Kaksitoista Järvenpään lukion opiskelijaa vieraili keväällä Järvenpään ystävyyskaupungissa Buchholzissa fysiikan opintoprojektin tiimoilta. Hampurin lentokentällä meitä oli vastassa Suomen lippua heiluttaen Buchholzin Albert Einstein Gymnasiumin kemian opettaja Andreas Broch. Albert Einstein Gymnasiumin opiskelijat olivat tammikuussa järvenpääläisten vieraina, jolloin käynnistettiin vuotuinen projekti jo viidennen kerran.

Kevätlukukauden aikana valmisteltiin saksalais-suomalaisten ryhmien projektityöt, jotka esitellään yleisölle viimeisenä projektipäivänä AEG:n auditoriossa. Viikonlopun aikana osallistuimme Hampurin sataman 827 vuotisjuhlallisuuksiin, jossa kastettiin suuri loistoristeilijä AIDA. Sataman syntymäpäivää mainostettiin maailman suurimmaksi satamajuhlaksi. Kastetilaisuuden jälkeen risteilijä esitti upean valoshown. Tilaisuuden pääteeksi näimme vielä 20 minuuttia kestäneen henkeä salpaavan ilotulituksen, jollaista emme olleet aiemmin “livenä” kokeneet. Tiedotusvälineiden mukaan paikalla oli liki 600 000 vierasta, joka näkyi väentungoksena kaikkialla. Viikonlopun jälkeen alkoi varsinainen työskentely.

Heti maanantaiaamuna tapasimme koululla AEG:n rehtori Henningin joka toivotti ryhmämme tervetulleeksi. Tapaamisen jälkeen kiiruhdimme Buchholzin kaupungintalolle tapamaan pormestari Röhseä. Kaupungintalolla keskustelimme vilkkaasti ja vertailimme Järvenpään ja Buchholzin maahanmuuttotilannetta.

Tiistaina vierailimme Hampurin-Harburgin teknillisessä yliopistossa jossa opiskelimme mittauksia tehden lentämiseen liittyvää fysiikkaa ja saimme lentää Hampurin yllä lentosimulaattorilla. Rohkeimmat opiskelijat tekivät simulaattorilla surmansilmukan. Keskiviikkona vierailimme Buchholzin keskussairaalassa jossa tutustuimme sairaalafyysikon työhön sekä syöpäpotilaiden hoitoon käytettäviin laitteisiin.

Torstaipäivä kuluikin projektitöiden viimeistelyyn esityksen harjoitteluun. Lievän jännityksen kera esittelimme työmme kuulijakunnalle. Buchholzilaisten isäntäperheiden palautteen mukaan tämän kaltainen projektityöskentely on sitä ”oikeaa kansainvälisyyttä”, jossa on jokin teema mukana pelkän matkailun ja uusiin paikkoihin tutustumisen sijaan.
Perjantaina olikin kotiinpaluu ja monelle opiskelijalle tämä ei ollut viimeinen matka Buchholziin syntyneiden ystävyyssuhteiden johdosta.

Vaihto-oppilaamme Adam, Inga, Makeda, Oscar, Tessa ja Tomoka ovat viettäneet Suomessa nyt noin 10 kuukautta. Vaikka he ovat kaikki kotoisin eri maista, heitä yhdistää ainakin yksi asia: Ihmetys suomalaisten arkipäivän kulttuuria kohtaan. Makaronilaatikko on yhteisen inhon kohteena, v-sanaa viljellään paljon ja Helsingin oopperatalo ei miellytä silmää.

10 kuukautta on pitkä aika jossa varmasti on kerennyt oppimaan yhtä sun toista. Käyn keskustelua englanniksi, joten ensimmäiseksi kiinnostaa kuulla kuinka hyvin tunnetusti vaikea äidinkielemme on tarttunut ulkomaalaisiin ja yllätys yllätys, kirosanat kajahtavat heti ensimmäisenä ilmaan. “Suomalaiset kiroilevat paljon” jatkuu selitys, “yllätyin, kun en kerran kuullut kokonaisen junamatkan aikana yhtään v-sanaa”. Junat tuntuvat olevan mielenkiintoinen puheenaihe, kun Meksikossa asuva Oscar toteaa junien olevan aivan mahtavia, sillä hänellä ei aikaisempaa kokemusta kyseisistä kulkuneuvoista juurikaan ole, kun taas Japanista tullut Tomoka ihmettelee, miten VR:än junat voivat myöhästellä niin paljon. Samalla Tessa puolustaa Suomea kertomalla, miten heti ensimmäiset lumihiutaleet saavat Alankomaiden junaliikenteen moninkertaisesti pahempaan kuntoon kuin Suomessa. Taisi VR jäädä tällä kertaa voiton puolelle, mutta edes julkiseen liikenteeseen ihastunut Oscar ei ollenkaan pidä myöhästyneen junan odottamisesta -28 asteen pakkasessa.

yllätyin, kun en kerran kuullut kokonaisen junamatkan aikana yhtään v-sanaa

Mikä tarvitsisi parannusta?

Kovan luokan makaronilaatikon kannattajana koin järkytyksen hetkiä kuullessani, että haastateltavat inhosivat yhdessä tätä arkipäivän ruokaa. Makaronilaatikko ei kylläkään ollut ainoa ruokapuolen asia mikä sai kritiikkiä, sillä vaihto-oppilaiden mielestä kokkaamme aina samoja ruokia uudestaan ja uudestaan. Eikä suomalaisten ruoanlaittotaitoja kohentanut sekään, että paikallinen meksikolainen ruoka ei maistunut ollenkaan meksikolaiselle vierailijalle. Seuraavaksi kyytiä saa suomalainen arkkitehtuuri, kun Tessa toteaa tylsien betonista valmistettujen kerrostalojen olevan masentavan näköisiä, mutta kritiikki ei rajoitu pelkästään harmaisiin kerrostaloihin, vaan Makeda jatkaa kertomalla kuinka hän ei pitänyt Helsingin oopperatalon ulkomuodosta. En kylläkään yhtään ihmettele Makedan kommenttia verratessani Helsingin oopperataloa hänen kotimaassaan sijaitsevaan Sydneyn oopperataloon.

Onko stereotypiat suomalaisista täysin totta?

Kun kysyn mitä neuvoja vaihto-oppilaamme haluaisivat antaa meille suomalaisille, kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä puhumisen lisäämisestä: “Opetelkaa puhumaan, vastatkaa kun opettaja kysyy tunneilla jotain ja tuntemattomillekin saa puhua”. Arkipäivän sosiaalisten tilanteiden hirvittävyyteen keskittyvä “Finnish nightmares” -sarjakuva on suosittu myös vaihto-oppilaiden keskuudessa. Stereotypiat normaalista kaduntallaajasta ovat tuttuja, mutta millaisia me oikeasti olemme ulkomaalaisen silmissä? “hiljaisia, ujoja, yleisesti ottaen hiukan sulkeutuneita” ovat ensimmäiset kommentit. Inga jatkaa: “Olette kaikki blondeja ja sinisilmäisiä” Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että Inga on kotoisin Saksasta, joten blondeja ja sinisilmäisiä täytyy siis todellakin olla paljon, mutta keskustelu ajautuu nopeasti toiseen suuntaan: “Stereotypiat ovat kuin itseään toteuttava ennuste” Tessa huomauttaa. Pian todetaankin, että kyllä suomalaisetkin osaavat olla puheliaita kun heihin on kerinnyt tutustua, tai viimeistään siinä vaiheessa kun alkoholia on päässyt verenkiertoon. Emmekä me loppujen lopuksi ole niin kylmiä kuin annetaan luulla, vaikka junissa pitääkin aina olla vähintään yksi penkki tyhjää muiden matkustajien välissä. Ja onhan sekin jo jotain, että Makedalle on tullut peräti kolme ventovierasta suomalaista omaehtoisesti juttelemaan 10 kuukauden aikana.

Emmekä me loppujen lopuksi ole niin kylmiä kuin annetaan luulla, vaikka junissa pitääkin aina olla vähintään yksi penkki tyhjää muiden matkustajien välissä

Mitä nyt kun vaihtovuosi on lopuillaan?

Ajatus siitä, että vaihto-oppilaat joutuvat pian lähtemään takaisin koteihinsa tuntuu heistä hiukan surulliselta, vaikka kotimaata onkin ikävä. Parhaat muistot suomesta tuntuu tulevan luonnonläheisistä asioista: Lappi, Pielisjärvi ja kesämökki mainitaan hyvinä muistoina, mitä en yhtään ihmettele, sillä suomen luonto on varmasti eksoottinen kokemus verrattuna esim. Japaniin tai Meksikoon, mutta kotiin lähtemistäkin jo odotellaan. Skype keskusteluja ollaan käyty jopa kotona odottavien kissojen kanssa ja Oscar ainakin palaa halusta päästä syömään kunnollisia meksikolaisia tacoja. Haastattelun lopuksi Adam, Inga, Makeda, Oscar, Tessa ja Tomoka haluavat vielä kiittää kaikkia ikimuistoisesta vaihtovuodestaan Suomessa ja koska näin vilpittömän tunteellinen kiitos on vieraan tuntuinen kokemus suomalaiselle toimittajalle, alan itsekin pohtimaan mihin maahan olisi mielenkiintoista lähteä vaihtoon.

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Perjantaina 20.5. Järjen toimitus hyppäsi junaan kohti Helsinkiä. Kohteena oli Lännen Median toimitus, jossa pääsisimme tutustumaan toimituksen saloihin.

Lännen Media on 12 eri maakuntalehden tuotantoyhtiö, joka toimii eri puolilla Suomea. Lännen Media tuottaa ajankohtaisia uutisia, niiden kuvia, videoita ja grafiikkaa, sekä erilaisia teema-artikkeleita. Lännen Median uutishuone, jossa toimituksemme vieraili, sijaitsee Alma-talossa, Alvar Aallon kadulla Helsingissä.

Vierailulla oppaanamme toimi päätoimittaja Matti Posio. Posio esitteli sekä rakennusta, että toimitusta. Hän esimerkiksi näytti meille erilaisten Lännen Mediaan kuuluvien lehtien, kuten Aamulehden, artikkeleita. Posio esitteli toimituksellemme kaikki Lännen Mediaan kuuluvat lehdet ja vastasi moniin kysymyksiin lehtien taitosta ja artikkelien luomisesta. Saimme esimerkiksi tietää, että artikkelin aiheesta ja pohjatiedosta riippuen artikkelin kirjoittamiseen kuluu aikaa minuuteista päiviin. Saimme myös vihiä hyvästä otsikoinnista: nettiartikkeleiden otsikoiden täytyy paljastaa enemmän kuin sanomalehtien, sillä netissä olevien artikkelien yhteydessä ei välttämättä ole kuvaa havainnollistamassa aihetta.

Lännen Media

– tuottaa sisältöä 12 lehteen

– 40 journalistia Suomessa ja ulkomailla

– levikki n. 500 000 lehteä

– lukijakunta n. 1,2 miljoonaa

Esittelimme toimittajille Järjen nettisivut, jotka saivat kehuja ulkoasustaan. Toimittajat lupasivat käydä lukemassa lehteä aika ajoin. Myös Lännen Median lehdet julkaisevat juttujaan netissä ja nykyteknologia on valloittanut lehtien toimituksen – journalistit eri puolilta Suomea osallistuvat kokouksiin videopuhelun välityksellä. Toimittajat nostivat esille myös sen, kuinka helposti Suomessa voi haastatella poliitikkoja ja jopa presidenttiä tai päästä seuraamaan eduskunnan istuntoja.

Toimittajat antoivat meille hyviä elämänohjeita, kuten ”Olkaa uteliaita” ja ”When the going gets tough, let the tough get going”. Näitä ohjeita aiomme noudattaa tiiviisti.

Alunperin kirjoittanut Tilda Häsä ja Sanni Jääskeläinen

Portti kesälaitumille aukeaa muutaman päivän kuluttua, jolloin koittaa kuluneen kouluvuoden rehkimisellä ansaittu loma. Kesällä ajasta tuskin on puutetta, mutta toisinaan on hankalaa keksiä opiskelijabudjetille ystävällistä tekemistä. Koko kesää ei kuitenkaan tarvitse tuhlata sohvan pohjalla, vaikka sekä kalenteri että kukkaro olisivat vielä sisältöä vailla. Nappaa siis alla olevista vinkeistä hauskaa ja edullista tekemistä lomapäiviisi!

1. Piristä päivää piknikillä
   Piknikretki on hauska ja huokea tapa viettää aurinkoista kesäpäivää. Esimerkiksi Suomenlinnassa on kauniita nähtävyyksiä ja hyviä piknikpaikkoja, mutta perinteikäs Rantapuistokin kelpaa mainiosti. Myös uimaan voi pulahtaa, jos paikka on veden äärellä ja sää sallii. Ruokien ja juomien ei tarvitse olla viinirypäleitä tai mehukatteja kummempia, vaan tärkeintä on aina seura.
2. Kiertele kirpputoreja
   Vaatekaapin voi päivittää kesäkuntoon edullisesti kirpputorilla. Ilman kesätöitä jääneet voivat myös ansaita hieman taskurahaa vuokraamalla oman kirpputoripöydän. Samalla voi kätevästi päästä eroon komeron nurkkiin lojumaan jääneistä tavaroista.
3. Vaihtokauppaa kavereiden kanssa
   Kirpputoriakin edullisempi keino kartuttaa vaatevarastoa on vaihdella itselle käyttämättömäksi jääneitä vaatteita kavereiden kesken. Toisen roska on aina toisen aarre, ja vaatteiden kierrättäminen on myös ekologista. Vaihtokauppaa voi tietenkin harjoittaa myös muilla tavaroilla.
4. Ryhmäjumppaa puistossa
   Monet kuntosalit järjestävät ilmaisia ohjattuja treenihetkiä puistoissa. Esimerkiksi Kaivopuistossa on jumppia kesäisin useita kertoja viikossa, mutta kannattaa pitää silmät auki myös lähempänä sijaitsevien kuntosalien suhteen.
5. Haasta kaverisi pelaamaan
   Jos lenkkeily helteellä ei innosta, mutta sohvalla makoilu kyllästyttää, voi suunnata vaikkapa pihavarastolle etsimään vanhoja ulkopelivälineitä. Kaveriporukan kanssa järjestetty pesä- tai jalkapallo-ottelu on hauskaa ja virkistävää ajanvietettä. Pienemmällä porukalla pelailu jää luultavasti syöttelyksi, mutta jo kymmenellä hengellä voi muodostaa tarpeeksi suuret joukkueet.
6. Lapsuuden lautapelit
   Sadepäivänä voi suunnata vintille ja kaivaa vuosien pölyttämät lautapelit jälleen esiin. Twister ja Alias ovat monella varmasti vielä tuoreessa muistissa, mutta monien lapsuuden pelien säännöt lienevät jo unohtuneen. Virkistä siis muistiasi ja haasta perheesikin mukaan.
7. Maakuntamatkaile
   Jos haluaa vaihtaa maisemaa, ei tarvitse välttämättä karata Suomen rajojen ulkopuolelle. Jo vieraaseen kaupunkiin tutustuminen voi olla suuri seikkailu! VR tarjoaa välillä hyvinkin edullisia kaukojunalippuja, jotka kannattaa hyödyntää. Matkan voi tehdä myös roadtrip-tyyliin ja jakaa bensakulut kaverien kesken.
8. Hyödynnä museoiden ilmaispäivät
   Useat museot tarjoavat aika ajoin ilmaispäiviä, jolloin kuka tahansa pääsee ahmimaan kulttuuria maksutta. Joskus opiskelijakortilla voi myös saada tuntuvankin alennuksen, joten hinnastoja kannattaa pitää silmällä.
9. Hae kirjastosta kassillinen yllätyksiä
   Kesällä riittää runsaasti aikaa lukemiselle, mutta toisinaan kiinnostavan kirjan löytäminen tuottaa päänvaivaa. Kirjastoilla on tähän kuitenkin ratkaisu: yllätyskassit. Kassilla voi olla teema, ja se voi kirjojen lisäksi sisältää esimerkiksi lehtiä tai elokuvia. Yllätyskasseja löytyy muun muassa Järvenpään kaupunginkirjastosta.
10. Kokeile geokätköilyä
    Geokätköilyssä etsitään ja piilotetaan geokätköiksi kutsuttuja esineitä. Piiloja voi olla periaatteessa missä vain –  esimerkiksi puistossa puunkolossa tai jonkin maamerkin luona. Nykyään geokätköilyyn ei välttämättä tarvitse GPS-laitetta, vaan älypuhelin riittää hyvin. Puhelimeen voi ladata kätköilyyn räätälöityjä sovelluksia, joista yleisin lienee Groundspeakin. Älypuhelimen lisäksi tämä harrastus vaatii pitkää pinnaa, sillä piilopaikat eivät aina löydy ensi yrittämällä.

Alunperin kirjoittanut Anna Ilvesmäki

Lukion pakollisen oppimäärän suorittaakseen opiskelijan on istuttava reilusti yli 2 000 tuntia koulun penkillä. Kun lukuun lisätään koeviikot, ylioppilaskokeet ja mahdollinen läksyjen luku, nousee päivässä istualtaan vietetty aika huomattavan korkeaksi. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota liikunnan ja taukojumppien lisäksi myös siihen, minkälaisilla välineillä lukiolaiset istuvat.

Järjen kaksihenkinen testiryhmä kävi koeajamassa luokkaan 2020 hankitut uudet, Iskun valmistamat Mac-tuolit. Lukion nykyisen istuinmalliston auttamatta vanhetessa uutta vuosimallia kohtaan asettui suuria odotuksia, mutta Mac lunastaa ne hyvin.

Uuden tuolin ylivoimaisesti paras toiminto on kaasujousituksella toimiva korkeussäätö. Nyt niin ykkönen kuin abiturienttikin voi vaivatta valita itselleen sopivan korkeuden. Korkeussäädön ansiosta ergonomisesti oikeaoppisen asennon löytäminen helpottuu, vaikka lukion pöydät ovat edelleenkin aina enemmän tai vähemmän väärällä korkeudella. Jaloille ei myöskään löydy parasta mahdollista tukea, sillä tuolin jalusta on liian matala jalkojen lepuuttamiseen. Valitettavasti jalustan rakenne estää myös tuolilla keikkumisen.

Vaikka Macia ei ole verhoiltu saati pehmustettu, se on silti yllättävän mukava istua. Selkänoja on korkea ja ohjaa huomaamatta istumaan kunnollisessa asennossa. Verrattuna aikaisempaan malliin ero on selvä, ja uutta tuolia voi kutsua jopa mukavaksi.

[pullquote-left]”Istuttava peruspenkki joka ei keksi tuolia uudelleen”[/pullquote-left]

Suuremmasta koostaan huolimatta uudet tuolit ovat kevyempiä kuin nykyiset. Rakenne ja jousitus vaikuttavat silti kestäviltä.

Pyörien sijaan istujan alla ovat tallat, jotka tekevät tuolin vetämisestä jokseenkin hidasta. Paino kuitenkin kompensoi kiihtyvyydessä. Istuinosa taas pyörii ensiluokkaisesti, mikä mahdollistaa esimerkiksi fysiikan pyörimismäärä-kokeiden suorittamisen entistäkin tarkemmin.

Tuoli on kaikilla osa-alueilla selvästi kehittyneempi ja käyttäjäystävällisempi kuin koululla tähän asti käytössä ollut malli. Se ei ehkä ole Iskun lippulaivatuoli tai edusta uusimpien ergonomiatrendien innovaatioita, mutta se tarjoaa silti miellyttävän istumiskokemuksen.

Kiitämme: säädettävää korkeutta, istumismukavuutta

Moitimme: jalustaa

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen ja Niklas Mäkelä

“Mitä me tekisimmekään ilman sinua!“ huudahti host-äiti etupenkiltä ja hymyili minulle. Muukin perhe myhäili autossa myöntymisen merkiksi. Tajusin pian tuon iloisen hetken jälkeen, että minun aikani palata Suomeen koittaisi oikeastaan hyvinkin pian. Vaihtovuottahani on jäljellä enää reilu kuukausi. 

Vuosi ulkomailla on ollut tähän mennessä elämäni opettavaisin ja hauskoin, mutta myös rankin ja vaihtelevin ajanjakso. Olen kiivennyt korkeille vuorille, sekä kompuroinut maanalaisissa, pimeissä luolissa. (Sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti.)  Vaihtovuoteni on myös parantunut saksan kielen taitoani merkittävästi ja saanut suomen kielen tuntumaan jopa hieman monimutkaiselta. Suomalaisille puhuessani olen kutsunut muun muassa säkkituoleja makuupusseiksi ja liikennevaloja värivalopylväiksi huomaamattani, että jokin ei mätsää.

Olen matkustanut näiden kymmenen kuukauden aikana toiseen maahan tietämättäni (ja kahdeksaan maahan tietoisesti), kaatunut pyörällä suurkaupungin keskustan pääkadulla, nähnyt ihmisten näkevän ensimmäistä kertaa lunta, toiminut kääntäjänä tanskalaiselle arkkitehdille, tanssinut enemmän kuin ikinä, sanonut hyvästit maailman toisella puolella asuville ystäville, tienannut 100 euroa sanomalla “jätte bra”, oppinut pitämään elokuvista ja hevosista, ystävystynyt 75-vuotiaan rouvan kanssa, nukkunut mitä omituisemmissa paikoissa sekä vastannut lähes kaikkeen myöntävästi.

[pullquote-right]”Jos ennen olin se, joka kätteli kun toinen halasi, niin nyt olen ehdottomasti se halaava osapuoli.”[/pullquote-right]

Vuosi muuttaa ihmistä ja vuosi ulkomailla vielä varmasti enemmän. Jos ennen olin se, joka kätteli kun toinen halasi, niin nyt olen ehdottomasti se halaava osapuoli. Muutenkin koen olevani nyt rohkeampi ja itsenäisempi, sekä ennakkoluuloton uusia ihmisiä ja asioita kohtaan. Minulla on nyt ystäviä ja tuttavia yli viidestätoista eri maasta. Olen päässyt kuulemaan ja tutustumaan mitä uskomattomampiin ja mielenkiintoisempiin tarinoihin heidän elämästään ja kulttuureistaan. Vaihto-vuoteni aikana myös nimeni vaihtui saksalaisten toimesta Juliesta Jzulieksi.

Kun leiri, oppitunti tai vaikka luontodokumentti loppuu, kysytään osanottajalta usein, mitä hän on oppinut. Tähän kysymykseen vastaisin osaltani kliseisesti; hetkessä on elettävä. Vaihtovuoden aikana et voi huolehtia koko ajan toisessa maassa olevasta biologisesta perheestäsi, tai tietää uusimpia juonenkäänteitä parhaan kaverisi elämästä.  Kaikkea ei myöskään tarvitse kokea kameran linssin läpi, vaan hetken voi omistaa vain itselleen ja muille paikalla oleville. Minulla on vaihtovuotta vielä reilu kuukausi jäljellä, ja aion ottaa siitä kaiken mahdollisen irti. Kun sitten joskus koittaa aika palata Suomeen, aion nauttia Suomi-elämästäni täysin siemauksin.

Elämä on tässä ja nyt.

Alunperin kirjoittanut Julie Paukkunen

Kun ruotsalainen Måns Zelmerlöw nappasi2015 kotimaalleen kuudennen euroviisuvoiton tiedettiin jo, että seuraavat viisut tulisivat olemaan upeat. Ja sitä ne olivat, sillä ruotsalaiset ovat nimittäin Euroviisujen suurimpia faneja. Koko kilpailun järjestely oli moitteetonta ja kaikki paikallaolijat olivat tunteella mukana tapahtumassa.

Selostajina toimivat Zelmerlöw sekä ruotsalainen koomikko ja tv-persoona Petra Mede, joka juonsi myös vuoden 2013 Euroviisut yksin Malmössä. Zelmerlöw ja Mede esittivät ennen äänestyksen alkua yhdessä kappaleen Love Love, Peace Peace, jonka aikana lavalla esiintyi edellisten vuosien esiintyjiä – esimerkiksi viuluhurmuri Alexander Rybak, ruotsalainen Loreen ja kaikkien tuntema Lordi.  Osallistujamaita oli tänä vuonna 42, joihin kuului muun muassa Australia, joka sai viime vuonna osallistua liitännäisjäsenenä Euroviisujen 50-vuotisjuhlien vuoksi. Vuoden 2015 kilpailujen jälkeen Euroopan yleisradiounioni EBU antoi Australialle luvan osallistua jatkossakin, vaikkei se kuulukaan Eurooppaan. Viime vuodesta poiketen Australia joutui tosin muiden tavoin kilpailemaan myös semifinaaleissa.

Finaaliin selvisi 26 maata, joista kuusi – suurimmat rahoittajamaat Italia, Saksa, UK, Ranska ja Espanja sekä edellisen vuoden voittaja Ruotsi – sai automaattisesti finaalipaikan. [pullquote-right]Tämän vuoden kilpailussa esiteltiin ja käytettiin uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kaikkien osallistumismaiden asiantuntijat valitsevat kappaleista parhaat.[/pullquote-right] Tämän vuoden kilpailussa esiteltiin ja käytettiin uutta pisteytysjärjestelmää, jossa kaikkien osallistumismaiden asiantuntijat valitsevat kappaleista parhaat. Asiantuntijaäänten jälkeen näytetään puhelinäänet; vähiten saaneet ensimmäisenä, jotta kilpailun voittaja selviäisi vasta loppupuolella ja jännitys säilyisi.

Tänä vuonna kappaleiden taso oli yllättävän hyvä, mutta voittajan kappale ei mielestäni ollut paras. Ukrainan Jamala lauloi sukunsa tarinan siitä, kuinka Stalin tapatti Krimin tataareja vuonna 1944, mistä myös kappaleen nimi 1944. Voitto lankesi Jamalalle suurilta osin maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Toisaalta politiikka on aina ollut ja tulee olemaan suuri osa Euroviisuja. Eniten puhelinääniä nappasi Venäjän Sergey Lazarev kappaleella You Are the Only One, joka tosin menetti monen valtion asiantuntijoiden pisteet Ukrainalle tai muille vanhoille itäblokin valtioille. Eniten asiantuntijaääniä sai Australia, joka kipusi kilpailun toiselle sijalle Dami Imin mahtipontisella Sound of Silence-kappaleella.

Tunnelma Globen-areenan permannolla oli aivan mahtava! Ennen tv-lähetystä screeneillä näytettiin edellisten vuosien kappaleita, ja aina joku fani osasi sanat ulkoa. Olin monissa kartalla, mutta kuulin myös todella monta viisuvetoa, joita en ollut ikinä kuullutkaan. En edes tiennyt, että osa kappaleista oli Euroviisuista lähtöisin. Myös koko Tukholma oli valmistautunut ja innoissaan Euroviisuista. Kävelykadut olivat täynnä viisuplakaatteja ja Tukholman keskustasta löytyi Euroviisukylä, jossa oli paljon erilaisia kojuja ja aktiviteetteja.

[pullquote-left]Eurooppa tuntui unohtaneen jokaisen kriisin välillään ja nauttivan hyvästä musiikista.[/pullquote-left] Yllättävää oli se, että poliittinen tilanne ei näkynyt ollenkaan paikan päällä Tukholmassa. Esimerkiksi kahtena viime vuotena Venäjän ehdokkaille buuattiin katsomosta, mistä nyt ei ollut tietoakaan. Mistään selkkauksista ei ollut pienintäkään havaintoa ja fanit olivat hyvin ystävällisiä toisilleen. Eurooppa tuntui unohtaneen jokaisen kriisin välillään ja nauttivan hyvästä musiikista. Toivottavasti tämä euroviisujen henki pysyy ensi vuonna Ukrainassa, vaikka valtio onkin suuren kriisin kourissa.

Alunperin Kirjoittanut Akseli Saurama

Kyseessä oli vain avaruustekniikkakurssin ryhmätyö, joka yltyi satelliitiksi.

Suomi otti aluksi tukea naapureista

Järvenpään lukiolaiset pääsivät ihailemaan nanosatelliittia Espooseen

Suomi on pieni, mutta loistelias tekijä

Aalto-1 satelliitin aika koittaa pian

Avaruus 2.0: Avaruus tavallisille kansalaisille

Suomalaiseen musiikkiin keskittyvällä teemaviikolla 7-11.3. nähtiin lukiolaisten omien bändien, Cross D’bilityn ja Eternity Hourin vedot, opettajien Uusintakuulustelu -nimeä kantavan kokoonpanon yllättävä aamunavaus ja suomalaisen musiikin konsertti, jossa oppilaiden esityksissä mentiin vauhdilla vanhoista kansanlauluista nykypäivän rokkiin. Teemaviikko kului siis suomalaisen musiikin pauhatessa pitkin viikkoa areenalla. Poikkeuksena toimi Uusintakuulustelun Abbaa, Deep Purplea, Guns’n’Rosesia ja Steppenwolfia sisältävä settilista, joka erosi hieman ohjeenannoista. Se ei kyllä tätä toimittajaa tai muutakaan yleisöä tuntunut haittaavan.

Alla kuvia konsertin tunnelmoista:

Alunperin kirjoittanut Toni Makkonen

Neljänkymmenenyhden vuoden työura on kiitettävä saavutus – varsinkin silloin, kun siitä 36 vuotta on työskennellyt samassa paikassa. Järvenpään lukion konkariopettaja, englannin ja ruotsin lehtori Virpi Bunders jäi viime joulun alla hyvin ansaitulle eläkkeelle. Mitä hänelle kuuluu nyt?

”Oikein hyvää kuuluu”, Bunders sanoo ja hymyilee. ”Tuntuu hassulta olla näin vapaa.” Vapaata aikaa ei kuitenkaan juurikaan ole, sillä Bunders kertoo harrastavansa kenties enemmän kuin koskaan. Hän käy monta kertaa viikossa jumppa- ja pilatestunneilla ja pulahtaa lähes joka aamu hyiseen Itämereen uimaan kotonaan Helsingin Katajanokalla. Entinen kielten lehtori lukee myös paljon kirjoja niin suomeksi kuin vieraillakin kielillä – uusia suosikkeja ovat Kate Atkinson, Ian McEwan ja Herman Koch – ja sanoo matkustavansa välillä Itävaltaan tapaamaan lapsenlapsiaan.

Pirteä Bunders kertoo viihtyvänsä eläkkeellä mainiosti. Eläköityminen ei tullut niin sanotusti puun takaa, vaan hän valmistautui siihen puolen vuoden ajan niin henkisesti kuin konkreettisestikin, sillä hän arvelee täyttäneensä ainakin 30 lukion roskakoria suursiivouksen yhteydessä: ”Vein valehtelematta joka päivä puolen vuoden ajan luokan 3030 kaapeista tavaraa roskikseen.” Tutun työympäristön ja kollegoiden hyvästeleminen oli tietysti haikeaa pitkän uran jälkeen, mutta eläköityminen itsessään oli mukavaa.

Lukio on muuttunut radikaalisti

Bunders aloitti opettajana Järvenpäässä vuonna 1980 – ensin peruskoulussa, sitten lukiossa. Millainen koulumaailma oli 20 vuotta sitten? Bunders tarjoaa pikaisen läpileikkauksen lukion historiasta kasariajoista nykypäivään: ”Nykyinen moderni lukio eroaa hirveästi vanhasta. Tämä uusi rakennus on ihanan tilava ja ilmava, paljon parempi kuin vanha, jossa oli mm. homeongelmia.” Fyysisen ympäristön lisäksi sisältö on muuttunut valtavasti. Ennen koulunkäynti ei ollut kurssipohjaista, vaan opiskelijalla oli sama lukujärjestys koko vuoden ja mahdollisesti sama opettaja tietyssä aineessa koko lukion ajan. Nykyajan luokattomassa lukiossa opiskelijoilla on mahdollisuus valita itse, millaisia polkuja he haluavat lähteä seuraamaan.

Valinnaisuus on Bundersin mielestä hyvä asia. Sen mukana tulee tosin myös suuri vastuu omista opinnoista, mikä huolettaa Bundersia, sillä lukio-opiskelijat ovat vielä niin nuoria, etteivät he välttämättä tiedä, mitä oikeasti haluavat tai tarvitsevat. Lukiossa tulisi opiskella eri aineita laaja-alaisesti, mutta siltä ei saisi vaatia liikaa; perustietojen syventämistä voi jatkaa myöhemmin jatko-opinnoissa. Vieraiden kielten merkitystä hän korostaa erityisesti, sillä kielitaito avaa ovia maailmaan ja auttaa esimerkiksi työnhaussa. Itseään ei saa ruoskia liikaa, vaan tulisi pitää huolta omasta terveydestään ja sosiaalisista suhteistaan. ”Teiltä vaaditaan paljon enemmän kuin ennen”, Bunders sanoo ja huokaa.

Miksi opettajaksi?

Opiskelijoiden tulevaisuus ei silti huoleta Bundersia, sillä se on täynnä mahdollisuuksia. Omista suunnitelmistaan voi aina keskustella opon kanssa, mikä oli vielä meidän vanhempien lukioaikoina mahdotonta. ”Oppilashuolto on kehittynyt hirveästi. Ennen vanhaan meillä ei tainnut olla yhtäkään päätoimista opoa, saati sitten kuraattoria tai koulupsykologia”, Bunders pohtii. Saadessaan ylioppilaslakin vuonna 1968 hänellä itsellään oli melko selkeä visio tulevaisuudesta. Englanninopettajan rohkaisemana hän lähti Englantiin ja rakastui kyseiseen maahan, haki Suomen viiteen yliopistoon lukemaan kieliä, pääsi loistavilla arvosanoillaan joka ikiseen ja päätyi lopulta Helsinkiin hyvän asunnon saatuaan.

Järvenpään lukioon Bunders haki töihin sen takia, että se oli kätevän lähellä junarataa. Lukiossa hänet tunnettiin turvallisena ja tasapuolisena opettajana, omien sanojensa mukaan ehkä vähän kaavoihin kangistuneena. ”Opettajan ammatissa on paljon hyvää”, Bunders sanoo. Vaikka kollegojen kanssa tehdään tiivisti yhteistyötä, työ on loppujen lopuksi melko itsenäistä, sillä tunnilla kukin opettaja on itse vastuussa kaikesta. Haastavaa on se, että töissä täytyy jaksaa olla iloinen ja reipas, vaikka aina ei huvittaisi, mutta nuorten kanssa työskentely on palkitsevaa. ”Nuorten kanssa jokainen tunti oli erilainen. Te olette kaikki niin hurmaavia.”

Ulkomaiden eksotiikkaa

Järvenpään lukiosta Bundersin mieleen ovat jääneet erityisesti projektit ja vierailut. Lukiolla on käynyt kylässä monenlaista poliitikkoa ja persoonaa, ja joka vuosi on ollut vaihto-oppilaita, joiden kanssa Bunders on tehnyt töitä. Hän kertoo lukuisten kansainvälisten kontaktien, projektimatkojen sekä vaihto-oppilaisiin ja heidän kulttuuriinsa tutustumisen laajentaneen perspektiiviään. ”Sääli, etten ole merkinnyt näinä vuosina Järvenpään lukiossa opiskelleiden vaihto-oppilaiden kotimaita karttaan”, Bunders harmittelee. Hän mainitsee käyneensä mm. Syyrian rajalla Turkissa tutustumassa paikalliseen kouluun.

Lapsuuden Elämäkirjassaan Bunders kirjoittaa halunneensa pienenä kauppatädiksi. Kauppatätiä hänestä ei tullut, ja hyvä niin, sillä pitkä ura opettajana on ollut äärimmäisen antoisaa. ”Minä olen tehnyt nyt työni ja olen siitä kiitollinen”, Bunders hymyilee, ”elämä tuntuu hyvältä.”

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen