli tässä. Mie lähen nyt kaljalle. Kaikki uuniin! Paitsi Eppu Normaali.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Elämässä saa harvoin olla oikeasti lystiä – ja vielä harvemmin sen saa näyttää. Penkinpainajaiset, tai tavanomaisemmin penkkarit, ovat juuri yksi näistä elämän mahtavimmista kokemuksista, sekä yksi kouluvuoden odotetuimpia huippukohtia. Penkkareita odottavat melkein yhtä innokkaasti niin karkinhimoiset alakoululaiset kuin riehakkaan kekseliäät abitkin. 

Penkkaripäivä on vapun lisäksi varmaan ainoa suomalainen perinne, jona lukiolaisten riemu tulee ilmi eksoottisten asujen kautta. Saatat törmätä helmikuisena torstaina järkyttävään asuun verhoutuneeseen abiin, joka myhäilee puna poskilla vapaus mielessään. Välittämättä kasvoja koristavasta tekoverestä abiturientti hymyilee mummelit pelästyttäen ja ajattelee: “Tämän päivän jälkeen kaikki muuttuu.”

Järvenpään lukiossa penkkaripäivänä pukujen ohella perinteitä ovat muun muassa rehtorin vastaanottaminen koulun pihalla sekä abigaala, jossa nähdään abien suunnittelemia riemastuttavia kilpailuja, videoita ja esityksiä areenalla sekä kuullaan opettajiin kohdistuvia kiusallisia kysymyksiä. Joka tapauksessa varmasti meille kaikille tutuin perinne on kuorma-autoajelu, jonka aikana abiturientit koettelevat hauislihastensa kestävyyttä karkkia viskomalla. Vuoden 2016 penkkarirekat kiersivät tihkusateessa neljätoista järvenpääläistä koulua.

Alla kuvia päivän meiningistä ja ohjelmasta:

Tänä vuonna rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi saapui sairaalapaareilla koululle.

Eva J.J:lle sataa miehiä! (It’s raining men)

  
Vuoden “paita ja peppu”.

Opettaja Joona Svala ostaa sankansa K-kaupasta.

 
Vuoden muusikko ja vuoden paras asu.

Vähän erilainen versio Sannin kappaleesta “2080-luvulla”.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen ja Heikki Tervanen

Tietokirjailija Hanna Nikkanen vieraili Järvenpään lukiossa 7.12.2015 esittelemässä kirjaansa Arabikevät. Nikkanen on julkaissut neljä tietokirjaa ja saanut lukuisia palkintoja sekä kirjoistaan että lehtiartikkeleistaan. Hän on omien sanojensa mukaan perehtynyt ”globaaleihin aiheisiin, jotka jotenkin liittyvät myös meihin”. 

Hanna Nikkasen ura alkoi toimittajana. Nikkanen työskenteli ulkomaantoimituksessa ja kirjoitti aluksi lyhyitä juttuja, mutta kyllästyi tiivistämään suurta määrää tietoa lyhyiksi raporteiksi ja alkoi kirjoittaa pidempiä artikkeleita. Nikkanen ei kuitenkaan ollut tyytyväinen median sensuuriin ja siksi tunsi, ettei ura toimittajana ollut hänelle idyllisin. Nikkasen ensimmäinen tietokirja Viaton imperiumi julkaistiin vuonna 2012. Nykyään Hanna Nikkanen on sekä tietokirjailija että vapaa toimittaja.

Hanna Nikkasen ja Lilly Korpiolan kirjoittama Arabikevät kertoo ”ilmiöstä kriisiuutisen takana”. “Arabikevät” tarkoittaa Tunisian vallankumouksesta 2011 alkanutta kansannousujen aaltoa, joka johti esimerkiksi vallan vaihtumiseen Egyptissä ja Tunisiassa, sekä sisällissotaan monissa muissa maissa. Arabikevään käynnistäjänä toimivat nuorisotyöttömyys ja internet. Vaikka 80- ja 90-lukujen vauvabuumin vuoksi lapsien määrä perheessä oli kasvanut, perheen ensimmäiset pojat pystyttiin sijoittamaan esimerkiksi isän kanssa samaan työhön. Kuitenkin ”kolmannet pojat” jäivät työttömäksi ja lähtivät etsimään paikkaansa maailmasta. Internetin ansiosta hallitsijat eivät voineet enää rajoittaa tiedonkulkua, jolloin tieto vallan väärinkäytöksistä ja korruptiosta levisi kaikille. Tämän houkutteli joutilaita nuoria mukaan mielenosoituksiin. Arabikevät käsittelee ilmastonmuutoksen seurauksia, modernisaatiota sekä muita ajankohtaisia aiheita ja niiden vaikutusta arabimaissa. Nikkanen ja Korpiola kertovat kirjassa myös omista kokemuksistaan ja matkoistaan kyseisissä maissa.

Nikkanen on tuotannossaan keskittynyt siihen, ”mikä on Suomesta löytyvien ilmiöiden paikka suuressa maailmassa”. Nikkasen tuotanto keskittyy siis meille tuttuihin aiheisiin, jotka ovat kuitenkin maailmanlaajuisia. On kuitenkin toivoa – Hanna Nikkasen vieraillessa Kairossa 2011 järjestettiin eräänlainen messu, jossa sai kysellä ja väitellä eri ideologioiden edustajien kanssa. Nikkanen toteaa, että Kairossa oli tuolloin ”mieletön nousevan itseluottamuksen fiilis”. On siis muitakin keinoja vaikuttaa kuin barrikadeille nouseminen.

Alunperin kirjoittanut Tilda Häsä ja Sanni Jääskeläinen